Hiljaisen viikon keskiviikko, Joh.19:116, 2. vsk

1303314585_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Valistuksen koulukuvat: Jeesus Pilatuksen edessä

Arvokkuutensa säilyttävä Jeesus, ristiinnaulitsemista vaativat ylipapit ja ratkaisunteossa horjuva Pilatus ovat kuin kolmoisdraaman osapuolet.

Ruoskitulla ja häväistyllä Jeesuksella on hallitseva rooli. Hän ei etsi helpotusta osaansa, ei lankea Pilatuksen eteen pyytämään armoa. Pitämällä itsensä koossa hän osoittaa, että hänellä on todellisen johtajan luonne.

Ylipapit puolestaan ovat vaikutusvaltaisia mutta pahantahtoisia. He ovat päättäneet tappaa miehen, jota he vihaavat, eikä mikään saa heitä vetäytymään oikeusmurhasta.

Vain Pilatus on heikko. Hän ei tiedä, minkä kaavan mukaan hän tässä jutussa toimisi. Korostaisiko hän oikeutta ja kohtuutta, vai ajattelisiko hän omaa etuaan?

Pilatuksen tutkittavana ja tuomittavana on mies, jota syytetään jumalaksi tekeytymisestä. Mutta sehän ei ole rikos roomalaisen lain näkökulmasta. Ja jos Jeesus todella on Jumalan Poika, on vaarallista vahingoittaa häntä.

Toisaalta ylipapit väittävät Jeesuksen tavoittelevan juutalaisten kuninkuutta. Jos he voivat todistaa väitteensä, silloin Jeesus on kiistattomasti syyllinen. Mutta todistajien puheet menevät ristiin.

Pilatus pelkää, että järjestys karkaa hänen käsistään. Juutalaiset kiihkoilevat milloin mistäkin asiasta eivätkä rauhoitu ennen kuin Pilatus päästää sotilaat heidän kimppuunsa. Pilatuksella on huonoja kokemuksia juutalaisten liikehdinnästä. Jos juutalaiset pitää taas lannistaa väkipakolla, he saavat lisää marttyyrejä ja he valittavat keisarille asti.

”Jos päästät hänet vapaaksi, et ole keisarin ystävä!” nuo kiihkoilijat huutavat.

  Mitä keisarin ystäviä he itse ovat olevinaan? Saakoot kuninkaansa ja jumalansa ristille, koska niin kerran vaativat, järjettömät!

Kun Pilatus luovuttaa Jeesuksen teloitusryhmälle, hän ei aavista, että tästä lähtien hänen uransa kulkee alamäkeä. Hän tulee tekemään aina vain raskaampia virheitä ja joutuu lopulta eroamaan virastaan.

*

Elämä on kuin vaihtoehtojen valintatalo. Monet ihmiset ja yhteisöt tekevät tärkeitä ratkaisuja hyvien ja pahojen pyrkimysten ristipaineessa. Osoittautuu todeksi, että huonot tai hyvin huonot vaihtoehdot ovat käytettävissä. Hyvä on vaihtoehtona liian kallis tai liian kaukainen, että se olisi mahdollinen.

Kun ihmiset yrittävät omilla voimillaan vastustaa pahaa, he jäävät tappiolle. Niin heille käy, koska he eivät tiedä, että koko ihmiskunnan synnit ovat toisessa vaakakupissa jo valmiina. Kaikki ihmisten synnit on niin raskas punnus, että mikään hyvä teko, jonka ihmisyksilö asettaa sen vastapainoksi, ei riitä.

Voimme olettaa, että pystymme viisasta harkintaa käyttäen toimimaan aina puolueettomasti ja oikeudenmukaisesti erilaisissa tilanteissa. Mutta tämä on harhakuvitelma, sillä luonnollinen olemuksemme on synnin kahleissa. Jos emme hyväksy Jeesuksen ristinuhria syntiemme sovitukseksi, synti vääristää ja turmelee hyvätkin aikomuksemme.

Jos tahdomme olla riippumattomia pahan vallasta, ainoa mahdollisuutemme on vapautua Jeesuksen Kristuksen ristinkuoleman kautta. Tämä tie on avoin kaikille nykyajankin Pilatuksille. Se on jatkuvasti nähtävissämme, kuultavissamme ja koeteltavissamme. Kun tunnustamme Jeesuksen siksi, joka hän todella on Vapahtajaksemme hän tulee läsnä olevaksi elämäämme sanansa ja sakramenttiensa kautta.

Jumalan Poika tuli maailmaan, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, jotta maailman synnit tulisivat sovitetuiksi hänen uhrillaan. Kuolleista nousemisellaan hän voitti kuoleman ja kadotusvoimat. Hän on se mahdollisuus hyvään, jota emme saavuta omilla edellytyksillämme.