11. sunnuntai helluntaista
Luuk.19:41–48


Turun Katariinankirkon saarnatuolin tiimalasit.

Yhdennentoista helluntain jälkeisen sunnuntain evankeliumissa Jeesus sanoo Jerusalemille tarkoittaen erityisesti sen hengellisiä johtajia: ”Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty.” 

Juutalaisten hengellinen yläluokka oletti, että temppelin kassaan tuleva säännöllinen rahavirta oli juutalaiskansan ja sen kulttuurin paras turva. Poliittinen tilanne oli tulenarka, sillä maa oli vieraan vallan miehittämä. Mutta roomalaiset hallitsijatkin ymmärsivät rahan voiman: pax romana, roomalainen rauha oli ostettavissa.

Kun Jeesus meni temppeliin, kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja ajoi ulos kaupustelijat, hän sekaantui yläluokan liiketoimiin tavalla, josta ei seurannut hyvää. Jeesuksen toiminnan motiivi oli uskonnollinen. Mutta koska uskonto, politiikka ja talous olivat juutalaisessa yhteiskunnassa toisiinsa kietoutuneita, Jeesus ei voinut olla horjuttamatta yhteiskunnan järjestystä.

Rahalla pönkitetty rauha kesti noin kolmekymmentä vuotta. Sitten juutalaiskansan sisäiset sekä juutalaisten ja roomalaisten väliset jännitteet purkautuivat sodaksi, joka päättyi juutalaisten kannalta murheellisesti. Roomalainen sotapäällikkö Titus revitytti Jerusalemin muureineen ja temppeleineen maan tasalle vuonna 70 j.Kr.

Historioitsija Josefus kertoo juutalaisten kapinan alkaneen temppelin pyhyyden puolesta kiivailuna. Kuitenkin Jerusalemin piirityksen aikana juutalaiset itse saastuttivat temppelinsä surmaamalla toisiaan sen esipihoilla. Vallasta kilpailleet ryhmät jouduttivat yhteistä tuhoaan myös polttamalla toistensa ruokavarastoja.

Evankeliumi ja erityisesti sen historiallinen tausta panee miettimään, millainen olisi ollut tapahtumien kulku, jos jerusalemilaiset olisivat ymmärtäneet etsikkoaikansa. Mitä jerusalemilaisten olisi pitänyt tehdä Jeesuksen aikana, jotta heidän jälkeläisensä olisivat säästyneet tuholta? Tai olisiko kaupunki sittenkään voinut välttää kohtaloaan? Uuden Testamentin vastaus näihin kysymyksiin on, että heidän olisi pitänyt nöyrtyä Jumalansa edessä ja tehdä todellinen parannus.

Voimme ehkä nähdä nykyajassa samanlaisia piirteitä kuin Jerusalemin vaiheissa ennen vuotta 70. Esimerkiksi siinä, että hukkaamme aikaa kiistelyyn siitä, mitä pitäisi tehdä, jotta maapallon keskilämpötila ei nousisi vaarallisiin lukemiin. Ilmaston pelätään lämpenevän rajusti lähivuosikymmeninä. Uhka olisi parhaiten torjuttavissa, jos kansakunnat pääsisivät yhteisymmärrykseen ilmiön vakavuudesta. Toisaalta on mahdollista, että ilmaston lämpeneminen kääntyy nopeaksi kylmenemiseksi luonnon omien prosessien vaikutuksesta.

Riippumatta siitä, mihin suuntaan ilmastomuutos tulee etenemään, on selvää, ettei maapallon elonkehä kestä rasitusta, jonka ihmiskunta aiheuttaa sille saastuttamalla ja turmelemalla ympäristöä. Monet lajit ovat harvinaistuneet ja jopa kuolleet sukupuuttoon ihmisten piittaamattoman toiminnan takia. Jos kansakunnat keskittyvät tulevaisuudessa vain kulutuksensa lisäämiseen ja jos poliittiset ja taloudelliset ristiriidat selvitetään sotimalla, myös ihmisenä tuntemamme lajin pelastaminen voi olla kohta myöhäistä.

Viime aikoina ilmastomuutos on hallinnut yleistä keskustelua niin paljon, että se on peittänyt alleen keskustelun ympäristön tilasta. Ihmiskunta tarvitsee elääkseen puhdasta vettä, puhdasta ilmaa sekä puhdasta viljelykelpoista maata. Siksi on ristiriitaista, että lukuisat poliitikot, ilmastotieteilijät, Hollywood-tähdet ja muut kuuluisuudet lentävät suihkukoneilla konferenssista toiseen lisäten ilmakehään juuri niitä päästöjä, joiden pitoisuuden kasvamisesta he ovat huolissaan. Lentomatkustaminen pitää yllä myös fossiilisten polttoaineiden kysyntää, jonka pienentämistä hallitusten välinen ilmastopaneeli IPCC pitää tärkeänä.

Niillä, jotka päättävät yhteisistä asioistamme, on siis raskas taakka hartioillaan: he vaikuttavat siihen, millaisessa maailmassa jälkeläisemme elävät. Vastuu on myös meidän tavallisten ihmisten, jotka mieluusti antaisimme muiden ajatella puolestamme.

Mitä siis voimme tehdä? Kun aiheena on ilmastomuutos, on vaikea tietää, mitkä tekomme todella jarruttavat ilmaston lämpenemistä. Meitä suomalaisia on vähemmän kuin yksi tuhannesosa koko ihmiskunnasta. Vaikka palauttaisimme Suomen kehitystason esiteolliseen aikaan, sillä ei olisi mitään vaikutusta maapallon ilmakehän hiilidioksidi- ja metaanipitoisuuteen, eikä mikään toinen kansa seuraisi esimerkkiämme.

Mutta kun aiheena on elinympäristömme saastuminen ja pilaantuminen, voimme suomalaisinakin säästää luonnonvaroja tuleville sukupolville. Pieniä mutta merkittäviä tekoja ovat kulutuksen vähentäminen, kierrätys sekä talousjätteiden ja muiden jätteiden käsittely säädösten mukaisesti. Luonnonvaraisten eläinten elinympäristöjen parantamisesta, esimerkiksi vaelluskalojen kutupaikkojen kunnostamisesta ja riistanhoitotöistä, on tullut tärkeä harrastus monille suomalaisille.

Suurisuuntaiset ekoteot puolestaan edellyttävät aina toteuttajikseen yrityksen, julkisen yhteisön tai molemmat. Suomella on korkea tietotaito ongelmajätteiden käsittelyn alalla. Jostain syystä kuitenkin ne suomalaiset yritykset, jotka ovat erikoistuneet tähän, eivät pysty viemään tai saa viedä osaamistaan Aasian, Afrikan ja Etelä-Amerikan köyhiin maihin, joissa jäteongelmat ovat karanneet hallinnasta.

Fossiilisia polttoaineita jalostava suomalainen yritys Neste on valmistanut jo kymmenen vuoden ajan jäteöljyistä ja -rasvoista diesel-öljyä, jota voi käyttää kaikissa työkoneissa ja henkilöautoissa, joissa on diesel-moottori. Jostain syystä tämä tuote menee lähes kokonaan vientiin. Sen jakeluketjua ei ole saatu rakennetuksi Suomeen, vaikka se olisi taloudellisesti järkevämpi ja vähemmän kasvihuonekaasujen päästöjä tuottava ratkaisu kuin koko autokannan sähköistäminen vuoteen 2050 mennessä.

Etsikkoajalla tarkoitetaan sellaista ajanjaksoa, jolloin Jumala kutsuu ihmisiä yksilöinä tai yhteisöinä niin, että he joutuvat ratkaisujen ja valintojen eteen. Kun etsikkoaika on käsillä, ihmiset eivät yleensä tajua, mistä on kysymys. He näkevät asioiden kehittyvän huonoon suuntaan ja ahdistuvat siitä. Mutta he eivät käänny Jumalan puoleen, koska Luojalta, jonka olemassaolo kielletään, ei voi pyytää kaitsentaa. Ja ihmisten omiksi kuvikseen tekemät epäjumalat, ovat yhtä avuttomia suurten muutosten edessä kuin ihmiset itse.

Kun etsikkoaika koskee kaikkia kansoja, tarvitaan yksilöitä näyttämään oikea esimerkki massoille. Jokainen joka suhtautuu vakavasti tähän haasteeseen, pitäköön kuitenkin mielessään realiteetit. Elämäntapaa, jonka hyväksymme itsellemme, emme voi kieltää toisilta. Emme voi myöskään estää toisia tavoittelemasta elintasoa, jonka me olemme saavuttaneet. Siksi meidän suomalaisten pitää jatkaa sivistymistämme ja auttaa toisia sivistymään. Ikiaikojen Jumala ei päästä meitä niin vähällä, että saisimme heittäytyä laiskoina nauttimaan meitä edeltäneiden sukupolvien työn tuloksista.