15. helluntain jälkeinen sunnuntai

Joh.5:1−14


Larsmon_kirkon_vaivaisukko_leiska-normal
Larsmon kirkon vaivaisukko.

 

Betesda eli ’Laupeuden talo’ oli kylpylaitos Jerusalemissa. Siinä oli kaksi allasta ja monta pylväskäytävien toisistaan erottamaa osastoa. Kylpylä oli tarkoitettu terveille ja hyvin toimeentuleville, mutta kerjäläiset ja sairaat olivat vallanneet sen. He odottivat pylväikön suojassa vesilähteen pulppuamista. Uskottiin nimittäin, että lähteen pulppuamisella oli parantava vaikutus.

Kapea kivinen portaikko johti veteen altaan yhdeltä kulmalta. Kun pulppuaminen alkoi, pylväskäytävässä syntyi hälinä ja ruuhka. Kaikki, jotka kykenivät liikkumaan, ryntäsivät portaikkoa kohti. Heikot jäivät vahvempiensa jalkoihin. Joku putosi reunan yli altaaseen ja hukkui. Näin laupeuden talosta oli tullut nimensä vastakohta: kovuuden talo.

Jeesuksen aikaisessa Israelissa ei ollut köyhäinhuollon järjestelmää. Yhteiskunnan epätasainen tulonjako sekä erilaisiin sairauksiin liittyneet ahtaat käsitykset tuottivat suuren määrän syrjäytyneitä ihmisiä. Betesdan kaltainenkin paikka pystyi antamaan jonkinlaisen toivon niille, jotka olivat joutuneet yhteiskunnan marginaaliin, sillä paraneminen sairaudesta merkitsi ihmisarvon palautumista.

Kolmekymmentäkahdeksan vuotta halvaantuneena ollut mies oli kuitenkin toivoton tapaus. Hänen ei kannattanut yrittää raahautua lammikolle, koska Betesdassa kaikki ajattelivat vain itseään. Kukaan ei kallistanut korvaansa hänen pyynnöilleen: ”Auttakaa minua pääsemään veden ääreen. Antakaa minullekin mahdollisuus.” Halvaantunut mies oli nähnyt monta ryntäystä portaikkoa kohti. Ne olivat opettaneet hänet tyytymään siihen, että hän sai edes pitää makuupaikkansa.

On oikeastaan yllättävää, että tällainen elämänkokemus takanaan halvaantunut mies uskoi Jeesuksen sanat: ”Nouse, ota vuoteesi ja kävele.” Hän olisi voinut vastata: ”Teetkö minusta julmaa pilaa? Olen odottanut ihmettä kohta neljäkymmentä vuotta, enkä ole saanut kokea sellaista.”

Mutta mies teki niin kuin Jeesus käski. Hän nousi, kääri vuodemattonsa kokoon ja jätti Betesdan lammikon taakseen. Tämän sai aikaan Jumalan voima, joka vaikutti Jeesuksen sanoissa.

Yllättävää on myös se, että Jeesus kysyi mieheltä: ”Tahdotko tulla terveeksi?” Miten niin sairas ei tahtoisi tulla terveeksi, meidän tekee mieli kysyä. Halvaantunut mies ei kuitenkaan vastannut kyllä tai ei, vaan hän kertoi syitä, miksi hän ei voinut parantua.

Kuulostaa tutulta. Nykyäänkin joku ihminen saattaa kärsiä vuosikymmenien ajan jostakin, joka rajoittaa hänen mahdollisuuksiaan elämässä. Joku ulkopuolinen saattaa nähdä, että tilanteesta on ulospääsy, ja yrittää auttaa ja rohkaista häntä. Mutta ongelmissaan kieriskelevä ihminen vakuuttaa itsensä ja keskustelukumppaninsa siitä, että asiat, jotka pitävät häntä vallassaan, ovat hänestä riippumattomia.

Betesdan lammikon luona asuneella miehellä oli kuitenkin todellinen ongelma. Se oli hänen liikuntakyvyttömyytensä. Sille hän ei voinut mitään. Sen lisäksi hän oli menettänyt vapaan tahtonsa − nykyisin sanottaisiin, että hän oli laitostunut. Betesda oli hänen loppusijoituspaikkansa, jossa hänen ei enää hyödyttänyt tahtoa mitään. Ainakin hän itse uskoi niin.

Jeesus herätti tämän miehen tahdottomuuden ja toivottomuuden tilasta ja antoi hänelle voiman toimia. Mies otti vuodemattonsa ja käveleskeli ympäri kaupunkia kuin turisti. Jerusalem näytti hänestä suurenmoiselta; ja hänestä tuntui, että elämä tarjosi hänelle mahdollisuuksia, joiden hän ei tiennyt olleen edes olemassa.

Kohta jerusalemilaiset kiinnittivät huomionsa mieheen, joka kuljetti mattoa sapattina eli teki sellaista, mitä ei saanut tehdä. He eivät olleet nähneet miehen paranemista, eikä se edes kiinnostanut heitä. Mikä heitä kiinnosti, oli sapattikäskyn valvominen. Kuka antoi luvan poiketa ehdottomasta käskystä, oli heille tärkeämpi kysymys kuin, oliko tämä mies todella parantunut ja oliko heidän syytä osallistua hänen iloonsa.

Jokainen osaa olla kiitollinen hyvistä asioista, jotka tapahtuvat hänelle itselleen. Mutta se, että osaamme olla kiitollisia hyvistä asioista, jotka tapahtuvat toisille, vaatii meiltä asenteiden ja mielen muutosta. Tiedämme, että rakastetuksi tuleminen voi käynnistää myönteisen muutoksen ihmisen sisimmässä. Sitäkin suurempi on muutos, jonka Jumalan rakkaus saa aikaan.

Betesda eli laupeuden talo sai nimensä mukaisen merkityksen, kun Jeesus meni sinne ja paransi pitkäaikaissairaan miehen. Samoin käy meidän elämällemme, kun annamme sen Jeesuksen haltuun. Kauan liikahtamattomina olleet ajatuksemme vapautuvat kahleistaan ja alamme nähdä, että Jumala johdattaa meitä. Kun sydämemme on vapaa ja sielumme on pelastettu, elämässämme ei ole umpikujaa.