Teologit,

jotka sanovat, että ihmeitä ei tapahdu,

ovat valinneet mukatieteellisen lähestymistavan asioihin,

joita on vaikea tai mahdoton selittää nykyisen tiedon avulla.

Heidän mielestään Jeesuksen neitseellinen syntymä

samoin kuin hänen ruumiillinen ylösnousemuksensa

ovat pelkkiä vertauskuvia,

koska niitä ei voi todistaa tapahtuneiksi

Raamatun ulkopuolisilla lähteillä.

Tässä he seuraavat lähestymistapaa,

joka sulkee pois jonkin mahdollisuuden toteutumisen siksi,

että se on hyvin harvinainen tai peräti ainutkertainen.

Jos teologia on tieteenala,

silloin jokaisen teologin pitäisi ymmärtää,

että tiede pyrkii ainoastaan selittämään ilmiöitä,

ei kiistämään niitä.

Ja vaikka tiede edistyisi kuinka pitkälle,

todellisuus tuo aina vastaan ilmiöitä,

jotka haastavat tieteen selityskyvyn.

Elämässä voi kyllä menestyä sulkemalla mielestään asioita,

joihin ei halua uskoa tai ei kykene uskomaan.

Usein samat ihmiset,

jotka torjuvat uskonasiat humpuukina,

kuitenkin pitävät perättömiä puheita tosina,

vaalivat tosiasioihin perustumattomia käsityksiä itsestään

tai muista ihmisistä,

lottoavat

‒ koska on olemassa pienen pieni todennäköisyys saada päävoitto ‒

ottavat riskejä liikenteessä luottaen ajotaitoonsa

‒ koska heillä on ollut onnea siihenkin asti ‒

tai tekevät elämässään muunlaisia valintoja

enemmän tunteen kuin järjen ohjauksessa.

Raamatun sana vaikuttaa järkeemme ja tunteisiimme,

mutta usko ei ole järkeilyä sen paremmin kuin tunteiluakaan.

”Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan,

ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.”

(Hepr.11:1; KR1938).

Mikä sitten on se asia, jota uskossa toivomme?

Moni kristitty on pettynyt yritettyään täyttää Jumalan lain

ja huomattuaan, ettei sen täyttäminen ole ihmiselle mahdollista.

Pettymystä on seurannut katkeruus Jumalaa ja toisia kristittyjä kohtaan.

Mutta toivomme ei ole siinä, että voimme sanoa:

”Olen täyttänyt kaikki Jumalan käskyt.”

Moni kristitty on pettynyt pyydettyään Jumalalta jotakin tarpeellista,

esimerkiksi jokapäiväistä leipää, mutta sitä ei ole ilmaantunut.

Pettymystä on seurannut turhautuminen.

Mutta toivomme ei ole siinä,

että saamme kaiken, mitä haluamme.

Moni kristitty on pettynyt odotettuaan Jumalalta rukousvastausta,

jota ei ole kuitenkaan kuulunut.

Pettymystä on seurannut luopuminen.

Mutta toivomme ei ole siinäkään,

että Jumala vastaa meille haluamallamme tavalla,

vaan se on siinä, että hän on jo vastannut ihmiskunnalle

lähettämällä Poikansa keskuuteemme.

”Olkoon teillä se mieli,

joka Kristuksella Jeesuksella oli,

joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto,

katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen,

vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon,

tuli ihmisten kaltaiseksi,

ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen;

hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti,

hamaan ristin kuolemaan asti.

Sentahden onkin Jumala hänet korkealle korottanut

ja antanut hänelle nimen kaikkia muita nimiä korkeamman,

niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman,

sekä niitten, jotka taivaissa ovat,

että niitten, jotka maan päällä ovat,

ja niitten, jotka maan alla ovat,

ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi,

että Jeesus Kristus on Herra.”

(Fil.2:5‒11; KR1938).

Toivomme on siinä,

että pääsemme Jumalan luokse, kun meistä aika jättää.

Itsestään selvä asia se ei ole siltikään.

Nimittäin mitä enemmän olemme oppineet viisastelemaan,

sitä vaikeampi meidän on notkistaa polvemme Jeesuksen nimeen

ja taivuttaa sydämemme tekemään samoin.

Raamattu kutsuu tätä mielentilaa ylpeydeksi

tai haluksi olla Jumalan vertainen (ks. 1. Moos.3:5; Hes.28:2).

Mitä suuremmaksi ylpeytemme kasvaa,

sitä vaikeampi meidän on tunnustaa olevamme syntisiä,

jotka tarvitsevat Jeesusta Kristusta,

ainoaa, joka voi pelastaa ihmiset heiltä itseltään.

Luodessaan kuvan Jeesuksesta, joka

syntyi,

kasvoi aikuiseksi,

tulkitsi juutalaisille heidän pyhiä kirjoituksiaan,

ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin,

monet teologit ja kirjailijat tekevät hänestä pelkän ihmisen

‒ viisaan ehkä, mutta

kyvyttömän pelastamaan ketään iankaikkiseen elämään.

Kun nuo teologit ja kirjailijat ovat sitten vakiinnuttaneet kuvan

Jumalan kaltaisuudesta riisutusta Jeesuksesta,

he ja heidän oppilaansa ovat ruvenneet täyttämään

ihmisten ja Jumalan välissä olevaa kuilua omilla meriiteillään.

He menevät tässä ihmisen jumalallistamisen projektissaan niin pitkälle,

että he selittävät pois Jeesuksen omat sanat:

”Minä ole tie ja totuus ja elämä;

ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.”

(Joh.14:6; KR1938).

Koska he eivät voi poistaa tuota Jeesuksen sanaa Raamatusta,

he ohittavat sen selittämällä,

että se on evankelista Johanneksen käsitys asiasta,

mutta ei Jeesuksen oma lause.

Samalla periaatteella he sivuuttavat kaikki muutkin raamatunkohdat,

joita he pitävät liian ehdottomina, eksklusiivisina tai loukkaavina

nykyajan ihmisten kannalta.

Vielä he eivät ole selittäneet jonkun toisen kuin Jeesuksen sanoiksi

rakkauden kaksoiskäskyä eli kymmenen käskyn tiivistelmää:

”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi,

kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.

Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.

Toinen tämän vertainen on:

’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”

(Matt.22:37‒39; KR1938).

Mutta he ovat tulkinneet sen rakkauden kolmoiskäskyksi

ja kääntäneet se kätevästi ympäri:

rakasta ensin itseäsi,

‒ sillä jos et rakasta itseäsi, et voi rakastaa ketään toistakaan ‒

rakasta sitten lähimmäistäsi,

‒ sillä jos et tee niin, keräät itsellesi vihollisia ‒

ja rakasta sitten Jumalaa,

‒ jos hänelle jää tilaa itserakkaudeltasi ja lähimmäisrakkaudeltasi.

Jos luit tähän saakka ja huomasit,

kuinka ylpeys vääristää totuuden,

onnittelen sinua.

Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta.

”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.”

(Jaak.4:6; KR1938).
   

Kahdeksankymmentäviisi vuotta sitten, maaliskuun 13. päivänä 1940 klo 11.00 Sallan Paikanselässä ja kaikilla muilla Suomen rintamilla aseet vaikenivat. 105 vuorokautta kestänyt talvisota oli päättynyt, mutta taistelu maamme vapaudesta jatkui.

Iso-Britannia ja Ranska olisivat voineet puuttua siihen, millaiset rauhanehdot Neuvostoliitto ‒ sodan aloittanut osapuoli ‒ saneli Suomelle. Mutta sekä Iso-Britannialla että Ranskalla oli kiire valmistautua ottamaan vastaan Natsi-Saksan hyökkäys, mistä syystä niiden toimet Suomen, Viron, Latvian ja Liettuan hyväksi olivat ponnettomia.

Yhdysvallat puolestaan noudatti vielä tuohon aikaan politiikkaa, jonka päämääränä oli etäisyyden pitäminen Euroopan konflikteihin. Tässä asenteessaan Yhdysvallat oli niin jyrkkä, ettei se hakenut edes Kansainliiton jäsenyyttä.

Vuonna 1933 alkaneen Pohjoismaiden ja Benelux-maiden yhteistyön tavoite oli saada aikaan sotilaallisiin toimenpiteisiin asti ulottunut pienten maiden puolustusvalmius. Tämä tavoite toteutui vain siinä suppeassa aseavussa ja niinä vapaaehtoisina sotilaina, jotka Ruotsi, Norja ja Tanska lähettivät Suomen avuksi talvisodan alettua.

Koska talvisotaan osallistuneet sotaveteraanimme ovat poistuneet viimeiseen iltahuutoon, meillä ei ole enää niin sanottuja kokemusasiantuntijoita keskuudessamme. Meillä ovat vain ne kertomukset, jotka he jättivät perinnöksemme. Kuitenkin voinemme pitää totena, että Euroopan nykyisessä tilanteessa on samoja piirteitä kuin oli Euroopassa ennen vuotta 1939.

24. helmikuuta 2022 Venäjä hyökkäsi Ukrainaan päämääränään syöstä vallasta tuon vuonna 1991 itsenäistyneen maan laillinen hallitus ja asettaa sen tilalle Venäjän tahtoa myötäilevä nukkehallitus.

Ukraina on puolustautunut menestyksekkäästi yli kolme vuotta, osittain sen tuen ansiosta, jonka se on saanut länsivalloilta, mutta suurimmaksi osaksi rohkeutensa, neuvokkuutensa ja päättäväisyytensä ansiosta.

Äskettäin Yhdysvaltain presidentti tyrmistytti Euroopan valtiot ilmoittamalla maansa vetäytyvän tähänastista pienempään rooliin Pohjois-Atlantin liitossa, aloittavan neuvottelut Venäjän kanssa rauhasta Ukrainassa ilman Ukrainan presidentin ja Euroopan johtajien läsnäoloa sekä lopettavan taloudellisen, materiaalisen ja sotilaallisen tukensa Ukrainalle.

Ansioitunut suomalainen diplomaatti Max Jakobson (1923‒2013) luonnehti Natsi-Saksan ja Neuvostoliiton 23. elokuuta 1939 solmimaa Molotov-Ribbentrop -sopimusta seuraavasti: ”Poliittisten aatteiden maailmassa se oli maanjäristys, jonka paineesta harhakuvat särkyivät oikealla ja vasemmalla kuin ikkunaruudut.”

Tuo kahden osapuolen välinen sopimus, joka mahdollisti Euroopan jakamisen etupiireihin, käynnisti toisen maailmansodan. Ja oppi, jonka ihmiskunta sai tuosta kohtalokkaasta sopimuksesta, kantoi tälle vuosi-tuhannelle saakka, kunnes kahden suurvallan johtajat rupesivat taas jakamaan maailmaa kuin saalista.

On olemassa sanonta, jonka mukaan epävarmoina aikoina kannattaa pitää ystävät lähellä ja viholliset kaukana. Toinen sanonta: ”Hädässä ystävä tunnetaan.” puolestaan opastaa valitsemaan liittolaisensa huolella, sillä jonakin päivänä small talk loppuu, naamiot riisutaan ja oletettujen ystävien todelliset tarkoitusperät paljastuvat.

Suomi ja Ruotsi liittyivät pian Ukrainan sodan alkamisen jälkeen Pohjois-Atlantin liittoon eli Natoon. Tämä siirto oli välttämätön Pohjoismaiden yhteistyön näkökulmasta, mutta Venäjä suhtautui siihen kuin kuninkaan uhkaamiseen shakkipelissä.

Vakiintuneet harhakuvat särkyvät paraikaa niin lännessä kuin idässä. Lienee realismia ajatella, ettei meillä ole mahdollisuutta pitää vihollisemme kaukana. Voimme kuitenkin punnita, keihin luotamme ystävinä. Emme esitä uhkauksia ja vaatimuksia kenellekään, mutta meidän on mahdoton hyväksyä simputusta.

Vanhassa Testamentissa sanotaan: ”Häviökseen mies on monien ystävä, mutta on myös ystäviä, veljiäkin uskollisempia.” (Sananl.18:24).

Mikä on totta ihmissuhteissa, pätee myös kansainvälisissä suhteissa. Kun näemme asioiden kehittyvän huonoon suuntaan, meidän pitää rohkaista mielemme ja sanoa ääneen se, minkä tiedämme olevan totta. Osatotuuksien ja suoranaisten valheiden myötäily palvelee vain niitä, jotka toimivat varjoissa.

Uudessa Testamentissa sanotaan: ”Taipukaa [siis] Jumalan alaisuuteen, mutta vastustakaa paholaista, niin se lakkaa ahdistamasta teitä.” (Jaak.4:7). Se vanha vainooja, kavala kauhea voi hyvin maailmassa, joka torjuu Luojansa ja Vapahtajansa. Sen ei tarvitse etsiä, kenet voisi niellä (ks. 1.Piet.5:8), koska saalista on sen ulottuvilla hakemattakin.

Kun pahan valta kasvaa ympärillämme, meidän on seistävä lujina, vyötettävä itsemme totuudella, pukeuduttava vanhurskauden haarniskaan ja sidottava jalkineiksemme alttius julistaa rauhan evankeliumia. Ottakaamme kaikessa suojaksemme uskon kilpi, jolla voimme sammuttaa pahan palavat nuolet. Ottakaamme myös pelastuksen kypärä ja Hengen miekka, Jumalan sana (ks. Ef.6:14-17).

Rukoilemme:

Kaikkivaltias Jumala,
taivaan joukkojen ylipäällikkö,
iankaikkinen Isä.
Me rukoilemme sinua:
Anna totuuden ja oikeudenmukaisuuden voittaa.
Auta, vahvista ja johdata jokaista,
joka huutaa sinua avukseen
ja etsii vanhurskautesi suojaa.
Lannista ne, jotka rakastavat pimeyttä,
tekevät vääryyden tekoja,
käyttävät valtansa pahaan,
pettävät luottamuksen
ja sysäävät vastuun teoistaan muille.
Tätä pyydämme
Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Aamen.

Peace.

What is the meaning of that word to Z-nationalists?

After having listened
more than three years to their propaganda
I conclude,
that in their mind
peace is a state of affairs in which
all opposition has been eliminated
‒ no matter the cost and the amount of victims.

What is the meaning of peace to America First nationalists?

After having listened
to DJT for one full presidential term
and the beginning of his second term
I conclude,
that in his mind
and in the minds of his supporters
peace is a state of affairs in which
ruthless actors may do whatever they like
‒ unless other equally ruthless actors oppose them.

What is the meaning of peace to the Red Dragon Revivalists?

After having studied
the history of China
and after having listened carefully
to the speeches of the leaders of the PRC
I conclude,
that in their mind
peace means top-down governance
with strong suppression of dissent
and expansion of state control
and global sphere of influence.


But these are all misconceptions of peace.
What is the true meaning of the word?

At its core peace is understood
as a state of harmony
and absence of conflict
within individuals,
within societies
and between nations.

True peace is also seen as intertwined with justice.
Peace with justice means ensuring
fairness,
equality
and protection of human rights
for all individuals.

This concept is rooted in the idea
that lasting peace cannot exist in a society where people are
marginalized,
oppressed
or denied their fundamental rights.


My personal belief is,
that true everlasting peace can be achieved only
when the world accepts Jesus Christ as it’s Lord and Savior.
Without His government
mankind sees forced and unjust peace,
the peace of mass graves
and the peace after mutual adequate destruction.

Neither Z-nationalists,
America First nationalists,
the Red Dragon Revivalists
nor a variety of other actors
have committed themselves
to the service of the Prince of Peace.

Those who are committed,
are a minor faction among all people.
To those few He says:

"Peace I leave with you,
My peace I give to you;
not as the world gives do I give to you.
Let not your heart be troubled,
neither let it be afraid.”
(John 15:27).

Peace in Christ
is not a political program.
It's a choice of heart.

 

Novus Dominus Annus ‒ uusi Herran vuosi

alkaa ensimmäisenä adventtisunnuntaina,

koska silloin kirkkovuosi vaihtuu.

Kalenteri-, talousarvio- ja toimintavuoden vaihtuminen

ei sovi kirkkovuoden vaihtumisen ajankohdaksi,

koska alun ja lopun täytyy kertoa samasta asiasta.

Jeesushan sanoo:

”Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.” (Ilm.22:13).

A niin kuin alfa, kreikan aakkosten ensimmäinen kirjain.

O niin kuin oomega, kreikan aakkosten viimeinen kirjain.

Kirkkovuoden viimeistä sunnuntaita kutsutaan

Kristuksen kuninkuuden sunnuntaiksi tai tuomiosunnuntaiksi,

koska hän sanoo:

”Minä tulen pian, ja tullesani tuon jokaiselle palkan,

maksan kullekin hänen tekojensa mukaan.” (Ilm.22:12).

Kirkkovuoden ensimmäisen sunnuntain profetia on puolestaan:

”Iloitse, tytär Siion!

Riemuitse, tytär Jerusalem!

Katso, Kuninkaasi tulee.” (Sak.9:9).

Emme ole ymmärtäneet paljonkaan tästä Jumalan kansan odotuksesta,

jos luulemme, että Kuninkaan tuleminen tarkoittaa

vain Jeesus-lapsen syntymistä sydämeemme.

Ajanlaskumme alun tienoossa juutalaiset odottivat kiihkeästi messiasta,

koska Vanhan Testamentin profetiat viittasivat siihen historian hetkeen

ja koska heidän olonsa oli käynyt raskaaksi Rooman vallan alla.

Messias saapuikin, sillä Johannes sanoo:

”Hän tuli omaan maailmaansa,

mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.

Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan,

hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi.” (Joh.1:11-12).

Kun messias, Jeesus tulee toisen kerran, hän tulee

Kaikkeuden Herrana,

Kuninkaiden kuninkaana,

Ihmeellisenä neuvonantajana

ja Rauhanruhtinaana (ks. Jes.9:5).

Jeesuksen äidinkielessä arameassa

”Marana-ta” tarkoittaa: ”Tule, Herra!”

”Maran-ata” puolestaan tarkoittaa: ”Herra on tullut.”

Koska varhaiskirkko käytti kumpaakin sanontaa jumalanpalveluksissaan,

ei olisi haitaksi meillekään oppia rukoilemaan samalla tavalla.

Me uskomme,

että Herra Jeesus on läsnä sanassaan ja sakramenteissaan

ja että Hän on tuleva kirkkaudessa takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita

ja että Hänen valtakunnallaan ei ole loppua.

Siksi teemme oikein, kun rukoilemme kirkkovuoden alussa, lopussa

ja niiden välissä:

”Tule, Herra, Jeesus!” (Ilm.22:20)

ja toivotamme:

”Herran Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän kaikkien kanssa.”

(Vrt. Ilm.22:21).

 

Pyhäinpäivä
muistuttaa meitä siitä,
että usko
Pyhään Henkeen,
pyhään yhteiseen seurakuntaan
ja pyhien yhteyteen
kuuluu kristityn jokapäiväiseen elämään.

Pyhä Henki,
joka lähtee Isästä ja Pojasta,
synnyttää meissä uskon
antamalla Jumalan lain
todistaa meidät syntisiksi
ja ajaa meidät
Kristuksen luo.

Niin kauan kuin emme tunne Kristusta
teemme kaikkemme vältelläksemme häntä.
Kuitenkin
Pyhä Henki antaa meille toivon,
että hän, jota pelkäämme,
on toisenlainen kuin,
miksi hänet kuvittelemme.

Sielun hätä ei ole tuhon enne,
vaan se on merkki siitä,
että Pyhä Henki synnyttää meitä uuteen elämään.
Hän sanoo:
"Huuda minua avuksi hädän päivänä!
Minä pelastan sinut,
ja sinä kunnioitat minua." (Ps.50:15).

Pyhä yhteinen seurakunta
on tästä maailmasta ulos kutsuttujen
Jumalan armoa kerjäävien,
mutta Kristuksen vanhurskauteen puettujen
ihmisten yhdyskunta.
He eivät voi kerskailla omalla hyvyydellään,
vaan he saavat kiittää kaikesta Kristusta.

Pyhä yhteinen seurakunta elää
samanaikaisesti nykyisessä ja tulevassa.
Täällä on taistelu, kilvoitus, työ.
"Emmehän me taistele ihmisiä vastaan
vaan henkivaltoja ja voimia vastaan,
tämän pimeyden maailman hallitsijoita
ja avaruuden pahoja henkiä vastaan." (Ef.6:12).

Vaan siellä on päiväksi muuttunut yö.
"Jumala on itse heidän luonaan,
ja hän pyyhkii heidän silmistään
joka ainoan kyyneleen.
Kuolemaa ei enää ole,
ei murhetta, valitusta eikä vaivaa,
sillä kaikki entinen on kadonnut." (Ilm.21:3-4).

Pyhien yhteys
on kristittyjen ykseys, sillä
"On vain yksi ruumis ja yksi Henki,
niin kuin myös toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi.
Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste!
Yksi on Jumala, kaikkien Isä! Hän hallitsee kaikkea,
vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa." (Ef.4:4-5).

Kristikunnan hajaannus,
johon törmäämme täällä ajassa,
on sielunvihollisen eli valheen isän työtä.
Hän kylvää lustetta Ihmisen Pojan vehnäpeltoon
saattaakseen kristityt pois totuudesta,
tehdäkseen heidät erimielisiksi
ja toistensa vihollisiksi. (Ks. Matt.13:24-30; 36-43).

Pyhä Henki on Totuuden Henki.
Ja Jeesus Kristus on tie, totuus ja elämä.
Ei kukaan pääse Isän luo muuten
kuin hänen kauttaan. (Ks. Joh.14:6).
Joka rakentaa tälle perustalle,
eikä etsi vaihtoehtoista totuutta,
on pelastuva.