16. sunnuntai helluntaista
Luuk.10:1−14


 

Bonn_Munster_hall_way_panorama_leiska-no

 

Marttaa ja Mariaa on totuttu pitämään kahtena luonteeltaan erilaisena Raamatun ihmisenä. Martan ominaisuuksiksi on luettu hermostununeisuus, touhukkuus ja ylikorostunut velvollisuudentunto. Marian ominaisuuksiksi puolestaan on luettu rauhallisuus, kuuntelevaisuus ja syvällisyys.

Millaisia ihmisiä Martta ja Maria olivat todella, sitä emme voi päätellä luotettavasti muutaman välähdyksenomaisen maininnan perusteella. Koska Martan mainitut ominaisuudet ovat lähinnä vikoja ja Marian esiin tuodut ominaisuudet ovat pelkkiä hyveitä, evankeliumin yksipuoliset tulkinnat ovat kaikkea muuta kuin evankeliumia sellaisille ihmisille, joiden on aina muistettava velvollisuutensa ja jaksettava täyttää ne.

Sekä Martalla että Marialla on hyvät puolensa ja huonot puolensa. Huonoimmillaan Martta oli varmaankin pingottaja, jonka vieteri katkeili silloin tällöin. Mutta parhaimmillaan ja enimmäkseen hän oli sellainen nainen, jota Sananlaskujen kirjassa ylistetään sanoen:

”Jos hyvän vaimon löydät,
löydät aarteen, kalliimman kuin meren helmet.
Häneen voit aina luottaa,
hän pitää puutteen loitolla sinusta.
Hän toimii miehensä parhaaksi, ei vahingoksi,
kaikkina elämänsä päivinä.
Hän huolehtii villasta ja pellavasta,
hänen kätensä ahkeroivat iloisesti.
Hän on kuin laiva,
hän hankkii ravintoa etäältäkin.
Kun vielä on yö, hän nousee,
valmistaa ruuan talonsa väelle
ja jakaa ravinnon palvelustytöilleen.
Hän löytää hyvän pellon ja ostaa sen,
omin varoin hän perustaa viinitarhan.
Hän vyöttää itsensä tarmolla
ja tarttuu työhönsä riuskoin ottein.
− − −
Hän valvoo kaikkea,
mitä talossa tehdään,
eikä laiskana leipäänsä syö.”
(Sananl. 31:10−17, 27).

Koska juutalaisen kulttuurin mukainen naisen ihanne oli tällainen, voimme ymmärtää, ettei Martta puuttunut sisarensa joutilaisuuteen kateellisuuttaan eikä pahantahtoisuuttaan, vaan siksi, että hän näki Marian asettuneen kuuntelemaan Jeesusta tavalla, joka ei sopinut juutalaisen naisen rooliin.

Maria ei ollut luonteeltaan johtaja vaan paremminkin johdettava. Ehkä hän oli myös hiukan hidas aloittamaan tehtäviään ja aikaileva tehtäviensä suorittamisessa. Mutta hän ymmärsi asiat pintaa syvemmältä, mistä syystä hän oli kiinnostunut kuulemaan myös pyhien kirjoitusten opetusta. Siinä missä Martta osoitti Jeesukselle ja hänen seurueelleen vieraanvaraisuutta, Maria osoitti vastaanottavaisuutta Jeesuksen sanoille.

Kun Jeesus sanoi: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen.” mitä siis tarkoitti se yksi? Se tarkoitti aivan käytännöllisesti, että Martan ei tarvinnut laittaa monta eri ruokalajia Jeesukselle ja hänen oppilailleen. Yksikin kattaus oli aivan riittävä.

Eli ratkaisu oli helpompi kuin Martta osasi ajatella. Vaikka Jeesus oli Martan talossa arvostettu vieras ja vaikka vieraanvaraisuuden osoittaminen oli Martalle kunnia-asia, Jeesuksen luvalla Martta sai keskittyä olennaiseen. Eikä Mariankaan tarvinnut lähteä keittiön puolelle auttamaan, koska Jeesus ei vaatinut enemmän kuin Martta pystyi tekemään tavallisena vieraattomana päivänä.

Martan hengellinen hyve oli, että hän oli palvelualtis. Ja Marian hengellinen hyve oli, että hän oli altis kuuntelemaan. Kun kumpikin noista hyveistä yhdistetään, saadaan tunnuslause, jonka kristikunta muistaa Benedictus Nursialaisen (noin 480−540) elämänohjeena: ”Ora et labora – rukoile ja tee työtä.”

Olkaamme siis sekä uutteria että hartaita. Jeesuksen seurassa viettämämme aika ei mene hukkaan, koska saamme häneltä armolahjan palvella toisia kiitollisin mielin.