7. sunnuntai helluntaista, Matt.5:20‒30, 1. vsk

1278786689_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Seitsemäs helluntain jälkeinen sunnuntai muistuttaa, että kymmenen käskyä on rakkauden laki. Kymmenestä käskystä kahdeksan sanoo, mitä ei pidä tehdä, ja vain kaksi käskyä sanoo, mitä pitää tehdä. Silti kysymys on myönteisestä ohjeistosta. Sekä kieltävät että sallivat käskyt perustuvat Jumalan rakkauteen luotujaan kohtaan.

Miksi käskyissä on enemmän kiellettyjä asioita kuin sallittuja asioita? Siksi, että me ihmiset emme osaa elää hyvin, ellei meillä ole käsitystä rajoista.

Jos rikomme käskyjä ’Kunnioita isääsi ja äitiäsi’, ’Älä tapa’, ’Älä tee aviorikosta’, ’Älä varasta’, ’Älä lausu väärää todistusta’ ja ’Älä himoitse’, saamme kärsiä huonoista ihmissuhteista, jotka aiheutamme itse itsellemme.

Jos palvelemme epäjumalia, käytämme Jumalan nimeä valehtelemiseen ja pettämiseen ja vähät välitämme pyhistä asioista ja ajoista, jäämme vaille Jumalan siunausta ja johdatusta. Kun tämä tulee näkyviin elämässämme, olemme lyöneet päämme seinään ihan itse. Niin on silloinkin, kun emme käsitä, mitkä asiat ovat syitä ja mitkä seurauksia.

Jumala on antanut käskynsä ihmisille rakkaudesta heitä kohtaan. Hänen käskynsä ovat elämän laki: ne suojelevat elämäämme ja muiden elämää. Jos tämän käsittäminen saa meidät elämään oikein, emme tee niin oman hyvyytemme vuoksi, vaan siksi, että ”Jumala on ensin rakastanut meitä.” (1.Joh.4:19).

*

Päivän evankeliumissa Jeesus sanoo: ”Ellette noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan.” (Matt.5:20).

Fariseukset olivat tunnettuja siitä, että he ottivat todesta pyhät kirjoitukset, erityisesti Mooseksen lain säädökset ja niiden pikkupiirteiset tulkinnat. Ketkään eivät pyrkineet noudattamaan uskonnollista lakia tunnollisemmin kuin tämä joukko ihmisiä.

Fariseukset tiesivät myös, että Jumalan sana oli tarkoitettu noudatettavaksi sydämessä eikä vain ulkonaisissa teoissa. Heidän joukossaan oli monia, jotka halusivat vaeltaa vilpittömästi Jumalan edessä. Koskaan jälkeenpäin ei ole ollut ihmisiä, jotka olisivat noudattaneet Jumalan tahtoa tarkemmin kuin fariseukset.

Siksi on aiheellista kysyä: ”Miksi Jeesus nosti vanhurskauden vaatimukset niin korkealle, ettei kukaan voinut täyttää niitä?” Hän teki niin, jotta hänen seuraajansa oppisivat elämään Jumalan armosta eivätkä omaan hyvyyteensä luottaen.

Fariseukset eivät tehneet hyvää vapaasta tahdostaan vaan siksi, että he kokivat Jumalan sanan velvoittavan heitä siihen. Kun he antoivat lahjoja temppelille ja almuja köyhille, he ikään kuin ostivat itselleen Jumalan siunausta ja myötämielisyyttä.

Mutta Jeesus opetti: ”Jos olet viemässä uhrilahjaasi alttarille ja siinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa. Mene sitten vasta antamaan lahjasi.” (Matt.5:23‒24).

Jeesuksen ja apostolien opetuksista voi johtaa seuraavan paradoksin: ”Ihminen ei voi hankkia hyvillä teoillaan sitä, että Jumala lukee hänet vanhurskaaksi. Kuitenkin ihmisen on tultava vanhurskaaksi päästäkseen Jumalan valtakuntaan.” Tämä ajatus loukkasi fariseuksia ja saa meidät tuntemaan rimakauhua.

Jumalalla on silti ratkaisu tähän ongelmaan. Hän lähetti maailmaan Poikansa, joka tuli ihmiseksi ja antoi uhrin, joka kelpaa kaikkina aikoina kaikkien ihmisten edestä. Ne, jotka uskovat Kristukseen, ovat lunastetut hänen verensä hinnalla Jumalan kansaksi ja kutsutut julistamaan Jumalan suuria tekoja (vrt. 1.Piet.1:18‒19; 2:9). Apostoli Paavali sanoi efesolaisille:

”Armosta teidät on pelastettu. Jumala herätti meidät yhdessä Kristuksen Jeesuksen kanssa ja antoi meillekin paikan taivaassa osoittaakseen kaikille tuleville aikakausille, kuinka äärettömän runsas on hänen armonsa ja kuinka suuri hänen hyvyytensä, kun hän antoi meille Kristuksen Jeesuksen. Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.” (Ef.2:5‒9).

Jos ajattelemme fariseusten tavoin, yritämme täyttää Jumalan antamat käskyt, jotta Jumala vuorostaan rakastaisi meitä. Mutta Jeesus opetti ajattelemaan toisin: armo ei ole tekojemme palkka, vaan armo antaa voiman tehdä sitä, mikä on hyvää ja oikein. Tämä voima tulee Pyhältä Hengeltä.

Kun Pyhä Henki asuu meissä, tulemme ikään kuin läpinäkyviksi. Näemme syntivelkamme, joka pakottaa meitä tulemaan aina uudelleen Kristuksen eteen. Mutta Jumala näkee meissä oman Poikansa, joka on sovittanut syntimme ja lunastanut meidät ikuiseen elämään. Sitä kohti kilvoitellessamme saamme tehdä hyviä tekoja, jotka Jumala on valmistanut meille ennalta.