Itsenäisyyspäivä, Joh.8:31-36

2121487.jpg

Itsenäisyyspäivän evankeliumissa Jeesus sanoo: "Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani. Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita."<?XML:NAMESPACE PREFIX = O />

Mutta millainen oli tilanne ja ympäristö, jossa hän puhui näin? Evankelista kertoo hänen opettaneen kansaa Jerusalemin temppelin uhriarkun luona lehtimajanjuhlan aikoihin (ks. Joh.7:17; 8:20). Temppelin esipihasta pääsi pyhäkköön kolmentoista portin kautta. Jokaisen portin sisäpuolella oli varainkeruuseen tarkoitettu arkku, johon juutalaiset voivat antaa uhrilahjansa. Pakanoilla ei ollut lupa astua noista porteista sisään.

Jeesus siis puhui oman kansansa miehille ja naisille paikassa, jonka kautta useimmat juutalaiset kulkivat temppeliin ja sieltä ulos. Jeesuksen sanoma koski hänen messiaanista tehtäväänsä – ei kuitenkaan siinä mielessä kuin juutalaiset käsittivät messias-toivonsa, vaan syntien sovittamisen ja ihmiskunnan Jumalalle lunastamisen merkityksessä.

Juutalaiset kuuntelivat Jeesusta, mutta vain harvat heistä käsittivät, että hän puhui maallista elämää suuremmista asioista. "Me olemme Abrahamin jälkeläisiä, emme ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka voit sanoa, että meistä tulee vapaita?" Jeesukselta kysyttiin.

Kyllä Abrahamin jälkeläiset olivat olleet vailla vapautta, orjinakin. Mitä muuta nimittäin oli heidän pakkotyönsä Egyptin faraoiden alaisuudessa kuin orjuutta? Tai mistä muusta oli kysymys israelilaisten pakkosiirtolaisuudessa kuin itsenäisyyden menetyksestä? Eikä Jeesuksen ajan juutalaisillakaan ollut omaa valtiota, vaan heitä hallitsi Rooman keisari.

Sanomansa puolesta Jeesus ei paljon poikennut Johannes Kastajasta, joka oli julistanut: "Tehkää hedelmää, jossa kääntymyksenne näkyy! Älkää luulko, että voitte ajatella: 'Olemmehan me Abrahamin lapsia.' Minä sanon teille: Jumala pystyy herättämään Abrahamille lapsia vaikka näistä kivistä." (Matt.3:8-9).

Juutalaiskansa oli vailla poliittista vapautta. Mutta enemmän kuin sitä se olisi tarvinnut vapautusta synneistään. Toki juutalaiset, asuivatpa he lähellä tai kaukana, tulivat temppeliin hakemaan sovitusta synteihinsä. Mutta he lähtivät epävanhurskaina, koska he luottivat temppelin laitosmaisiin uhreihin enemmän kuin elävään Jumalaan.

Ihminen ei voi päästä synnin orjuudesta minkään eikä kenenkään muun kuin Kristuksen avulla. Jeesus on ainoa Jumalalle kelpaava uhri, sillä hänestä sanotaan:

Hänellä oli Jumalan muoto,

mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan

olla Jumalan vertainen

vaan luopui omastaan.

Hän otti orjan muodon

ja tuli ihmisten kaltaiseksi.

Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa,

hän alensi itsensä

ja oli kuuliainen kuolemaan asti,

ristinkuolemaan asti.

Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken

ja antanut hänelle nimen,

kaikkia muita nimiä korkeamman.

Jeesuksen nimeä kunnioittaen

on kaikkien polvistuttava,

kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla,

ja jokaisen kielen on tunnustettava

Isän Jumalan kunniaksi:

Jeesus Kristus on Herra.

(Fil.2:6-11).

Kun nostamme salkoon Suomen lipun, muistamme syyn, miksi tuo vapautemme vertauskuva on sama kuin se oli maamme itsenäistyessä: kansakuntamme maksoi viime sodissa kalliin hinnan itsemääräämisoikeudestaan.

Kun meille julistetaan Kristuksen, Jumalan Pojan evankeliumia, muistakaamme myös, että Jumala on ostanut meidät täydestä hinnasta (ks. 1.Kor.7:23) ja kutsunut osallisiksi iankaikkisesta elämästä. Saimme kasteessa taivaan valtakunnan kansalaisuuden.

Mutta sellainen kansalaisuus, josta puuttuu isänmaanrakkaus, on nimellistä kansalaisuutta. Se ei pelasta, vaan synnyttää väärän kuvitelman, että välimme Jumalaan ovat kunnossa.

   Rakastanhan minä isänmaatani Suomea, sinä sanot.

   Mutta rakastatko taivaallista isänmaatasi, jonka olet saanut Jeesukselta?

Miten tämän maailman keskellä rakastamme Kristusta ja hänen valtakuntaansa, siitä riippuu, tunteeko Kristus meidät omikseen, kun erkanemme maailmasta. Jeesuksen tarjoama vapaus on siis hänelle omistautumista ja sitoutumista hänen sanaansa.

   Eihän se ole todellista vapautta, että on sitoutunut, sinä sanot.

Näin ihmiset yleensä ajattelevat. Ja rimpuillessaan eroon kaikista heidän vapauttaan suojelevista sitoumuksista he päätyvät riippuvuussuhteisiin, jotka vähitellen tuhoavat heidän elämänsä.

Kumpi on siis parempi: olla Kristuksen palvelija, vai olla synnin orja? Hyvän isännän huonokin palvelija saa osakseen rakkautta. Huonon isännän hyväkin palvelija saa maistaa raippaa. Apostoli Johannes sanoo:

Me olemme nähneet,

että Isä on lähettänyt Poikansa maailmaan pelastajaksi,

ja siitä me todistamme.

Joka tunnustaa Jeesuksen Jumalan Pojaksi,

hänessä Jumala pysyy,

ja hän pysyy Jumalassa.

Me olemme oppineet tuntemaan Jumalan rakkauden

kaikkia meitä kohtaan

ja uskomme siihen.

Jumala on rakkaus.

Se, joka pysyy rakkaudessa,

pysyy Jumalassa,

ja Jumala pysyy hänessä.

– – –

Pelkoa ei rakkaudessa ole,

vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon.

(1.Joh.4:14-16,17b).