4. adventtisunnuntai
Matt.1:18−24
 

Salatut elämät on yksi katsotuimmista suomalaisista television sarjaohjelmista. Sen nimi tulee kaiketi siitä, että katsojat pääsevät kurkistamaan roolihahmojen kotielämään. Ihmissuhdedraama viehättää joitakin niin paljon, että he ovat katsoneet sarjan kaikki tähän mennessä yli 3400 jaksoa.

Neljännen adventtisunnuntain evankeliumissa kerrotaan asioista, jotka sopisivat johonkin Salatut elämät -sarjan jaksoon, ellei olisi kysymys toteutuneista Jumalan pelastusteoista ihmiskuntaa kohtaan. Ennen kuin Joosefin ja Marian liitto on vahvistettu, käy ilmi näet, että Maria on raskaana.

Evankeliumin kirjoittaja Matteus tietää, että Marian raskaus on Pyhän Hengen työtä. Mutta Joosef ei tiedä sitä, vaan pitää selvänä tosiasiana, että hänen kihlattunsa on ollut hänelle uskoton.

Matteus kertoo Joosefista, että hän on lainkuuliainen mies. Sen lisäksi hän on luonteeltaan maltillinen. Vaikka hän on pahoittanut syvästi mielensä, hän ei halua häpäistä kihlattuaan julkisesti vaan aikoo purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa. Ihmissuhdedraaman ainekset ovat koossa.

Yön yli nukuttuaan Joosef kuitenkin luopuu ajatuksesta hylätä Maria. Vastoin kaikkea todennäköisyyttä hän päättääkin ottaa Marian vaimokseen. Mitä ihmettä? Kuinka Joosef voi muuttaa mielensä näin helposti? Siinäpä harvinaisen mukava ja joustava pehmomies!

No, ymmärtääksemme tätä meidän pitää kelata tarinaa taaksepäin. Evankeliumi kertoo, että kun Joosef suunnitteli kihlauksensa purkamista, hänelle ilmestyi yöllä unessa enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.”

Joosefille tuli Herran sana, joka antoi hänelle toisen, joskin yllättävän vaihtoehdon: hän saisi toimia tulevan messiaan suojelijana ja kasvattajana. Joosefilla oli kylliksi rohkeutta uskoa Jumalan sana ja tarkistaa aikomuksensa ja tekonsa sen mukaan.

Päivän evankeliumissa on muitakin kiinnostavia yksityiskohtia, esimerkiksi se, että kihlautuminen ja avioliitto olivat kaksi erillistä asiaa Joosefin ja Marian maailmassa. Kihlaus oikeutti Joosefia kutsumaan Mariaa jo vaimokseen, mutta kihlapari ei saanut nukkua samassa vuoteessa.

Jumala antoi Jeesuksen syntyä Marialle juuri siinä vaiheessa, jolloin naisen neitsyyttä kaikkein tarkimmin valvottiin. Jos tätä valvontaa ei olisi ollut, evankelista Matteuskaan ei olisi voinut todistaa, että Marian raskaus oli neitseellinen.

Miksi Jeesuksen sitten piti syntyä neitseestä? Siksi, että hänen puhtaalla sikiämisellään oli aivan erityinen sanoma juutalaisille, jotka ajattelivat, että elämä tuli äidiltä mutta perintö isältä. Jeesus ei ollut Joosefin poika, joten hän ei perinyt Adamista alkanutta synnin jatkumoa.

Me tiedämme perinnöllisyydestä enemmän kuin ajanlaskumme alussa tiedettiin. Siksi moni on esittänyt kysymyksen: ”Eikö Jeesus kuitenkin perinyt osallisuuden ensimmäisten ihmisten synnistä Eevan kautta?” Tämä on hyvä kysymys, koska se johtaa meidät kristillisen teologian alkulähteelle.

Kristillinen kirkko on uskonut vanhastaan, että Jumala omaksui ihmisyyden niin, että hän syntyi ihmislapseksi Marian kautta. Tullakseen ihmiseksi Jumalan ei tarvinnut käyttää Joosefin perimää, mutta ei myöskään Marian. ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme” (Joh.1:14) samalla tavalla kuin valo tuli silloin, kun Jumala sanoi: ”Tulkoon valo!” (1.Moos.1:3).

Jeesus oli siis luontojaan vanhurskas ja vapaa taipumuksesta tehdä syntiä. Siksi Johannes Kastajan oli mahdollista todistaa hänestä: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.” (Joh.1:29).

Emme pysty tutkimaan Jeesuksen olemusta emmekä avaamaan hänen salaisuuttaan. Mutta kaikille, jotka ottavat hänet vastaan, hän antaa oikeuden tulla Jumalan lapsiksi (vrt. Joh.1:12).