Kristuksen kuninkuuden sunnuntai, Matt.25:3146

Olen monena syksynä tarkkaillut pihapihlajissani vierailleita lintuja. Eräiden puiden marjat näyttävät kelpaavan heti kypsyttyään harakoille, punatulkuille, talitiaisille, taviokuurnille, tilhille ja jopa pyille. Toisten pihlajien marjat säilyvät kauan koskemattomina ja tulevat syödyiksi vasta kevättalvella, kun lintujen ravinto on muutenkin vähissä.

Mistä johtuu, että joidenkin pihlajien marjat kelpaavat linnuille paremmin kuin toisten pihlajien? Selitys on siinä, että kaikki pihlajat eivät tee yhtä happamia marjoja. Joidenkin puiden marjat ovat sokeripitoisempia kuin toisten, ja tietenkin ne sokeripitoiset marjat syödään ensin.

Kirkkovuoden viimeisenä sunnuntaina joudumme ajattelemaan, millaista hedelmää elämämme tuottaa. Oletamme, että hedelmämme on hyvän makuinen sitten, kun sadonkorjuun hetki koittaa. Mutta arkipäiväiset tilanteet, etenkin se, miten niissä toimimme, paljastavat, että hedelmämme on hapan kypsymättömyyttään tai koettelemattomuuttaan.

Olen kuullut melko monen ihmisen sanovan:

En ole tehnyt kenellekään mitään pahaa, enkä ole ollut vihoissa kenenkään kanssa, joten en tarvitse Jeesusta.

Ehkä todella on niin, että et ole

palvellut epäjumalia,


turhentanut Jumalan nimeä,


tehnyt töitä lepopäivänä,


halveksinut vanhempiasi,


tappanut, käyttäytynyt väkivaltaisesti tai ollut ilkeä,


tehnyt aviorikosta,


varastanut,


puhunut perättömiä,


himoinnut toisen omaa,

kadehtinut ketään.

Mutta Jeesus vastaa jokaiselle, joka luettelee tekemättömiä syntejään:

Niin, vaan kerrohan mitä sinä söit silloin, kun minä pakolaisena kärsin nälkäkuoleman kurjassa telttakylässä?
Millaista vettä sinä nautit juodaksesi, kun minä katulapsena kuolin saastuneen veden aiheuttamaan sairauteen?


Kuinka hyvin sinä nukuit, kun minä kuljin kodittomana talosi ohi, kysyin yösijaa eikä minua otettu vastaan?


Mitkä olivat sinun kiireesi, kun et tullut tapaamaan minua, vanhempaasi, kun makasin hoivaosastolla ilman yhteyttä läheiseen ihmiseen.


Mitä sinä häpesit, kun hylkäsit minut, rikoksesta syytetyn, tuomitun ja vankilaan heitetyn veljesi?

Tekemättä jättämämme paha ei vielä saa aikaan, että elämämme tuottaa hyvää hedelmää. Luontainen itsekkyytemme näet pitää huolen, että myös hyvät tekomme jäävät vähäisiksi. Ja koska kadotustuomion perusteena on tekemättä jätetty hyvä, emme voi rehennellä Jumalan edessä.

Päivän evankeliumi paljastaa, että ne, jotka pääsevät iankaikkiseen elämään, tulevat sanomaan Herralle:

Milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi.

Pelastuneet eivät tiedä tehneensä hyvää. Vielä vähemmän he ovat tietoisia siitä, että he ovat palvelleet Kristusta. He pääsevät iankaikkiseen elämään, koska hedelmät, joita he ovat tuottaneet, ovat hyvän makuisia. Tämä on pelastuneille yhtä suuri yllätys kuin niille toisille on se, että heidän hedelmänsä ovat huonoja.

Kristikunta on kohta kahden vuosituhannen ajan odottanut, että Kristus täyttää lupauksensa, tulee takaisin ja panee toimeen viimeisen tuomion. Koska odotusaika on venynyt pitkäksi, monet ovat menettäneet uskon, että hän koskaan tuleekaan. Laimentunut toivo näkyy haaleana rakkautena – vanha kristikunta ei ole kylmä eikä kuuma vaan penseä.

Ainoastaan taivaallinen Isämme tietää hetken, jolloin Kristus tulee. Mutta me tunnemme Jumalan mielen ja tiedämme, että hän on kärsivällinen. Hän antaa aikaa niin meille kuin koko kristikunnalle kuulla hänen sanansa, tehdä parannus ja luopua syntisestä elämästä. Käyttäkäämme siis aikamme oikein. Älkäämme vieroksuko koetuksia, sillä ne puhdistavat sydämen.

Kun talven pakkaset purevat happamia ja linnuille kelpaamattomia pihlajanmarjoja, niiden karvas maku pehmenee. Lopulta nekin kelpaavat nälkäisten ruuaksi. Pihlajanmarjojen evankeliumi antaa meille toivon, että saamme koetusten kautta kypsyä kristityiksi, jotka tuottavat Jumalalle kelpaavia hedelmiä oikeassa uskossa ja rakkaudessa.