Pitkäperjantai
Luuk.23:44-49

 

Via_Crucis_XII-normal.jpg

Evankelistat asettivat Jeesuksen ristintien varrelle ihmisiä erilaisiin rooleihin siten, että heidän sanansa, tekonsa ja päätöksensä kuvasivat realistisesti maailmaa ja jokaista ihmistä.

Virsirunoilija Haqvin Spegel havaitsi nämä roolit ja kiteytti ne sanoihin:

Juudaan suu ja viekas kieli,
kieltämiset Pietarin,
julma päätös Kaifaankin,
Pilatuksen pelkomieli,
Herodeksen kopeus
maailman on kuvaus.
(Virsi 56:6).

Maailman eli ihmiskunnan heikkouksia ovat kavaluus, pelkuruus, kateus, johdateltavuus ja ylpeys. Niiden ja monien muiden vikojemme tähden Jeesus otti kantaakseen ristin ja kärsiäkseen kuoleman.

Jeesuksen seurana olivat Getsemanessa, Kivipihassa, Ristintiellä ja Golgatalla sotilaat, joiden ominaisuus oli raakuus. Se on tunnottomuutta toisten kovaa osaa, kärsimystä ja kuolemaa kohtaan. Raakuuksiin tottuneet sotilaat eivät tehneet eroa syyttömän ja syyllisen välillä.

Kuitenkin Jeesuksen ristinkuolema kosketti myös heitä. Kun itse Elämän Herra otti tehtäväkseen kuolla ihmisten kaikkien syntien vuoksi, karski sadanpäällikkö oli vailla suojakeinoja. Tilanne ei ollut enää hänen hallinnassaan. Tiukkojen komentosanojen sijasta hänen oli pakko sopertaa: ”Tämä oli Jumalan Poika.”

Siellä, missä ei tunneta Jeesusta Kristusta ja hänen kuolemansa ja ylösnousemisensa voimaa, usein ihannoidaan fyysistä voimaa, joukkovoimaa tai koneiden ja aseiden voimaa.

Hallitsijat, jotka eivät kunnioita Jumalaa, koettavat taivuttaa toiset ihmiset ja koko luomakunnan alamaisikseen väkivallalla. Niin tapahtui jo alussa, kun Kain tappoi Aabelin (ks. 1.Moos.4:1‒16), ja niin tapahtuu edelleen.

Kuitenkin ainoa valta, joka pysyy, on Kristuksen uhrivalta. Hän on virheetön Jumalan Karitsa, joka kääntää syyllisten sydämet taivaallisen Isän puoleen, avaa nyrkkiin puristuneet kädet ja vapauttaa ne, jotka ovat sielunvihollisen kahleissa.

Jos olemme uskollisia Kristukselle, saamme kuulua niihin, joiden kautta hänen nimensä tulee tunnetuksi kaikkialla maailmassa. Jeesus sanoo: ”Älä pelkää, pieni laumani. Teidän Isänne on päättänyt antaa teille valtakunnan.” (Luuk.12:24).

Virsirunoilija pukee tämän maailman ja Kristuksen valtakunnan välisen jännitteen sanoiksi:

Tänään tässä maailmassa
kuohuvassa
ahdistuksen viima käy.
Epätoivon lippu liehuu,
viha kiehuu,
eikä rauhan päivää näy.

Suojapaikka saarretulle,
tuomitulle,
Jeesus minullekin suo.
Ristin juureen Golgatalle
armon alle
uudistumaan minut tuo.

Sinne saavun synnin tieltä,
salli siltä
palvelemaan lähteä
saaden, suoden rakkautta,
laupeutta
toisten kanssa yhdessä.
(Virsi 441:1,6,7).