Laskiaissunnuntai
1.Kor.13

 

1_Kor_13_13_agape_signed.jpg


Ensimmäisessä korinttolaiskirjeessä oleva apostoli Paavalin puhe rakkaudesta on yksi tunnetuimmista raamatunkohdista. Sitä kutsutaan nimellä ’Rakkauden ylistys’, ja se luetaan hyvin usein avioliittoon vihkimisten yhteydessä. Tästä syystä monet ihmiset ajattelevat, että Paavali puhuu siinä kohdassa aviopuolisoiden välisestä rakkaudesta.

Mutta asiayhteydessään ja alkuperäisellä kielellään tuo Uuden Testamentin kohta ei viittaa aviopuolisoiden väliseen rakkauteen. Se puhuu Jumalan rakkaudesta ja siitä, kuinka kristittyjen tulee kasvaa kiinni Kristukseen niin, että seurakunnan elämässä toteutuu Jumalan rakkaus ja sen mukainen järjestys.

Näitä asioita Paavali avaa pakanuudesta kristityiksi kääntyneille, innokkaille, mutta kaikesta tietämättömille korinttolaisille.

Paavali päättää rakkauden ylistyksensä sanoihin: ”Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.” (1.Kor.13:13). Suomenkielessä ei ole vastinetta sille rakkauden käsitteelle, jota Paavali käyttää. Nimittäin kreikankielen agapee tarkoittaa täysin erilaista rakkautta kuin me pystymme ihmisinä tuntemaan.

Agapee on Jumalan rakkaus, joka luopuu oikeuksistaan ja antaa itsensä uhriksi rakkauden kohteen puolesta. Agapee on se voima, joka liittää jokaisen Jeesukseen Kristukseen uskovan osaksi Kristuksen kirkkoa, hänen ruumiinsa jäseneksi. Agapee velvoittaa niitä, jotka ovat Kristuksen ruumiin jäseniä, omaksumaan sellaisen mielen, joka Kristuksella Jeesuksella oli; sillä:

”Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen, vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.” (Fil.2:6−8).

Agapeen vastakohta on eroos, sukupuolinen rakkaus, ihmisen rakkaus. Parhaimmillaan myös ihmisen rakkaus voi yltää johonkin ylevään, esimerkiksi perheenjäsenten kiintymykseen ja huolenpitoon toisiaan kohtaan eli storgee-rakkauteen sekä auttavaiseen filadelfiaan eli veljelliseen rakkauteen.

Mutta ihmisen rakkaus on pohjimmiltaan itsekäs: luonnonmukainen ihminen on valmis tekemään hyvää toisille ihmisille sillä ehdolla, että hän saa itse jotakin hyvää vastineeksi. Paavali tunsi hyvin inhimillisen rakkauden heikot puolet, mistä syystä hän sanoi filippiläisille: ”Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta.” (Fil.2:4).

Miksi sitten avioliittoon vihkimisessä luetaan Rakkauden ylistys ensimmäisen korinttolaiskirjeen 13. luvusta? Eikö se ole ihmisten harhaan johtamista, kun he eivät kykene kuitenkaan täyttämään Jumalan rakkauden mittaa? Tämä raamatunkohta luetaan kirkollisesti vihittäville pareille siksi, että he muistaisivat kristillisen avioliiton olevan eri asian kuin siviiliavioliitto.

Kristillinen avioliitto perustuu siihen, että Jumala loi ihmisen kuvakseen, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät, toi heidät yhteen, siunasi heidät ja antoi heille tehtävän: ”Olkaa hedelmälliset.” (ks. 1.Moos.1:27−28, 2:22). Jeesus ei poikennut tästä vanhatestamentillisesta käsityksestä, vaan hän vahvisti sen (ks. Matt.19:4−6, 12).

Siitä syystä Uudessa Testamentissa ei ole ainuttakaan kohtaa, joka tukisi modernia käsitystä avioliitosta, että sen sidosvoima on kahden ihmisen välinen
eroos-rakkaus.

Kristillisessä avioliitossa mies ja vaimo kilvoittelevat osoittaakseen toisilleen agapee-rakkautta, joka mieluummin luopuu omista vaatimuksistaan puolison ja perheen hyväksi kuin pitää kiinni omista haluistaan puolison ja perheen vahingoksi.

Agapee on kärsivällinen, agapee on lempeä. Agapee ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Agapee ei koskaan katoa (vrt. 1.Kor.13:4−8).

Toki voidaan sanoa, että miehellä ja vaimolla pitää olla myös sitä eroos-rakkautta. Muutenhan se lisääntymisen tehtävä tulisi heikosti toteutetuksi. Mutta tätä tuskin tarvitsee korostaa. Vielä vähemmän on syytä nostaa sukupuolinen vietti jalustalle. Nimittäin eroos-rakkaus on vähenevä luonnonvara. Se kuluu samalla tavalla kuin kynttilä lyhenee palaessaan.

Nykyään hyvin yleiset avioerot johtuvat juuri siitä, että puolisot eivät tunne toisiinsa enää samaa fyysistä kiinnostusta kuin suhteensa alussa. Ja siihen tilanteeseen tultuaan he ajattelevat, että heidän rakkautensa on loppunut. Mutta näin he olettavat, koska he eivät tiedä, mitä agapee-rakkaus on ja mikä on sen alkuperä.

Agapee on Jumalasta.
Jokainen, joka rakastaa agapee-rakkaudella,
on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan.
Joka ei rakasta agapee-rakkaudella,
ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa,
sillä Jumala on Agapee.

Juuri siinä Jumalan agapee ilmestyi meidän keskuuteemme,
että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan,
antamaan meille elämän.

Siinä on agapee
– ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa,
vaan siinä, että hän on rakastanut meitä
ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
(Vrt. 1.Joh.4:7−10).