9. sunnuntai helluntaista

1.Joh.4:1−3


Mooses_ja_palava_pensas_leiska.jpg
Valistuksen koulukuvat: Mooses ja palava pensas

 

Sinä et tunne Jumalaa, mutta Jumala tuntee sinut. Älä siis rakenna itsellesi mielikuvaa siitä, millainen Jumala on. Tuo oma käsityksesi Jumalasta on epäjumala, ja se estää sinua kuulemasta ja ymmärtämästä, mitä todellinen Jumala haluaa sanoa sinulle.

Missä ihmisen on mahdollista kohdata todellinen Jumala? Erämaassa palavan mutta kulumattoman pensaan luona ehkä? Vai korkean vuoren ylhäisessä yksinäisyydessä? Jumala ei toimi ihmisten säännöillä; joten emme voi komennella häntä ja saada häntä ilmestymään meille, milloin ja missä haluamme.

Jumalan toiminnan järjestys on aina niinpäin, että hän puhuttelee ihmistä ja ilmoittaa sanassaan ihmiselle totuuden. Sitten hän kutsuu ihmistä seuraamaan hänen sanaansa. Tämä kutsu ei ole pakko, vaan se on mitä suurin armo; ja niille, jotka noudattavat sitä, Jumala antaa siunauksensa.


Yhdeksännen helluntain jälkeisen sunnuntain aihe on ’Totuus ja harha’. Se muistuttaa siitä, että kaikki opit, joita kuulemme julistettavan Jeesuksen nimessä, eivät ole hänen opettamiaan. Kristitty joutuu elämässään kamppailemaan erottaakseen totuuden valheesta ja oikean väärästä.

Päivän epistolassa Johannes sanoo: ”Älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta. Yksikään henki, joka kieltää Jeesuksen, ei ole Jumalasta.” (1.Joh.4:1−3a).

Johannes tarkoitti kahta asiaa. Ensinnäkin, että Jeesus on Vapahtaja, jonka Jumala lähetti valitulle kansalleen sekä koko ihmiskunnalle. Sitä merkitsee hänen arvonimensä Kristus.

Toiseksi Jeesus Kristus on Jumalan Poika, joka tuli täydelliseksi ihmiseksi, ei joksikin ihmishahmoiseksi taivasolennoksi. Pojassaan Jumala omaksui ihmisyyden itseensä. Siten ikuinen ja ääretön Jumala kohtasi ja koki inhimillisen rajallisuuden, kärsimyksen ja kuoleman.

Jeesus sanoi olevansa tie, totuus ja elämä ja ettei kukaan pääse Jumalan luo muuten kuin hänen kauttaan (ks. Joh.14:6). Nuo sanat antavat monille ihmisille vaikutelman, että Jumala on itsekäs, kun hän ei tarjoa ihmisille pelastusta kenenkään muun kuin Jeesuksen kautta.

Ihmisethän haluaisivat päästä iankaikkiseen elämään jokainen omaa polkuaan ja omalla tavallaan. Luonnollisen uskonnollisuutemme perusajatus on se, että tekemällä riittävästi hyvää voimme tasata ja jopa kääntää positiiviseksi taivastilimme saldon. Juuri tämä kuvitelma on se harha, joka estää monia ottamasta vastaan pelastuksen Jumalan armosta Jeesuksen Kristuksen kautta.

Jumala ei ole itsekäs, vaan hän on äärettömän epäitsekäs. Luodessaan ihmisen hän antoi hänelle vapaan tahdon. Jumala ei tehnyt ihmisestä konemaista tottelijaa, vaikka vapaa tahto antoi ihmiselle mahdollisuuden tehdä myös vääriä valintoja. Se mikä oli mahdollista, toteutui, ja ihmiset joutuivat jo historiansa alussa eroon Jumalasta.

Kun ihmiskunta ajautui aina vain kauemmaksi Jumalasta, Jumala lähetti ainoan Poikansa maailmaan sovittamaan ihmisten synnit. Hän luopui kalleimmastaan, jotta me saisimme elämän.

Raamattu kertoo meille totuuden, että olemme syntisiä, mutta samalla se osoittaa meille Jumalan armon Jeesuksessa Kristuksessa. Aina kun huomaamme olevamme voimattomia nujertamaan syntiä itsessämme ja maailmassa, saamme turvautua Jeesukseen, joka on voittanut synnin ja kuoleman vallan.

Saamme siis ajatella, että Kristuksessa oleminen on kuin saavutettu etu, josta ei kannata luopua, vaikka tämä maailma ja oma sydämemme puhuisivat mitä tahansa muuta. Jeesus-tie voi tuntua pitkältä, kapealta ja kiviseltä, mutta se vie Jumalan luo.