1. sunnuntai loppiaisesta, Luuk.3:15-18, 21-22

Joulu päättyy loppiaiseen, mutta loppiaisesta alkaa sen todeksi eläminen, mitä olemme saaneet Vapahtajamme kautta. Ensimmäisenä loppiaisen jälkeisenä sunnuntaina puhutaan kasteen lahjasta.

Kaste merkitsee Kristuksen seurakunnan jäseneksi pääsemistä. Niillä, jotka on kastettu, on lupaus iankaikkisesta elämästä. He saavat omistaa tämän lahjan jo nyt uskon kautta, sillä kaste ja usko yhdessä vaikuttavat pelastuksen (ks Mark.16:16).

Monet vetoavat tässä kohdassa suomenkielen lauserakenteeseen, joka näyttää osoittavan tapahtumajärjestystä: ensin usko, sitten kaste. Mutta kreikankielinen alkuteksti ei edellytä uskoa ennen kastetta tai kastetta ennen uskoa, vaan se on parhaiten käännetty: ”Joka uskoo ja jolla on kaste, se on pelastuva.” (ks. The New King James Version vuodelta 1982).

Miten kaste, joka muistuttaa ulkonaisesti pesemistä, voi merkitä jotain näin suurta? Siten, että Jumala toimii kasteessa todellisella mutta näkymättömällä tavalla: Isä ottaa lapsekseen, Poika ristikseen ja Pyhä Henki asunnokseen hänet, joka kastetaan.

Usko on luottamista kolmiyhteiseen Jumalaan ja kuuliaisuutta hänen sanalleen. Kristus on Pyhän Hengen kautta niissä, jotka uskovat häneen. Ja toisinpäin: ne, jotka uskovat Kritukseen, ovat hänessä, sillä hän ympäröi heidät armollaan.

Kaste on ainutkertainen lahja. Meidän ei tarvitse ottaa sitä uusiksi, vaikka olisimme eläneet monta vuosikymmentä ilman käsitystä kasteen merkityksestä. Jumala ei kysy, millaiset edellytykset meillä on kasteen ymmärtämiseen, vaan hän kysyy, haluammeko pysyä kasteen armossa.

Evankeliumit kertovat, että Jeesus meni Jordan-virran luo saamaan kasteen Johannekselta. Mihin Jeesus tarvitsi kastetta? Ei hän sitä tarvinnut, vaan hän antoi kastaa itsensä kaikkien muiden ihmisten puolesta.

Kaikki kastealtaat, -maljat ja -vedet ovat Jeesuksen tähden yhtä ja samaa Jordania. Kun puhdas valkoinen vaate pannaan pesusoikkoon, jossa on virutettu tahriintuneita vaatteita, likavesi värjää puhtaan vaatteen harmaaksi. Kun Jeesus meni kastettavaksi, hän otti päälleen ihmisten synnit, jotta hän kantaisi ne ristille.

Kristus on antanut kertakaikkisen uhrin ristillä (ks. Hepr.7:27). Ja meidät on kasteessa annettu kuolemaan ja haudattu yhdessä Kristuksen kanssa, jotta alkaisimme elää uutta elämää niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista (ks. Room.6:3-5). Sen tähden meillä on yksi Herra, yksi usko ja yksi kaste (ks. Ef.4:5).

Kaste on yksi, kertakaikkinen ja riittävä Jumalan pelastusteko, joka koituu elämäksemme, kun suostumme Herraamme Jeesukseen Kristukseen.