5. sunnuntai pääisäisestä, Luuk.11:5-13, 3.vsk

1242482877_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kun liturgi lausuu ehtoollisrukouksen päätösylistyksessä: "Hänen kauttaan, hänen kanssaan ja hänessä kuuluu sinulle, kaikkivaltias Isä, Pyhän Hengen yhteydessä kunnia ja kirkkaus aina ja ikuisesti", nuo sanat voivat synnyttää kuulijan mielessä kysymyksen, keihin rukouksen kohta viittaa.

Oikeastaan hän, jonka kautta, kanssa ja jossa Jumalaa ylistetään, on Kristus. Monitahoinen sanonta kuvastaa sitä, että Jumala on ilmoittanut itsensä meille Pojassaan. Jeesus on tie, totuus ja elämä. Joka on Kristuksessa, saa olla myös Isän ja Pyhän Hengen yhteydessä.

Mailis Janatuinen sanoo eräässä kirjassaan: ”Oman Poikansa ristille lyötyyn käteen Jumala joutui kerran antamaan käärmeen ja skorpionin.” (Jää luoksemme: Luukkaan evankeliumi vuoden jokaiselle päivälle). Tämä lause puolestaan avaa oikealla tavalla Luukkaan evankeliumin kohdan, joka lupaa, että sinnikäs rukoilija saa sen, mitä pyytää.

Jumala ei ole automaatti, joka täyttää toiveemme heti ja sellaisina kuin ne esitämme. Vaikka hän on runsaskätinen, hän on myös pidättyväinen. Hän odottaa, että opimme pyytämään häneltä asioita, jotka ovat hänen tahtonsa mukaisia ja jotka kasvattavat luottamustamme häneen.

Jeesus perusteli Jumalan hyväntahtoisuutta sanoen: ”Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät.” Jumalan lahjat eivät siis ole ensi sijassa aineellisia hyödykkeitä, vaan hän täyttää Pyhällä Hengellään ne, jotka tahtovat olla hänen lapsiaan.

Me emme tosin aina käsitä, että Pyhän Hengen saaminen on siunaus. Olemme samanlaisia kuin pienet lapset, jotka kauppaan päästyään alkavat mankua karkkia. Jos vanhempi ei taivu lapsen tahtoon, lapsi yrittää päästä tavoitteeseensa huutamisen ja sätkimisen avulla.

Usein lapsen kiusallinen esiintyminen tehoaa vanhempiin. Mutta oppiiko lapsi luottamaan vanhempiinsa, jos he antavat periksi tämän vaatimuksille? Ei, vaan lapsi oppii kärsimättömyyttä. Seuraavaksi hän vaatii saada karkin heti suuhunsa, koska hän pelkää, että vanhemmat yrittävät huiputtaa hänet pois makeishyllyn luota.

Pyhä Henki on totuuden, viisauden, armon, rakkauden, lohdutuksen, luottamuksen ja yhteyden henki. Hän opettaa meitä kärsivällisyyteen, itsehillintään ja hyviin tekoihin. Hän auttaa meitä myös näkemään toisten ihmisten tarpeet ja käyttämään voimamme ja aikamme toisten hyväksi.

Koska Pyhä Henki synnyttää ja pitää yllä seurakunnan, tulemme Jumalan kasvojen eteen yhteisten tarpeidemme vuoksi. Emme täyttääksemme yksityiset tarpeemme, vaikka moni niin kuvitteleekin.

Ajatelkaamme siis oikein. Jos mietimme rukoillessamme sekä omaa asiaamme että lähimmäisemme asiaa, unohtakaamme se oma asiamme ja rukoilkaamme lähimmäisemme puolesta. Kyllä Jumala tietää toiveemme ja voi antaa meille, mitä tarvitsemme, meidän sitä pyytämättä.

Ainoa itseämme koskeva välttämätön rukous on: ”Herra, Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä.” Ehkä emme halua nähdä itseämme sellaisina syntisinä kuin olemme, mutta parantuaksemme meidän on kohdattava totuus.

Jeesus on, niin kuin Paavali sanoo, kuollut tähtemme, ja enemmänkin: ”Hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee puolestamme.” (Room.8:34). Jumalan tahtomat hyvät asiat virtaavat siunauksina elämäämme Jeesuksen lävistettyjen käsien kautta.