Vuosina 2017-2019 Turun yliopiston arkeologi Ulla Moilanen tutki Sääksmäen Toppolanmäen rautakautista kalmistoa, erityisesti hautaa nro 3, jonka Sakari Pälsi oli avannut vuonna 1937, mutta johon tämä ei ollut puuttunut millään muulla tavalla. Hauta 3:n miesvainajan hampaasta otettiin dna-näyte, jonka haploryhmä osoittautui olevan N-CTS1737 tai N-Z1927, jona se tunnetaan myös.

Koska olin selvittänyt tuohon ajankohtaan mennessä sekä isältäni että äidiltäni perimäni haploryhmät, huomasin heti yhtäläisyyden Toppolanmäen tuhannen vuoden takaisen vainajan ja itseni välillä. Tuo tuntematon vainaja oli haploryhmänsä perusteella kaukainen sukulaiseni.

Kaukaisin nimeltä ja kirkonkirjoissa tunnettu suoran isälinjan esi-isäni oli Hendrik Kettunen, joka syntyi noin vuonna 1683 ja kuoli vuonna 1744 Kaavin Sivakkavaarassa. Hänen puolisonsa Walborg Lyytikäinen, joka syntyi noin vuonna 1696 ja kuoli vuonna 1726 Kaavin Sivakkavaarassa, oli kaukainen esiäitini.

Koska Y-dna:n mutaatiotiheys on viidestä sadasta vuodesta kahteen tuhanteen vuotta ja koska kirkonkirjojen tiedot ovat kohtalaisen tarkat 1700-luvun alkupuolelta lähtien, pidän jokseenkin todennäköisenä, että Hendrik Kettunen (1683-1744) oli haploryhmän N-CTS1737 edustaja.

Puheessa oleva isälinja on yleinen monessa alkuperältään savokarjalaisessa suvussa. Vertailevan sukutukimukseni perusteella näyttää siltä, että tämän haploryhmän nykyisten edustajien esi-isiä oli Taipalsaaren Juntusissa 1500-luvun lopussa, Suur-Paltamon Pesosissa 1600-luvun alussa, Ruokolahden Suikkasissa 1600-luvun lopussa ja Kuusamon Määtissä 1700-luvun alussa. Sukututkija Ari Kolehmainen arvioi Määttä-suvun ekspansion alkaneen Karjalankannakselta.  

Edellä mainitsemani tiedot ovat kuitenkin riittämättömät esi-isäni Hendrik Kettusen (1683-1744) identiteetin selvittämiseksi. Kuuluiko hän Säyneisten Kettusiin - kuten tähän asti on oletettu - vai kuuluiko hän sukuhaaraan, joka koukkasi Kaavin Sivakkavaaraan itäisen reitin kautta? Saiko hän sukunimensä perintönä biologiselta isältään, adoptioisältään vaiko kenties itse omaksuttuna?

Syyskesällä 2023 sukututkija Esa Kettunen ja toimittaja Erkki Kettunen julkaisivat kaksoisteoksen Koillis-Savon ja Ylä-Savon Kettusista (Atk Rasti 2023). Teoksen kummassakin osassa on sukututkija Ari Kolehmaisen kirjoittama artikkeli, joka paneutuu Säyneisten Kettusten alkuvaiheisiin ja jossa kirjoittaja mainitsee Big Y-700 -testattujen säyneislähtöisten Kettusten haploryhmiä. Näitä isälinjoja ovat N-FTC26897 ja N-FT317399, jotka ilmeisesti poikkeavat Y-dna -isälinjasta, johon kuulun.

Ari Kolehmainen sanoo artikkelissaan myös:

"Kettusten kaikki tilat autioituivat Säyneisissä Suuren Pohjan sodan ja isovihan aikana. Jäljellä oli 1720-luvulla veroluetteloissa vain Olli Kettusen autio. Olli Kettunen oli Martti Ollipoika Kettusen (s. noin 1620) poika. Kettuset olivat päätyneet tilattomiksi. Sivakkavaarassa asui kylläkin Heikki Kettunen (1683-1744). Hänen sukulaisuuttaan Säyneisten Kettusiin ei tämän tutkimuksen yhteydessä yritetty selvittää. Kuitenkin hänet mainitaan muutamassa kirkonkirjassa olevan Henrik Påhlsson. Toisaalta Säyneisissä on ollut Påhl (Paavo) Kettunen, joka sopisi hyvinkin Sivakkavaaran Heikin isäksi."

Koska kuulun haploryhmään N-CTS1737, joka on kohtalaisen yleinen isälinja monessa alkuperältään savokarjalaisessa suvussa, ja koska tämä haploryhmä on eri kuin testattujen säyneislähtöisten Kettusten haploryhmät, Sivakkavaaran Hendrik Kettusen (1683-1744) yhdistäminen Säyneisten Kettusiin aiheuttaa selvän ristiriidan geneettisen sukututkimuksen kanssa.

Sivakkavaaran Hendrik Kettunen (1683-1744) saattoi olla Paavon poika, mutta jonkun toisen Paavon kuin Påhl Olofsson Kettusen, joka syntyi Säyneisissä vuonna 1650. Tai sitten hän oli Antin poika. Nimittäin Inkerin ja Käkisalmen läänin tositekirjassa ja henkikirjassa vuodelta 1685 näyttää mainitun Liperin pitäjän (Libelitz sockn) Kortteisen kylässä (Korteis by) asunut verotalollinen Anders Kettuinen. Kortteinen sijaitsee paljon lähempänä Sivakkavaaraa kuin Säyneinen.

Kuka tämä Anders Kettunen sitten oli? Hänen syntymäaikansa ja -paikkansa sekä patronyyminsa ovat tuntemattomat. Mutta vuoden 1685 henkikirja todistaa, että Kettusen sukua on ollut Kaavin itäosissa noin vuodesta 1660 lähtien.

https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5925942529&aineistoId=1591705897

Kaavin kirkonkirjojen mukaan Hendrik Kettusen ja hänen toisen vaimonsa Susanna Lämsän (ca 1705 - >1735) pojasta Eskillus Kettusesta (1728-1786) alkoi toinenkin nykypäivään ulottuva katkeamaton isälinja. Tutkimustani auttaisi paljon, jos saisin tietää tuohon sukuhaaran kuuluvan elossa olevan miespuolisen edustajan Y-dna -haploryhmän.

Hendrik Kettusesta (1683-1744) ja hänen toisesta puolisostaan Susanna Lämsästä (ca 1705 - > 1735) polveutuvan sukuhaaran lähelle nykypäivää ulottuvasta katkeamattomasta isälinjasta voin mainita Olof Eskonpoika Kettusen, joka syntyi Nilsiässä 16.3.1864 ja kuoli Kuopion Pitkäsaaressa vuonna 1936.

Tämä Olli Eskonpoika Kettunen oli ammatiltaan poliisi, ja hänestä jatkuneen mieslinjan nykyiset edustajat ovat Hendrik Kettusen (1683-1744) jälkeläisiä kymmenennessä sukupolvessa. Vastaavasti Hendrik Kettusesta (1683-1744) ja Walborg Lyytikäisestä (1696-1726) alkaneen sukuhaaran katkeamattomassa isälinjassa on nykyään kahdeksan sukupolvea.

Jos etsimäni etäserkun ja minun Y-dna -haploryhmä on yksi ja sama, kirkonkirjoja sekä sukututkija Esa Kettusen tekemää selvitystyötä voidaan pitää hyvin luotettavina (ks. Koillis-Savon Kettusia - keskiajalta nykypäivään, Atk Rasti 2023).

Toisaalta jos etäserkkuni ja minun Y-dna -haploryhmät poikkeavat toisistaan, minun on turha arvailla, kuka Hendrik Kettusesta (1683-1744) alkaneiden ja nykypäivään jatkuneiden kahden ehjän mieslinjan edustajista oli aisankannattaja. Sukutkimukseni painopiste siirtyisi vain muualle - vaikkapa siihen, keitä me suomalaiset oikeastaan olemme.

Kun ajattelen kaikkea, mitä Suomen historiassa on tapahtunut rautakaudelta nykyaikaan ja koettelemuksia, joista pieni kansakuntamme on selviytynyt, mt-dna -haploryhmät eli äitilinjat nousevat yhtä arvokkaiksi kuin isälinjat. Esiäitien etsintä on itse asiassa vaativampi työ kuin esi-isien selvittäminen, koska menneiden vuosisatojen kirjanpitäjät eivät maininneet aina, kenen tytär kenenkin miehen puoliso oli.

Esimerkiksi kaikki tiedot edellä mainitsemistani Walborg Lyytikäisestä ja Susanna Lämsästä ovat hyvin ohuet; ja siinä missä Kettus-miesten tiedot tarkentuvat sukupolvi sukupolvelta, heidän puolisojensa tiedot eivät täydenny samassa tahdissa.

Tässä kohdassa jutusteluani on aiheellista huomauttaa, että dna-testit
- eivät ole samanlaisia sen suhteen, kuinka paljon ne antavat tietoa, eivätkä sen suhteen, minkä koodin ne antavat millekin haploryhmälle,
- eivät onnistu arvioimaan aina oikein sukulaisuuden etäisyyttä pienten kansakuntien edustajien välillä,
- eivät korvaa asiakirjoihin perustuvaa huolellista ja aikaa vievää perustutkimusta,
- mahdollistavat tuntemattomien esivanhempiemme sijoittamisen aikaan ja paikkaan, kunhan vertailuaineisto on riittävän laaja ja tarpeeksi yhtenäinen.

Tekoälyyn perustuvat Smart match -ehdotukset, joita sukututkimusalustat lähettävät käyttäjilleen, kannattaa jättää hyväksymättä. Tekoäly nimittäin ei osaa lukea historiallisia asiakirjoja, minkä vuoksi se tuottaa sukulaisuuksia, jotka voisivat panna perukirjat ja pesänjaot uusiksi, jos sellaiset sukuyhteydet olisivat todellisia.

Joku voi kysyä, onko sukututkimuksen tekemisessä mitään mieltä, kun siihen uhrattu aika ja vaiva johtaa hyvin usein umpikujaan. Näen tämän harrastuksen mielekkäänä siitä syystä, että se on aivojumppaa ja se tuo mukanaan löytöjä, joita en etsinyt alunperin. Harrastavathan jotkut toiset tuhansien osien palapelejä.

Sitä paitsi sukututkimukseen ja palapeleihin pätee yhteinen periaate: ei pidä vasaroida mitään osaa sellaiseen kohtaan, johon se ei kuulu.