3. adventtisunnuntai, Matt.11:1119, 2. vsk

1292070738_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Näyttää olevan joidenkin itseään viisaina pitävien ihmisten tapa, että kristikunnan suurten juhlien edellä he tuovat julki ajatuksia, jotka kyseenalaistavat kristinuskon totuuksia. Jeesuksen syntymäjuhlan edellä he ruotivat neitseestä syntymistä. Pääsiäisen edellä he epäilevät ylösnousemusta. Ja muina juhla-aikoina he puhuvat sitä vastaan, mistä kristityt kulloinkin kiittävät ja ylistävät Jumalaa.

Ne, jotka ovat tietävinään kaikki asiat maailman synnystä tähän päivään, eivät huomaa yhtä ongelmaa ajattelussaan. Kukaan ei pakota heitä uskomaan sellaisia kristinuskon opinkohtia, jotka sotivat heidän järkeään vastaan. Kuitenkaan he eivät pääse eroon uskonasioista, vaan he ovat nurinkurisesti riippuvaisia niistä. On aivan kuin he haluaisivat sanoa kristityille:

  Nän-nän-nää. Me emme usko sitä, mihin te uskotte. Emmekä mene sinne, minne te olette matkalla. Mutta me kuljemme perässänne nähdäksemme, pääsettekö te sinne, minne uskotte olevanne menossa.

Jeesuksen tähden me kyllä pääsemme hänen iankaikkiseen valtakuntaansa. Mutta millaisiksi muuttuvatkaan näiden perässämme hiihtävien epäilijöiden, pilkkaajien ja rienaajien puheet sinä päivänä, jona he näkevät, ettei uskomme ole ollut turha?

Matteuksen evankeliumin yhdennessätoista luvussa kerrotaan Jeesuksen tuoneen julki harminsa siitä, että hänen maanmiehensä eivät ymmärtäneet Johannes Kastajaa, Jumalan sanan voimakasta julistajaa ja profeettaa. Jeesus sanoi: ”Kaikki profeetat ja laki ovat Johannekseen asti olleet ennustusta, ja uskokaa tai älkää, juuri hän on Elia, jonka oli määrä tulla.” (Matt.11:13).

Keneen Eliaan Jeesus viittasi? Meidän tuntemamme Vanha Testamentti on sama pyhien kirjoitusten kokoelma kuin juutalaisten ’Laki ja profeetat’. Vanha Testamentti päättyy profeetta Malakian sanoihin: ”Kuulkaa! Ennen kuin tulee Herran päivä, suuri ja pelottava, minä lähetän teille profeetta Elian. Hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet isien puoleen. Silloin en tuomitse maata perikatoon, kun tulen.” (Mal.3:2324).

Elia oli yksi Israelin merkittävimmistä profeetoista. Kun Israelin viimeinen profeetta Malakia ennusti Elian paluun, hän tarkoitti, että Israelin kansalle tuli koittamaan uusi Jumalan tuntemisen aika. Johannes Kastaja saarnasi, että tuo aika oli tullut ja että kansan oli tehtävä parannus synneistään, jotta se oli valmis ottamaan vastaan messiaan.

Mutta silloinen israelilaisten sukupolvi ei kyennyt ottamaan Johanneksen julistusta vakavasti. Kansa käyttäytyi kuin katulasten joukko, joka leikki pyhillä asioilla. Kun profeetat toteuttivat kansan toiveet, kansa oli tyytyväinen. Mutta jos profeetat vaativat kansaa toteuttamaan Jumalan tahdon, kansa herjasi heitä ja viskoi heitä kivillä.

Jeesuksen maanmiehet eivät olleet kuuroja. Kyllä he kuuntelivat, mitä Jeesus sanoi. Mutta he arvailivat hänen puheistaan, oliko profeetta, messias vai kansanvillitsijä. Taas kerran Jumalan viesti jäi monille hämäräksi. Ei siitä syystä, että Jeesuksen puheet olisivat olleet hämäriä. Vaan siksi, ettei evankeliumi kelvannut niille, jotka luulivat jo saaneensa Jumalan valtakunnan hallintaansa (vrt. Matt.11:12).

Sukupolvesta toiseen näyttää olevan niin, että ihmisten pitää törmätä rajoihinsa ennen kuin he tunnustavat Jumalan suuruuden ja suostuvat Jumalan tahtoon. Ihmisluonto ei ole muuttunut Jeesuksen ajan ja meidän aikamme välillä.

Puhe Jumalan valtakunnasta saa vastakaikua heikoilta, köyhiltä ja elämänsä raskaaksi tuntevilta ihmisiltä. Ne, joilla on vähän menetettävää maailmassa mutta jotka voivat voittaa kaiken taivaassa, tunnustavat Jeesuksen Herraksi ja Vapahtajaksi paljon herkemmin kuin ne, joilla on maailmassa valtaa, voimaa ja varallisuutta.

Hemminki Maskulainen on ilmaissut tämän totuuden sattuvasti virressä 532:

Vaan kirkkaimman armosi auringon toit

yön keskelle lahjana taivaan,

kun ainoan Poikasi syntyä soit

maan lapseksi ristiin ja vaivaan.

Toi paimenet viestiä enkelien:

on koittanut autuuden päivä.

Se seimestä koitti ja kunniassaan

nyt Golgatan ristillä loistaa.

Hän, Herramme, kuoleman voitettuaan

nyt syntimme tuomion poistaa.

Se päivä ei ylpeille valjeta voi,

sen köyhät ja syntiset saavat.

Johannes Kastaja, joka ei tehnyt eroa kenenkään ihmisen välillä, menetti päänsä saarnattuaan Jumalan sanaa kuningas Herodekselle. Mutta Johannes oli tietoinen ottamastaan riskistä. Samoin Jeesus tiesi, ettei pahan valta ihmiseen murtuisi muuten kuin ristin kautta.

Jumala itse poisti ensimmäisen tuomion eli Paratiisista karkotuksen omaksumalla ihmisyyden ja ottamalla kantaakseen ensimmäisille ihmisille langettamansa rangaistuksen, kuoleman. Siitä syystä kristikunnan perinteessä Jeesusta kutsutaan toiseksi Aadamiksi. Ja koska kuolema tuli kaikkien ihmisten osaksi Eevan kautta, Jumalan Sanan täytyi tulla lihaksi, toisin sanoen Vapahtajan täytyi syntyä, Marian kautta. Kristikunnan perinteessä Mariaa kutsutaan toiseksi Eevaksi.

Niin kauan kuin ihmisellä on hitunen ylpeyttä, hänen on vaikea antaa ymmärtää tätä valtavaa vertauskuvaa. Ja tästä ymmärryksen puutteesta seuraa, että ylpeän ihmisen on vaikea antaa elämänsä Jeesukselle. Ylpeästä ihmisestä tuntuu, että Jeesus ottaa häneltä pois enemmän kuin hän antaa tilalle.

Kuitenkin myös rehellisin, lainkuuliaisin ja hurskain ihminen pelastuu vain Jumalan armosta Jeesuksen Kristuksen tähden. Armo on sama kaikille ihmisille riippumatta siitä, ovatko he hyviä tai pahoja, rikkaita tai köyhiä, vallakkaita tai vallanalaisia. Armo alentaa ylpeät, mutta nöyrät se korottaa. Jumala antaa jokaiselle Jeesuksen Kristuksen kautta enemmän kuin hän keneltäkään ottaa.