16. sunnuntai helluntaista
Matt.6:19−24
1.Tim.6:17−19
 

Mitä on mammona? Olemme oppineet, että se tarkoittaa omaisuutta ja varallisuutta. Mutta onko mammona jotain pahaa, koska Jeesus varoitti palvomasta sitä? Mammonan kokoamisen halu voi kyllä vallata mielemme ja sydämemme, mutta varallisuus ei ole itsessään hyvää tai pahaa.
 
Se, mihin kiinnymme, ratkaisee kysymyksen, onko varallisuus hyvästä vai pahasta. Jos rakastamme luomakunnan aarteita enemmän kuin Kaikkivaltiasta Luojaa, meillä on eläessämme epäjumala ja kuollessamme epätoivo. Katoavat hyödykkeet eivät lohduta silloin, kun niistä ei voi enää nauttia.
 
Koko maailma näyttää kuitenkin olevan sellaisen ajattelutavan valtaama, että aineellista hyvää on koottava ja kulutettava enemmän kuin jokapäiväinen tarve vaatii. Ihmiskunta hyödyntää kaikki hyödynnettävissä olevat luonnonvarat, aiheuttaa monien kasvi- ja eläinlajien sukupuuton ja antaa perinnöksi omille tuleville sukupolvilleen turmeltuneen elinympäristön valtavine jäteongelmineen.
 
Toisaalta tiedon jatkuvan lisääntymisen myötä sivistys näyttää ohenevan. Ihmisten tarve ymmärtää toisiaan, luomakuntaa ja elämän salaisuutta vähenee sitä mukaa kuin tiedotusvälineet kehittyvät. Tämä ilmiö johtuu tiedon tulvasta: tarvitaan yhä enemmän harjaantuneisuutta oikean tiedon seulomiseksi toisarvoisten ja jopa epätosien viestien joukosta.
 
Tiedon tulva muokkaa myös ihmisten käsitystä mammonasta. Julkisuutta pidetään niin arvokkaana asiana, että monet ihmiset tekevät kaikkensa saadakseen itsensä esille. Kun tietovirrasta on vaikea seuloa esiin kullan arvoista ainesta, julkisuuden tavoittelijat koettavat rikastua mullan arvoisen epäinformaatioon ja harhatiedon avulla.
 
Mammonan tavoittelu siis turmelee sekä aineellisen että henkisen elinympäristömme. Tämä taas johtuu ihmisen perusturmeluksesta eli siitä, että olemme Adamin ja Eevan jälkeläisinä perisynnin alaisia.

Mitä sitten ovat taivaalliset aarteet, joista Jeesus puhui? Neuvosta, jonka Paavali antoi Timoteukselle, on päätelty virheellisesti, että taivaalliset aarteet olisivat hyvillä teoilla hankittuja ansioita Jumalan edessä. Jumala kyllä muistaa hyvät tekomme. Mutta ei pidä luulla, että pelastumme niiden vuoksi. Ansiomme eivät paina paljon syntiemme rinnalla, sillä hyvyytemme on pinnallista, mutta syntiä teemme koko sydämestämme.

Todellinen aarteemme on Jeesus Kristus, meidän Herramme. Hän on vuodattanut verensä ristillä ja maksanut syntivelkamme. Siihen, mitä hän on tehnyt puolestamme, emme voi lisätä mitään hyvillä teoillamme.

”Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen” merkitsee käskyä luottaa Kristukseen, joka istuu Isänsä oikealla puolella ja jatkuvasti rukoilee puolestamme. Hänen armonsa johdattaa meidät tuntemaan syntimme ja hylkäämään ne. Hänen armonsa saa meissä aikaan hyvän tahtomisen ja tekemisen. Kristuksen armon kautta olemme Jumalan lapsia ja osallisia pelastuksesta.

Raamattu kertoo, että ne, jotka perivät iankaikkisen elämän, ovat Jumalan luona vapaat synnistä ja kuolemasta (ks. Ilm.21:4). Jeesus on antanut uskovilleen ennakkotiedon tästä kirkkauden tilasta syntien anteeksisaamisessa sekä Pyhän Hengen luomassa rauhassa ja ykseydessä.

Kun otamme vastaan Kristuksen ja uskomme sovituksen sanan, joka meille hänen nimessään julistetaan, taivasten valtakunta on ennakoivasti luonamme. Kun keskuudessamme vallitsee anteeksianto Kristuksen tahdon mukaisesti, Jumalan rakkaus yhdistää meitä ja olemme ennakoivasti Jumalan valtakunnassa.

Jos ja kun Jumala suo meille rikkautta maailmassa, sitä suuremmalla syyllä meidän tulee valita rakkaus Kristuksessa ja hänen seurakunnassaan. Antakaamme omastamme ja tehkäämme lähimmäisillemme hyvää, sillä rakkaus peittää paljotkin synnit (ks. 1.Piet.4:8).