Jouluaamu, Luuk.2:1-20

2171415.jpg

Luukkaan kaunis kertomus Jeesuksen syntymästä on ehkä saanut meidät olettamaan, että ajanlaskumme alussa Juudean Betlehemissä ei ollut muuta sotajoukkoa kuin se taivaallinen osasto, joka ylisti Jumalaa sanoen:<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Jumalan on kunnia korkeuksissa,

maan päällä rauha ihmisillä,

joita hän rakastaa.

Tuo pieni kylä oli ohi kiitävänä hetkenä rauhan tyyssija. Vain kuuden kilometrin päässä Betlehemistä sijaitsi ruhtinas Herodeksen palatsi ja varuskunta. Korkean kukkulan laelta se vartioi koko seutua ja huokui ihmisten mieliin pelkoa.

Herodes, joka oli keisarin alainen sijaishallitsija, piti valtaansa yllä tyrannimaisin ottein. Matteuksen evankeliumista voimme lukea, että Herodes kuultuaan Messiaan syntymästä tapatti kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat Betlehemin poikalapset. Jeesuskin olisi kuollut siinä joukossa, ellei Jumala varoittanut unessa Joosefia ja käskenyt tämän paeta perheineen Egyptiin.

Jeesuksen syntymän aikoihin roomalainen rauha, Pax Romana, vallitsi kaikkialla Välimeren ympäristössä. Mutta tuo rauha perustui kansojen alistamiseen ja orjuuttamiseen. Eivät ainoastaan kaikki tiet vieneet Roomaan, vaan myös suuria ihmisjoukkoja kuljetettiin pääkaupunkiin myytäviksi markkinoilla orjina. Vapaat kansalaiset ylistivät Augustusta maailman pelastajaksi, mutta vapautensa menettäneet huokailivat hänen hallintonsa alla.

Luukkaalle nämä tiedot aikakauden oloista olivat itsestään selviä. Siksi niitä ei mainita hänen evankeliumissaan. Sen sijaan Luukas korostaa, että maailman todellinen Pelastaja syntyi niin salaa, ettei yksikään hallitsija tai muu mahtaja tiennyt koko tapahtumasta mitään. Se tarkoitti, että Jeesuksen kuninkuus oli peräisin taivaasta. Jumalan Pojan ei tarvinnut kilpailla vallasta keisareiden eikä ruhtinaiden kanssa. Hän perusti valtakuntansa ihmisten sydämiin.

Rooman valtakunnassa keisaria kunnioitettiin jumalana, ja Jumalan Pojasta puhuminen vei ajatukset ilman muuta keisarin perilliseen. Juutalaiset tosin eivät palvoneet keisaria, mutta kertomus Messiaan syntymästä köyhissä oloissa sopi huonosti heidän odotuksiinsa. Hekin näet olettivat, että se, jota kutsuttaisiin Jumalan Pojaksi, syntyisi kuninkaallisessa palatsissa vallan, kullan ja loiston ympäröimänä.

Maailmanhistoria on täynnä rauenneita toiveita ja unohdettuja tarinoita. Mutta sanoma, jonka paimenet kuulivat Betlehemin kedolla kaksi tuhatta vuotta sitten, on pysynyt elävänä sukupolvelta toiselle. Kertomuksen elinvoima johtuu siitä, että ihmiset yhä uudelleen löytävät sen välityksellä Kristuksen.

Kristillinen usko ei ole poistanut maailmasta vääryyttä, eriarvoisuutta ja pahuutta. Eivätkä nämä poistukaan ennen viimeistä tuomiota. Kristus tuli maailmaan täyttääkseen tehtävän, jonka hän oli Isältään saanut. Ja koska hän oli uskollinen ristinkuolemaan saakka, Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, joka on kaikkia muita nimiä korkeampi (vrt. Fil.2:9; Jer.53:12).

Hyvä sanoma Vapahtajasta on lähetetty ihmiskunnalle, jotta ihmiset ottaisivat sen kutsuna parannukseen ja jumalasuhteensa uudistumiseen. Voisihan Jumala antaa sanansa ihmisten tuomioksi ja kadotukseksi, mutta hän on päättänyt olla luoduilleen laupias.

Ne, jotka ottavat vastaan Kristuksen sanan ja pyhittävät elämänsä hänen palvelukseensa, loistavat kuin tähdet turmeltuneen ja pimeän maailman keskellä (vrt. Fil.2:14-16).

He ovat myös "maan suola", sillä he säilyttävät Jumalan sanan ihmisten keskellä siihen päivään saakka, jolloin Kristus tulee (vrt. Matt.5:13).

Ja jokainen, joka viettää pyhää elämää, jouduttaa sen päivän tulemista, jolloin Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan, joissa vanhurskaus vallitsee (vrt. 2.Piet.3:11-13).

*

Helmi Auvisen sanoittama ja Armas Maasalon säveltämä joululaulu alkaa sanoin:

Hiljaa, hiljaa

joulun kellot kajahtaa.

Kautta avaruuksien

kaikuu laulu riemuinen:

Jeesus tullut on!

Tuo laulu on niin kiinteä osa suomalaista kulttuuria, että Suomen yleisradio soittaa sen joka joulu.

Maailman ensimmäinen radiolähetys tuotettiin Yhdysvaltain Massachusettsissa jouluaattona vuonna 1906. Silloinen ohjelma koostui Adolphe Adamin joululaulusta O Holy Night sekä jouluevankeliumin katkelmasta.

Koska radioaallot eivät tarvitse etenemiseensä väliainetta, ne kulkevat avaruuden tyhjiössäkin. Tänään evankeliumi Jumalan Pojan, Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen syntymästä on siis kiirinyt jo sadan kahden valovuoden päähän, mikä matka vastaa noin tuhannetta osaa linnunratamme läpimitasta.

Vaikka emme tiedä,

onko tähtijoukoissa maailmoja,

joissa on eläviä olentoja,

jotka voivat ottaa vastaan viestimme,

saamme uskoa,

että maailmankaikkeuden Luoja iloitsee Sanastaan,

joka näinkin kaikuu halki avaruuksien.

Kunnia Jumalalle korkeuksissa

ja maan päällä rauha ihmisten kesken,

joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!