2. sunnuntai loppiaisesta, Joh.4:5–26, 2. vsk

Valistuksen koulukuvat: Jeesus ja samarialainen nainen

Väinö on ollut jokiyhtiölle piikki lihassa kohta jo neljäkymmentä vuotta. Oikeudelliselta kannalta yhtiö pystyy osoittamaan, ettei mitään laitonta ole tapahtunut, mutta moraalista voittoa Väinöstä sen on vaikea saavuttaa.

Kun tuomarin koulutuksen saaneet talousammattilaiset pääsevät käymään kauppaa pienviljelijöiden kanssa, voi tuskin epäillä, että tuomarien liiketoimet ovat tappiollisia. Ja kun yksi altavastaajista syyttää yhtiön ostomiehiä katteettomista lupauksista ja ihmisten painostamisesta, on helppo uskoa, että hän on oikeassa.

Toiset etsivät Väinön itsepintaisuuden syitä hänen elämästään 1960-luvulla. Hän menetti ensimmäisen vaimonsa tapaturmassa, ja samoihin aikoihin lähdön merkit kotitalosta kävivät ilmeisiksi: naapurit myivät altaan alle joutuvia maitaan jokiyhtiölle, metsät parturoitiin sileiksi altaan tieltä.

Ehkä Väinön osalle tuli silloin enemmän kuin yksi ihminen jaksoi kantaa. Hän reagoi sopeutumattomuudella. Kuitenkin aina, kun kehityksen nimissä tehdään suuria mullistuksia, se voi sattua monelle ihmiselle kohtuuttomaan aikaan. Kun hankkeiden etuja ja haittoja punnitaan, elämisen mahdollisuudet pitää myös ottaa huomioon.

Edellinen oli lainaus Kotiliesi-lehden artikkelista 17.1.1997. Siinä kerrottiin sodankyläläisestä Väinö Ukkolasta, joka asui vuodesta 1972 lähtien hatarassa sähköttömässä parakissa, koska hänen mielestään Porttipahdan altaan rakentanut yhtiö ja Suomen valtio tekivät aikanaan vääryyttä niille, joiden maat lunastettiin vapaaehtoisesti tai pakolla altaan pohjaksi.

Koska Väinö Ukkola ei sopeutunut siihen, mihin muut sopeutuivat, häntä alettiin kutsua purnaajaksi. Mutta hän oli ainoa, joka osasi vaatia tiluksistaan täyden hinnan. Kun jokiyhtiö arvioi korvaukset alakanttiin, Väinö kieltäytyi kaupoista sekä lunastusrahoista. Hän oli pian yksin periaatteidensa kanssa, sillä lapset oli lähetettävä ahtaasta parakkimökistä maailmalle.

Väinö Ukkolan tapaus ei ollut hyväksi Kemijoki Oy:n imagolle. Yhtiö yritti saada asian sovituksi, mutta Väinö ei ollut kiinnostunut puolinaisista ratkaisuista. Kun hänen voimansa alkoivat ehtyä, hän jätti asian hoidon lapsilleen. Nämä ryhtyivät neuvottelemaan maakaupoista ja kunnollisen talon rakentamisesta isälleen.

Jokiyhtiöstä lähetettiin ehdolle piirustukset pakettitalosta. Piirustusten mukaan talo olisi tehty neljän tuuman hirsistä, mutta Väinö totesi, että hänen talonsa oli oltava kahdeksan tuuman hirsistä niin kuin altaan alle jäänyt talokin oli ollut.

Tässä kertomuksessa on jotain perisuomalaista. Väinön 'kaikki tai ei mitään' -asenne koskettaa jokaista, joka on joutunut puolustamaan omaa oikeuttaan tai toisten oikeuksia. Totuuden vaatiminen ja totuudessa pysyminen eivät aina johda oikeuden toteutumiseen. Mutta suurempi vahinko kuin menettää jotain rahassa on menettää vakaumuksensa.

Jeesus kohtasi Sykar-nimisen kylän kaivolla naisen, joka oli hallinnut huonosti elämänsä. Naisella oli ollut viisi miestä, ja se mies, jonka kanssa hän sillä hetkellä eli, ei ollut hänen aviomiehensä.  Nainen ei hämmästynyt yhtään, kun Jeesus osoitti tuntevansa hänen elämänsä. Päinvastoin hän oivalsi, että Jeesuksen tarjoama totuus oli hänen ainoa mahdollisuutensa.

Tämäkin oli eräänlainen 'kaikki tai ei mitään' -tilanne. Samarialaisella naisella oli tuskin mitään menetettävää. Ja pelkästään se, että Jeesus puhutteli häntä, halveksittua yksilöä, vahvisti hänen omanarvontuntoaan. Nainen lähti kaivolta kertomaan muille, mitä hän oli kokenut: ”Tulkaa katsomaan, tuolla on mies, joka kertoi minulle kaiken, mitä olen tehnyt! Olisiko hän messias?” (Joh.4:29).

Kun ihmiset mittaavat saavutuksiaan ja menetyksiään aineellisin mittarein, he ovat köyhiä, vaikka heillä olisi paljon omaisuutta. Henkistä pääomaa ei voi luoda muuten kuin ahkeroimalla ja olemalla rehellinen, oppimishaluinen ja valpas.

On kuitenkin olemassa vielä suurempi arvo kuin henkinen pääoma. Se on hengellinen aarre, joka saadaan Kristuksen tuntemisen kautta. Mitä lähempänä olemme Kristusta, tai itse asiassa, mitä lähempänä Kristus on meitä, sitä enemmän elämme taivasten valtakunnan elämää. Jeesus sanoo: ”Se joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka sen minun tähteni kadottaa, on sen pelastava.” (Luuk.9:24).