Kansallisena veteraanipäivänä 2024

Jumala on kaupunkinsa keskellä, kaupunki ei järky.
Hän auttaa sitä, kun aamu valkenee.
Kansojen meri kuohuu,
valtakunnat horjuvat,
maa järkkyy hänen äänestään.
Herra Sebaot on kanssamme,
Jaakobin Jumala on turvamme.
Tulkaa ja katsokaa Herran tekoja,
hänen voimansa herättää pelkoa kaikkialla.
Koko maailmasta hän hävittää sodat,
hän särkee jousen ja taittaa keihään,
hän tuhoaa kilvet tulessa.
(Ps.46:6–10).

Toinen maailmansota päättyi Suomen osalta 79 vuotta sitten, kun viimeiset vieraan valtakunnan joukot vetäytyivät rajojemme taakse 27. päivänä huhtikuuta 1945. Sen jälkeen me suomalaiset olemme saaneet rakentaa maatamme rauhassa.

Mutta sodilla on aina pitkä varjo. Sodissa haavoittuu, vammautuu ja kuolee ihmisiä sekä tuhoutuu valtava määrä aineellista omaisuutta. Sodat tuottavat leskiä, orpoja, köyhyyttä ja sukupolvien yli jatkuvaa kärsimystä.

Tästä huolimatta maailmassa on ihmisiä, jotka arvostavat voitokkaan sodan, kunnian ja sankaruuden ylitse kaiken muun. Usein nämä ihmiset ovat sellaisia, jotka lähettävät toisia taisteluihin itse niihin osallistumatta. Alueiden valloittaminen on heille keino hankkia omiensa suosio ja pönkittää valtaansa.

Suomella on ollut historiassaan monta sotaa, mutta mikään niistä ei ole ollut sanan varsinaisessa mielessä voitokas. Meidän on ollut pakko puolustaa itsenäisyyttämme. Olemme joutuneet luovuttamaan alueitamme ja maksamaan raskaat sotakorvaukset. Siksi meidän sankareitamme ovat ne, jotka kaatuivat sodissamme. Eloon jääneitä sotiin osallistuneita puhuttelemme nimellä veteraani.

Kansallisena veteraanipäivänä kunnioitamme sankarivainajiemme muistoa ja kiitämme veteraanejamme työstä, jonka he ovat tehneet maamme hyväksi sotien ja jälleenrakentamisen aikoina.

Vuoden 2024 alussa Suomessa oli kaksi tuhatta veteraania, joista lähes neljäsataa oli sotainvalideja. Veteraanien puolisoita ja leskiä sekä sotaleskiä oli noin kuusi tuhatta viisisataa. Veteraanien keski-ikä on nyt lähes sata vuotta.

Koska keskuudessamme on enää harveneva joukko veteraaneja, kysymys: ”Mikä on maamme sotasukupolvien miesten ja naisten henkinen perintö tulevaisuuden suomalaisille?” saa aina vain tärkeämmän merkityksen.

Jalkaväen kenraali Adolf Ehrnrooth (1905–2004) kiteytti vastauksensa tuohon kysymykseen näin: ”Suomi on hyvä maa. Tämä maa on paras paikka meille suomalaisille. Suomi on puolustamisen arvoinen maa, jonka paras puolustaja on Suomen oma kansa!” Ehrnrooth tiesi, mistä puhui, sillä jatkosodassa hän oli johtanut taisteluja etulinjassa, haavoittunut vaikeasti ja toivuttuaan palannut etulinjaan.

Mutta myös tavalliset sotilaat ja lotat osasivat kiteyttää kokemuksensa. Eräs sotamies, joka oli saanut kirjeen kotiväeltään, näytti sen sotilaspastori Otso Kiannolle ja sanoi: ”Katso, kotona rukoillaan minun puolestani.”

Sallan rintamalla taistelleet veteraanit pystyttivät sotien jälkeen Joutsijärven Mäntyvaaraan ja Pelkosenniemen Lapinkankaalle muistomerkit, joihin he hakkasivat sanat: ”Tässä auttoi Herra.” He tiesivät, kuinka tärkeä oli turvautua Jumalaan ja luottaa hänen apuunsa.

Sotasukupolvien suomalaisten miesten ja naisten mielenlaadusta on niin paljon esimerkkejä, että ne eivät mahtuisi paksuun kirjaankaan. Siksi myös meidän kannattaa nähdä asiat tässä valossa: isänmaan puolustaminen on hyvä ja oikea asia, mutta Jumalan sanassa pysyminen ja sen mukaan eläminen on asioista paras.

Jos pitkä rauhan aika, josta kansakuntamme on saanut nauttia, on meille itsestäänselvyys, olemme unohtaneet tärkeimmän. Nimittäin rauhamme jatkuminen on ennen kaikkea Jumalan kädessä.

30. marraskuuta 1939, 13. maaliskuuta 1940, 25. kesäkuuta 1941 ja 27. huhtikuuta 1945 ovat syöpyneet kansakuntamme tajuntaan sodan ja rauhan päivämääriksi, jotka pyhitämme surun ja ikävän täyttämällä hartaudella. Tällä vuosituhannella meidän suomalaisten uuden etsikkoajan alkamisen päiväksi tuli 24. helmikuuta 2022.

Rukoilemme:

Kaikkivaltias Jumala, taivaallinen Isämme,
me kiitämme sinua armostasi, suojeluksestasi ja johdatuksestasi,
jotka ovat tulleet osaksemme, vaikka emme ole ansainneet niitä.

Kiitämme sinua ihmisistä, jotka ovat puolustaneet isänmaatamme sen vaaran vuosina,
sekä niistä, jotka uskonsa ja ahkeruutensa kannustamina
ovat nostaneet maamme hyvinvointiin.

Auta meitä näkemään, että sinun sanasi on ikuisesti kestävä totuus.
Auta meitä rakentamaan elämämme ja tulevaisuutemme sinun pyhän sanasi varaan,
niin kuin sukupolvet ennen meitä ovat tehneet.

Tätä pyydämme Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.