Helatorstai, Luuk.24:46-53, 3. vsk

1242846791_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Luukkaan evankeliumi päättyy kertomukseen Jeesuksen ottamisesta taivaaseen. Evankeliumin viimeisissä jakeissa kerrotaan, että oppilaat palasivat riemuissaan Jerusalemiin ja kokoontuivat temppeliin ylistämään Jumalaa.

Siihen nähden on erikoista, että Luukkaan kirjoittaman Apostolien tekojen ensimmäisessä luvussa annetaan ymmärtää, etteivät kaikki oppilaat olleetkaan kovin riemuissaan siitä, että ylösnoussut Kristus palasi Isänsä luo.

”Kun he Jeesuksen etääntyessä vielä tähysivät taivaalle, heidän vieressään seisoi yhtäkkiä kaksi valkopukuista miestä. Nämä sanoivat: 'Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän.” (Ap.t.1:10−11).

Jotta oppilaat tointuivat näkemästään, heidän oli saatava uusi tilannemääritys. Ylösnoussut Jeesus, joka oli ollut heidän kanssaan ja joka oli nyt lähtenyt heidän luotaan, ei ollut jättänyt heitä orvoiksi. Hänhän oli sanonut:

   Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta.

Vaikka usko katsoo eteenpäin ja ojentautuu kohti sitä, mikä ei näy (ks. Hepr.11:1), taivas on myös tässä ja nyt. Jumala vuodattaa Henkensä niihin, jotka ovat hänen omiaan Jeesuksen Kristuksen kautta. Ilman tätä lupausta seisoisimme yhä Öljymäellä ja tuijottaisimme taivaalle kipein niskoin.

Seurakunta laulaa ehtoollisliturgiassa: "Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot! Taivas ja maa on täynnä kirkkauttasi. Hoosianna korkeuksissa! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä. Hoosianna korkeuksissa!"

Tämä ei ole vain palvovaa rukousta, vaan siinä seurakunta pyytää Kristusta tulemaan takaisin kirkkaudessaan. Samalla seurakunta riemuitsee siitä, että Kristus on läsnä maan päällä ehtoollisaineissa, jotka kohta siunataan.

Ehtoollisliturgian Pyhä-hymni toistaa profeetta Jesajan kuulemat taivaallisten olentojen sanat, joilla ne ylistivät Jumalaa: ”Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot. Hänen kirkkautensa täyttää kaiken maan.” (Jes.6:3). Ehtoollisliturgiassa tämä raamatunkohta todentaa sitä, että taivas ja maa kohtaavat ehtoollisen mysteerissä.

Ehtoollisen asetussanojen jälkeen seurakunta laulaa: "Me julistamme hänen kuolemaansa. Me todistamme hänen ylösnousemustaan. Me odotamme hänen tulemistaan kunniassa."

Tämä merkitsee seurakunnan nykyisen tilanteen määrittelyä: kun odotamme Herramme paluuta, todistamme maailmalle, että Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja saarnaamme hänen nimessään parannusta ja syntien anteeksiantamista (vrt. Luuk.24:46-47).

Kristuksen lähtemisen ja tulemisen välissä kaipaamme nähdä Kristusta ja ikävöimme hänen valtakuntaansa. Siksi käymme ehtoollisella. Ainoastaan niillä, jotka odottavat Jeesuksen paluuta, on uskossansa Jumalan voima.