Easter Day
Matt.28:1‒8
Helsingin Sanomien pilapiirtäjä Terho kysyi kerran pääsiäisen tienoossa, kumpi on loppujen lopuksi tärkeää: sekö, että Jeesuksen elämästä kerrotut asiat ovat historiallisesti totta, vai se, että pääsiäiskertomuksilla on joka tapauksessa voimakas vaikutus ihmismieleen.
Sellaiset ihmiset, jotka ajattelevat, että kristillinen usko on vain yksi lähestymistapa elämään, eivät tunne tarvetta pitää kiinni evankeliumien historiallisuudesta. Heille riittää, että he voivat Jeesus Nasaretilaisen opetuksia noudattaen elää hyvän elämän ja olla sovussa itsensä ja toisten ihmisten kanssa. Ja jos he voivat näin olla sovussa myös Jumalan kanssa, he eivät kaipaa mitään muuta.
Sitten on olemassa suuri joukko ihmisiä, jotka kokevat elämänsä sellaisena, etteivät he voi ottaa siihen etäisyyttä ja tarkastella sitä ikään kuin sivusta katsoen. He ovat koko olemuksellaan kiinni siinä, mitä heille tapahtuu. Heille ei riitä, että he saavat kysymyksiinsä järkeviä vastauksia. Heidän täytyy tuntea, että evankeliumit puhuvat totta.
Filippiineillä jotkut kristityt antavat naulita itsensä Jeesuksen tavoin ristiin pitkäperjantaina. Sellainen itsekidutus on varmaankin kenen tahansa suomalaisen mielestä järjetöntä. Eihän autuutta voi hankkia rääkkäämällä ruumistaan tahallisesti.
Mutta filippiiniläisille kysymys ei olekaan autuuden tavoittelusta vaan halusta samastua Jeesuksen kärsimyksiin. Nämä oman ruumiinsa piinaajat uskovat pääsevänsä yhteyteen Kristuksen kanssa toteuttamalla kirjaimellisesti Paavalin sanan: ”Ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen.” (Gal.5:24).
Usko vääristyy ihmisten teoiksi aina, kun uskon lähtökohta, Jeesuksen ylösnousemus unohdetaan.
Uskosta voi tulla niin sanottua aivouskoa, joka puhuu Jumalasta, muttei Jumalalle ja Jumalan kanssa. Tällainen usko luettelee, erittelee ja tekee tilauksia, mutta se ei elä todeksi sitä, mitä Jumalan sanassa sanotaan.
Toinen vääristymä on tunneusko. Se tavoittelee elämyksiä ja kokemuksia, jotka ovat Raamatussa kerrottujen asioiden kaltaisia. Tunneuskon täytyy antaa aina uusia ja entistä voimakkaampia elämyksiä, jotta sellaisen uskon omistaja pysyisi tyytyväisenä. Tämä ei ole kuitenkaan mahdollista, koska kristityn on kestettävä kärsivällisesti sekin, että Jumala tuntuu olevan kaukana.
Kirkon usko on, että Jumala lähetti Poikansa tähän maailmaan kärsimään ristinkuolema ihmisten puolesta, jotta me ihmiset voisimme tulla uskon kautta autuaiksi Jeesuksen toimittaman sovituksen ja lunastuksen tähden. Kun autuutemme on Kristuksen varassa eikä omassa varassamme, silloin on erittäin tärkeää, että Jeesuksen elämästä kerrotut asiat ovat totta.
Ja mitä evankeliumit kertovat? Ne todistavat, että kolmannen päivän aamuna Jeesus ei ollut enää haudassaan. Enkeli ilmestyi oppilasjoukkoon kuuluneille naisille ja kertoi Jeesuksen nousseen kuolleista. Kun otamme tämän saman ilmoituksen vastaan Jumalan sanana, sana synnyttää meissä uskon. Se on Jumalan lahja kaikille autuutta janoaville.
Sellaiset ihmiset, jotka ajattelevat, että kristillinen usko on vain yksi lähestymistapa elämään, eivät tunne tarvetta pitää kiinni evankeliumien historiallisuudesta. Heille riittää, että he voivat Jeesus Nasaretilaisen opetuksia noudattaen elää hyvän elämän ja olla sovussa itsensä ja toisten ihmisten kanssa. Ja jos he voivat näin olla sovussa myös Jumalan kanssa, he eivät kaipaa mitään muuta.
Sitten on olemassa suuri joukko ihmisiä, jotka kokevat elämänsä sellaisena, etteivät he voi ottaa siihen etäisyyttä ja tarkastella sitä ikään kuin sivusta katsoen. He ovat koko olemuksellaan kiinni siinä, mitä heille tapahtuu. Heille ei riitä, että he saavat kysymyksiinsä järkeviä vastauksia. Heidän täytyy tuntea, että evankeliumit puhuvat totta.
Filippiineillä jotkut kristityt antavat naulita itsensä Jeesuksen tavoin ristiin pitkäperjantaina. Sellainen itsekidutus on varmaankin kenen tahansa suomalaisen mielestä järjetöntä. Eihän autuutta voi hankkia rääkkäämällä ruumistaan tahallisesti.
Mutta filippiiniläisille kysymys ei olekaan autuuden tavoittelusta vaan halusta samastua Jeesuksen kärsimyksiin. Nämä oman ruumiinsa piinaajat uskovat pääsevänsä yhteyteen Kristuksen kanssa toteuttamalla kirjaimellisesti Paavalin sanan: ”Ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen.” (Gal.5:24).
Usko vääristyy ihmisten teoiksi aina, kun uskon lähtökohta, Jeesuksen ylösnousemus unohdetaan.
Uskosta voi tulla niin sanottua aivouskoa, joka puhuu Jumalasta, muttei Jumalalle ja Jumalan kanssa. Tällainen usko luettelee, erittelee ja tekee tilauksia, mutta se ei elä todeksi sitä, mitä Jumalan sanassa sanotaan.
Toinen vääristymä on tunneusko. Se tavoittelee elämyksiä ja kokemuksia, jotka ovat Raamatussa kerrottujen asioiden kaltaisia. Tunneuskon täytyy antaa aina uusia ja entistä voimakkaampia elämyksiä, jotta sellaisen uskon omistaja pysyisi tyytyväisenä. Tämä ei ole kuitenkaan mahdollista, koska kristityn on kestettävä kärsivällisesti sekin, että Jumala tuntuu olevan kaukana.
Kirkon usko on, että Jumala lähetti Poikansa tähän maailmaan kärsimään ristinkuolema ihmisten puolesta, jotta me ihmiset voisimme tulla uskon kautta autuaiksi Jeesuksen toimittaman sovituksen ja lunastuksen tähden. Kun autuutemme on Kristuksen varassa eikä omassa varassamme, silloin on erittäin tärkeää, että Jeesuksen elämästä kerrotut asiat ovat totta.
Ja mitä evankeliumit kertovat? Ne todistavat, että kolmannen päivän aamuna Jeesus ei ollut enää haudassaan. Enkeli ilmestyi oppilasjoukkoon kuuluneille naisille ja kertoi Jeesuksen nousseen kuolleista. Kun otamme tämän saman ilmoituksen vastaan Jumalan sanana, sana synnyttää meissä uskon. Se on Jumalan lahja kaikille autuutta janoaville.
*
A Finnish cartoonist nicknamed Terho asked according to Easter, which is important after all: that the things told about Jesus’ life, are historical facts, or that the grand story of Jesus’ passion, death and resurrection has a powerful effect on human mind?
Those who think that Christianity is just an approach to life itself don’t think it’s necessary to hold on to the historical reliability of the Gospels. They find it adequate to live a good life accordingly with Jesus’ teachings and to be in peace with themselves and other people. And if this suits God too, then they don’t hope for anything else.
But there are great many people who can’t observe their lives as if they were bystanders. They are so deeply engaged to the things that happen to them that matter-of-fact answers are not sufficient. They want to and they must feel that the Gospels are true.
In the Philippines some Christian individuals let crucify themselves on Good Friday. That kind of self torment may seem to be foolish in our point of view, because it’s impossible to earn beatitude by torturing one’s body.
But to these Filipinos it’s not about earning beatitude. Instead they want to identify with the suffering of Jesus. They believe that they can associate with Him by literally carrying out the word of St Paul: “Those who are Christ’s have crucified the flesh with its passions and desires.” (Gal.5:24).
Faith becomes distorted to human deeds always when Jesus’ resurrection is forgotten. One distortion like this is the so called brain faith. It makes speeches about God but it doesn’t talk to God or with Him. Brain faith enumerates, classifies and requisitions, yet it can’t live to be true what is said by God.
Another distortion is called sentimental faith. A sentimental believer goes for feelings and experiences that are assumed to be like the ones described in the Bible. But sentimental faith must give new and stronger experiences to make the believer happy. Unfortunately this isn’t possible, because it’s education to a Christian to feel once in a while that God is distant.
The Church believes that God sent His Son to this world to die on the cross for the sake of mankind, so that whoever believes in Him could have everlasting life. When our beatitude depends on Christ and not on ourselves, then it’s essential that the things told of Jesus Christ by the Gospels are true.
And what do the Gospels say? They proclaim that the third day Jesus rose again from the dead. And by Jesus’ tomb was an angel that said to the women who were His followers: “He is risen.” When we take this announcement as the word of God, then it gives us faith. This faith is God’s gift to those who thirst beatitude.
Those who think that Christianity is just an approach to life itself don’t think it’s necessary to hold on to the historical reliability of the Gospels. They find it adequate to live a good life accordingly with Jesus’ teachings and to be in peace with themselves and other people. And if this suits God too, then they don’t hope for anything else.
But there are great many people who can’t observe their lives as if they were bystanders. They are so deeply engaged to the things that happen to them that matter-of-fact answers are not sufficient. They want to and they must feel that the Gospels are true.
In the Philippines some Christian individuals let crucify themselves on Good Friday. That kind of self torment may seem to be foolish in our point of view, because it’s impossible to earn beatitude by torturing one’s body.
But to these Filipinos it’s not about earning beatitude. Instead they want to identify with the suffering of Jesus. They believe that they can associate with Him by literally carrying out the word of St Paul: “Those who are Christ’s have crucified the flesh with its passions and desires.” (Gal.5:24).
Faith becomes distorted to human deeds always when Jesus’ resurrection is forgotten. One distortion like this is the so called brain faith. It makes speeches about God but it doesn’t talk to God or with Him. Brain faith enumerates, classifies and requisitions, yet it can’t live to be true what is said by God.
Another distortion is called sentimental faith. A sentimental believer goes for feelings and experiences that are assumed to be like the ones described in the Bible. But sentimental faith must give new and stronger experiences to make the believer happy. Unfortunately this isn’t possible, because it’s education to a Christian to feel once in a while that God is distant.
The Church believes that God sent His Son to this world to die on the cross for the sake of mankind, so that whoever believes in Him could have everlasting life. When our beatitude depends on Christ and not on ourselves, then it’s essential that the things told of Jesus Christ by the Gospels are true.
And what do the Gospels say? They proclaim that the third day Jesus rose again from the dead. And by Jesus’ tomb was an angel that said to the women who were His followers: “He is risen.” When we take this announcement as the word of God, then it gives us faith. This faith is God’s gift to those who thirst beatitude.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.