13. sunnuntai helluntaista
Jaak.3:2−12

 

N%C3%A4si%C3%A4ss%C3%A4_kaksi_marjaa_lei


Yhteiskunnassa on ihmisiä monesta sukupolvesta. Jotta sukupolvien väliin ei syntyisi kielikuilu, sujuvaa äidinkieltä opetetaan kouluissa. Koska kaikki yhteiskuntamme jäsenet eivät puhu samaa kieltä äidinkielenään, kouluissamme opetetaan muitakin kieliä kuin suomea. Tämä on tarpeellista, jotta jokainen Suomessa syntynyt ihminen voi tuntea kuuluvansa kansakuntaamme ja jotta toisista kulttuureista Suomeen muuttaneet ihmiset voivat kotoutua joukkoomme.

Vanhassa Testamentissa sanotaan: ”Niin kuin kieltä vaalit, niin korjaat hedelmää.” (Sananl.18:21). Raamatun opetus kielestä ja sen vaalimisesta koskee kuitenkin syvempiä asioita kuin äidinkieltä, sen opettamista ja osaamista. Uudessa Testamentissa apostoli Jaakob opettaa: ”Kieli on pieni jäsen, mutta se voi kerskua suurilla asioilla. Pieni tuli sytyttää palamaan suuren metsän! Ja kielikin on tuli. Meidän jäsentemme joukossa se on vääryyden maailma.” (Jaak.3:5‒6).

Tässä kohdassa Jaakobin kirje kuulostaa samanlaiselta varoitukselta kuin lapselle sanottu: ”Älä leiki tulitikuilla!” Tulitikkuleikistä voi alkaa palo, joka tuhoaa talon, ja taitamaton puhe voi vaurioittaa ihmissuhteen peruuttamattomasti. Siksi puhuminen on hopeaa mutta vaikeneminen kultaa.

Apostoli Jaakob ei silti kiellä kristittyjä puhumasta, vaan hän muistuttaa heitä heidän tavoitteestaan kasvaa uskoon, joka näkyy hyvinä tekoina (ks. Jaak.1:22; 2:14). Ennen kuin kristityt voivat saada uskon, joka tulee esiin hyvinä tekoina, heidän on kestettävä monenlaiset koetukset (Jaak.1:2−4, 12); ja koetuksissa kristityn tulee siunata eikä kirota (vrt. Room.12:14). Lähimmäiselle lausuttu hyvä sana on kuin hyvä teko, joka voi saada aikaan hyvää.

Jaakobin kirjeen kolmas luku jatkuu seuraavasti: ”Kuka teistä on viisas ja ymmärtäväinen? Esittäköön hän osoitukseksi hyvästä vaelluksesta tekonsa, sävyisästi, niin kuin viisas tekee. Mutta jos teidän sydäntänne hallitsee katkera kateus ja riidanhalu, älkää vastoin totuutta kerskuko kuvitellulla viisaudellanne. Sellainen ei ole ylhäältä tulevaa viisautta vaan maallista, ihmisistä tulevaa, pahojen henkien viisautta. Sillä siellä, missä kateus ja riidanhalu vallitsevat, on myös hillittömyyttä ja kaikenlaista pahaa. Mutta ylhäältä tuleva viisaus on puhdasta ja pyhää, ja niin se myös rakentaa rauhaa, se on lempeää ja sopuisaa, täynnä armahtavaisuutta ja hyviä hedelmiä, se on tasapuolista ja teeskentelemätöntä. Vanhurskauden siemen kylvetään rauhan tekoina, ja se tuottaa hedelmän niille, jotka rauhaa rakentavat.” (Jaak.3:13−18).

Kristittyinä meidät on kutsuttu puhumaan Kristuksen puolesta – ei ylimielisesti vaan lempeästi ja sanamme taitavasti asettaen. Koska maailma on nykyään täynnä valheellista puhetta, totuuden erottaminen kaikesta siitä, mitä puhutaan, on vaikeaa. Jos joku pääsee suuren vaivannäön jälkeen perille siitä, mikä on totta, hän ei välttämättä saa toisia uskomaan tähän totuuteen. Sillä ihmiset ovat varovaisia pitämään yleispäteviä totuuksia tosina.

On sinänsä hyvä suhtautua varovaisesti erilaisiin totuusväittämiin. Mutta mihin ihmiset jättävät arvostelukykynsä sellaisten väittämien kohdalla, jotka vastaavat heidän omia toiveitaan? Harkittu paha puhe kuulostaa monien ihmisten korvissa hyvältä puheelta, koska se antaa kuulijoille luvan ajatella, että he ovat mielipiteineen oikeassa. Todellisuudessa tällainen ohjaileva puhe perustuu osatotuuksiin ja yksinkertaisiin yleistyksiin.

Kun ihmiset uskovat osatotuudet, jotka heille syötetään, heitä voi johtaa tekemään asioita, jotka he muuten jättäisivät tekemättä. Esimerkiksi maailman kriisipesäkkeissä vihaa ja katkeruutta pidetään yllä ja istutetaan varttuvaan sukupolveen vihapuheen avulla. Näin varmistetaan väkivallan, sodan ja syyttömien kärsimyksen jatkuminen kauas tulevaisuuteen.

Totuuden etsiminen kuuluu kristilliseen uskoon. Ihminen, joka etsii totuutta, ei ole varma siitä, että hänen mielipiteensä on oikeampi kuin muiden mielipide. Mutta hän ei ole varma myöskään siitä, että muiden mielipide on totuus. Kristitylle vain Jeesus Kristus on ehdoton totuus, ja Jeesuksen seuraaminen on ristin kantamista. Siksi oikea kristitty pysyy totuuden etsijänä koko elämänsä ajan. Hänestä ei tule totuuden omistajaa, vaan Totuus omistaa hänet.

Mitä siis tulee kieleen ja sen vaalimiseen, hairahdumme varmasti monin tavoin. Onneksi saamme tuoda virheemme ja erehdyksemme Herran eteen ja pyytää häneltä sanoihimme armoa, totuutta ja viisautta.