Loppiainen
Matt.2:1–12




Loppiaisen evankeliumissa kerrotaan idän tietäjistä, jotka menivät kuningas Herodeksen luo kysymään: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.”

Keitä nämä itämaan viisaat olivat, sitä emme tiedä. Todennäköisesti he olivat Babyloniaan pakkosiirrettyjen juutalaisten jälkeläisiä, jotka olivat säilyttäneet isiensä uskon tai ainakin osan siitä. He tunsivat profeetallisen sanan neljännestä Mooseksen kirjasta: ”Tähti nousee Jaakobista, valtiaan sauva Israelista.” (4.Moos.24:17).

Jotta tähti voisi nousta taivaalle, sen täytyi olla kiertotähti eli planeetta. Kiinteät tähdethän vain tulevat näkyviin, kun on riittävän hämärä. Planeettojen radat poikkeavat kiintotähtien radoista siten, että ne todella näyttävät nousevan ylös taivaanrannasta.

Mutta mikään tunnettu planeetta ei voinut tuottaa yllätystä kokeneille taivaanilmiöiden tutkijoille. Sen sijaan planeettojen kohtaamiset saattoivat synnyttää vaikutelman jostakin uudesta ja ennen näkemättömästä tähdestä, joka liikkui merkityksellisestä tähtikuviosta toiseen. Tämä erikoinen ilmiö sai tietäjät lähtemään liikkeelle.

Nykyään on mahdollista mallintaa taivaankappaleiden liikkeitä tietokoneen avulla pitkälle tulevaisuuteen mutta myös kauas menneisyyteen. Ajanlaskumme alun tienoossa Jerusalemin leveyspiirillä planeetat Jupiter ja Venus näyttivät yhdistyvän 18. kesäkuuta vuonna -1 Leijonan tähdistössä sekä 21. elokuuta vuonna 0 Neitsyen tähdistössä. Koska tämä erityisen kirkas ”uusi tähti” näkyi auringonlaskun jälkeen lännessä, on täysin mahdollista, että tähtitieteilijät tulkitsivat sen merkiksi suuren kuninkaan syntymästä.

Myös lauseella: ”Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle.” on luonnollinen perusta. Kesäkuun alusta heinäkuun alkuun vuonna -2 Jerusalemin korkeudella voitiin seurata, kuinka Merkurius-planeetta nousi Leijonan tähdistöön ohittaen läheltä Jupiterin ja näytti yhdistyvän Regulus-tähteen.

Tietäjiä kuljetti eteenpäin vilpitön halu kunnioittaa Israelin Jumalaa ja nähdä pelastus, jonka hän oli luvannut kaikille kansoille. He olivat niin täynnä harrasta intoa, että he unohtivat varovaisuuden ja etsivät äsken syntynyttä messiasta Herodes Suuren hovista. He tekivät kömpelön virheen kysymällä neuvoa mieheltä, joka oli tunnettu vainoharhaisuudestaan ja julmuudestaan.

Herodes puolestaan yllättyi uutisesta niin paljon, että hän kutsui koolle juutalaisten kirjanoppineet ja kysyi heiltä, missä messiaan oli ennustettu syntyvän. Hän sai heiltä vastauksen: ”Näin on ilmoitettu profeetan kirjassa: ’Sinä, Juudean Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista, sillä sinusta lähtee hallitsija, joka on kaitseva kansaani Israelia.” (Vrt. Miika 5:1).

Herodes oli rauhaton kuultuaan Daavidin sukuun syntyneestä hallitsijasta. Raivatakseen tieltään mahdollisen kilpailijansa hän pani toimeen kaksivuotiaiden ja sitä nuorempien poikalasten joukkomurhan kaupungissa, jossa kirjoitusten mukaan messiaan piti syntyä.

Mutta ihmisen on turha taistella Jumalaa vastaan. Jumala neuvoi tietäjiä palaamaan kotimaahansa toista tietä kuin he olivat tulleet. Joosef sai Jumalalta kehotuksen viedä Jeesus ja Maria turvaan Egyptiin. Koska Herodeksen hallintoalue oli melko pieni ja vuoristoteitä oli helpompi kulkea varmajalkaisilla aaseilla kuin kengitetyillä hevosilla, pakolaiset ehtivät livahtaa Herodeksen kynsistä.

Miksi Herodes pani toimeen kaksivuotiaiden ja sitä nuorempien poikalasten joukkomurhan, jos kerran Jeesus, Daavidin suvun uusi kuningas, syntyi samoihin aikoihin, kun itämaan tietäjät tulivat Jerusalemiin? Ja kuinka Herodes olisi voinut panna toimeen sellaisen hirmuteon? Hänenhän tiedetään kuolleen jo vuonna -4.

Tietomme Herodes Suuren hallitusajasta ja teoista perustuu siihen, mitä juutalainen historioitsija Josephus (noin 37–100 j.Kr) kirjoitti niistä Rooman keisarille. Josephuksen piti kertoa asiat tavalla, joka miellytti selonteon saajaa. Niinpä hän noudatti kertomuksessaan roomalaista ajanmääritystä, joka perustui juliaaniseen kalenteriin.

Matteus puolestaan käytti juutalaista ajanmääritystä, joka perustui kuun kiertoon. Koska kuu voi syntyä kolmetoista kertaa 365 päivän jaksossa, juutalainen kalenteri kulki eri tahtiin kuin juliaaninen kalenteri. Tällä perusteella on mahdollista, että Jeesus syntyi vähän ennen Herodes Suuren kuolemaa ajanlaskumme vuonna 0 (ks. Solomon Zeitlin, ’Megillat Taanit as a Source for Jewish Chronology’ s. 101-102).

Syvällisesti ajatellen Betlehemin lastenmurhassa ei ollut kysymys vain Herodeksen vallanhimosta vaan siitä, että tämän maailman ruhtinas, perkele, säikähti ja koetti tehdä tyhjäksi Jumalan pelastussuunnitelman. Kun oikea aika koitti, Jumala käytti perkelettä ja hänen vallassaan olleita ihmisiä välikappaleina niin, että Kristus teki tyhjäksi kuoleman vallan.

Ainoa taivaallinen merkki, jolle ei ole luonnollista vastinetta, on se tähti, joka kulki tietäjien edellä Jerusalemista Betlehemiin ja pysähtyi sen paikan yläpuolelle, jossa Jeesus-lapsi oli. Mutta se olikin uskon tähti, jota Elias Lönnrot kuvaa sanoittamassaan virressä 46:

Taivaan kirkas tähti kerran
tietäjiä itämään
johdatteli luokse Herran
loistavalla valollaan
häntä kunnioittamaan,
kiittämään, rukoilemaan.

Sama kirkas tähti täällä
yhä meitä valaisee,
Betlehemin seimen päällä
maailmalle säteilee.
Tunnet tähden kirkkaimman,
se on sana Jumalan.