1. sunnuntai pääsiäisestä
Luuk.24:36–49
 

Eräänä pääsiäisenä hiihtelin metsäsuksilla Kauniinhaudanharjussa, kun kuulin Hanhiojan laakson pohjalta soinnikkaan äänen. Joku lauloi kolmesti:

Kristus nousi kuolleista,
kuolemallaan kuoleman voitti
ja haudoissa oleville elämän antoi.

Se oli minusta niin merkillistä, että aloin tähyillä laaksoon nähdäkseni, kuka siellä veisasi. Harjun juuressa oli hiihtoladun varressa laavu, ja siihen oli pysähtynyt evästauolle perhe, jonka isä makkaraa paistaessaan päästi ilmoille tuon ortodoksisen pääsiäistroparin – joka on myös virsikirjamme virsi 90.

Olin mielissäni siitä, että kuulemani laulu ei ollut mikään kupletti, sekä siitä, että pääsiäisen sanoma yllätti minut. Se tuli tarpeeseen, sillä olin toipilaslomalla leikkauksesta.

Koska liikunta edisti haavojen paranemista, käytin aikaani hiihtelyyn. Mutta ihminen on ruumiin, sielun ja hengen kokonaisuus. Kirkas auringonpaiste, puhtaana hohtava lumi ja raikas ilma lääkitsivät sieluani, joka ei ollut saanut virkistystä moneen kuukauteen. Henkeni kaipasi kuitenkin vielä jotakin, jota en voinut koskea käsilläni, nähdä silmilläni enkä aistia paljailla kasvoillani.

Hengen ruoka tuli sisimpääni korvieni kautta. Tilanteessa oli tuoreutta, joka muistutti enkeleiden viestiä Jeesuksen haudalla: ”Hän ei ole täällä, hän on noussut kuolleista.” Kolmannen päivän aamuna pitkäperjantain jälkeen Jeesuksen oppilaat palasivat Mestarinsa haudalle, koska he rakastivat häntä ja surivat menetystään.

– Etsinkö minäkin elämää kuolleiden joukosta? kysyin itseltäni.
– En toki. Tiedänhän, että Jeesus elää.
– Missä sitten on ilosi? jatkoin itsetutkiskeluani.
– Olen ollut viime aikoina kuin sumussa. Paljon kysymyksiä, vähän vastauksia.
– Vastaus, jonka kuulit tuolta haudan pohjalta, oli juuri sinua varten.

Havahduin ajatuksistani. Puhuinko itsekseni, vai puhuiko Herran Henki minun hengelleni? Ymmärsin, että hän puhui, ja minun piti tallettaa sisimpääni tuo elämys tulevia aikoja varten.

Päivän evankeliumissa kerrotaan, että ylösnoussut Jeesus ilmestyi oppilailleen ja sanoi: ”Rauha teille.” ja että hän avasi heidä mielensä ymmärtämään kirjoitukset.

”Rauha teille” ei ollut pelkkä tervehdys, vaan se oli Jumalan sana, joka karkotti pelon, poisti hämmennyksen sekä asetti särkyneen uskon palaset kohdalleen. Jeesus ei vain toivottanut rauhaa, vaan toi rauhan. Hänen sanoissaan oli rauha, on rauha tänään ja tulee olemaan pysyvä rauha. Sillä hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti (ks. Hepr.13:8; Ilm.1:4).

Vain rauhallinen mieli voi kuunnella keskittyneesti ja ottaa vastaan totuuden. Levoton mieli sen sijaan hyppelee asiasta toiseen ja hukkaa johtolangat. Kaikki, mitä Jeesukselle tapahtui, oli kerrottu jo ennakkoon laissa ja profeetoissa, esimerkiksi Jesajan kirjan luvussa 53:

”Katso, minun palvelijani menestyy,
hän on nouseva, kohoava ja sangen korkea oleva.
– – –
Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi,
meidän kipumme hän sälytti päällensä.
Me pidimme häntä rangaistuna,
Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
mutta hän on haavoitettu
meidän rikkomustemme tähden,
runneltu meidän pahain tekojemme tähden.
Rangaistus oli hänen päällänsä,
että meillä rauha olisi,
ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.”
(Jes.53:1,4–5; KR1938).

Tuohon hetkeen saakka Jeesuksen oppilaat eivät olleet ymmärtäneet, mitä nuo profeetta Jesajan sanat tarkoittivat. Mutta nyt heidän mielensä aukeni käsittämään, että Herran kärsivä palvelija oli hän, joka seisoi heidän keskellään kuoleman voittajana.

Tänä päivänä meidän kannattaa ottaa vastaan ensimmäisten kristittyjen todistus siitä, että Jeesus elää, sillä hänen kanssaan myös me saamme elää. Kristikunnan historia on edennyt vaiheeseen, jossa vanhojen kirkkokuntien jäsenet suhtautuvat hengelliseen perintöönsä lähinnä samalla tavalla kuin kulttuuriinsa.

Mutta Jeesus on enemmän kuin kulttuurihahmo. Hän on kuninkaiden Kuningas ja kaikkeuden Herra. Hän toimii tietämättämme siellä, missä hänen nimeään huudetaan avuksi pahuuden valtoja vastaan (ks Ef.6:12), missä häntä kunnioitetaan ja kiitetään yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa ja missä hänen käskyjään noudatetaan (ks. Matt.28:20).

Tänä päivänä juutalaisten keskuudessa vahvistuu liike, joka tunnustaa Jeshuan eli Jeesuksen messiaaksi. Profeetta Sakarja ennusti noin viisi sataa vuotta ennen Kristusta, että Daavidin suku tulee kääntymään hänen puoleen, jonka he ovat lävistäneet (ks. Sak.12:10 ja 13:1). On mahdollista, että tämän toteutuminen on jo alkanut.

Turhaa usko, unta vaan,
jos on Kristus haudassaan.
Vaan hän elää, ja niin me
hänen kanssaan elämme.
(Virsi 87:7).

Kun kaste ja usko yhdistävät meidät Jeesukseen Kristukseen, saamme omistaa kohdallemme apostolin sanat: ”Niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi, jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus ja sen jälkeen Kristuksen omat, kun hän tulee.” (1.Kor.15:22–23).