2. sunnuntai ennen paastonaikaa
Sexagesima
Matt.13:31–33, 3. vsk

Sinappikasvi, jota Jeesus käytti vertauskuvana, oli todennäköisesti Välimeren maissa yleisesti viljelykasvina käytetty mustasinappi (brassica nigra). Hyvässä maassa se pystyi kasvamaan kaksimetriseksi pensaaksi. Mustasinapin palkomaisista hedelmistä saatiin öljypitoisia siemeniä, jotka sopivat monenlaisiin tarkoituksiin ruuanlaitossa. Ne olivat myös siemeniä syövien lintujen mieliravintoa.

Jeesus sanoi taivasten valtakunnan olevan sinapinsiemenen kaltainen. Leena Suutarlan runo kertoo ytimekkäästi, mistä tässä vertauksessa on kysymys.

Kaikista siemenistä alla auringon

sinapin siemen pienin, mutta rohkein on.

Sinapin siemen itse multaan hautautuu,

mutta mullasta kasvaa suuren suuri puu.

Ihmiset, kaikki kansat rauhaa etsivät,

lintujen lailla suojan puusta löytävät.

Sinapin siemen rikkoo vaikka kallion,

uskon hiukkasella voima suuri on.

Taivasten valtakunta lähtee liikkeelle hyvin pienestä alusta, mutta se kokoaa yhteen ihmisiä kaikista kansakunnista. Mitkään kampanjat, pakkotoimet, tukahduttamiset tai vainoamiset eivät olekaan voineet estää sen sanoman leviämistä kaikkeen maailmaan, jota pieni joukko Jeesuksen oppilaita lähti julistamaan kauan sitten.

Toinen vertaus, jolla Jeesus kuvasi taivasten valtakunnan liikkeelle lähtöä vähäisestä alusta, oli leipätaikinan hapate. Koska pieni määrä hapatetta eli käymisainetta riitti antamaan vaikutuksensa suureenkin määrään taikinaa, juutalaiset pitivät sitä synnin ja pahan vertauskuvana.

Mutta Jeesus tehosti puheensa kääntämällä totunnaisen ajattelun nurin. Hapate oli myös hyvän vertauskuva, sillä taivasten valtakunta pystyi soluttamaan ja voittamaan pahan valtakunnan. Silloinen Rooma, joka harjoitti epäjumalien palvelemista ja epäinhimillisyyttä kaikissa muodoissaan, muuttui kolmessa sadassa vuodessa hallinnoltaan kristilliseksi.

Jos voidaan ajatella, että vertaus sinapinsiemenestä kuvaa kristittyjen määrän kasvua maailmassa, niin hapatevertaus viittaa kristillisen uskon aikaan saamiin laadullisiin parannuksiin maailmassa.

Kuitenkin kummallakin vertauskuvalla on käänteinen mahdollisuutensa. Kirkon jäsenmäärän kasvu muuttuu jäsenkadoksi ja kristittyjen kyky olla valona muille lakkaa, jos Herran omat elävät jostakin muusta kuin Jumalan armosta ja jotain muuta kuin Kristusta ja hänen valtakuntaansa varten.

Uskoa tarvitaan vain sinapinsiemenen verran siihen, että vuoret väistyvät sen edestä (ks. Matt.17:20). Mutta samat vuoret kaatuvat niiden päälle, jotka vaihtavat uskonsa kulloinkin muodissa oleviin ismeihin. Aikaa myöten uskon hapate ottaa haltuunsa koko maailman. Mutta pieni määrä penseyden hapatetta leviää myös tehokkaasti koko kirkkoon ja saattaa sen unohtamaan tehtävänsä.

On muistettava, ettei taivasten valtakunta ole ihmisten omistama yritys nimeltä Oy Jeesus Ab. Sitä ei voi synnyttää pakon, velvoittamisen tai suostuttelun menetelmillä, mutta ei myöskään kannustusrahan avulla. Jumalan valtakunta on siellä, missä Jumalaa kunnioitetaan Isänä ja Poikana ja Pyhänä Henkenä, missä Jeesuksen Kristuksen evankeliumi julistetaan puhtaana ja missä sakramentit jaetaan oikein.

Niin kuin hapate on leipätaikinassa, niin on taivasten valtakunta sisäisesti niissä, jotka uskovat Jeesukseen. Niin kuin sinapinsiemenestä kasvaa hyvässä maassa varteva pensas, joka ravitsee taivaan linnutkin, samoin vahvistuu taivasten valtakunta niiden kautta, jotka ottavat evankeliumin vastaan ja ovat Kristukselle uskollisia.

Siksi ei ole samantekevää, kuinka suhtaudumme meille opetettuihin kristillisen uskon ydinkohtiin, seurakunnan yhteiseen jumalanpalvelukseen ja kirkon jäsenyyteen. Vaikka kirkkokuntia ja tunnustuskuntia on useita, taivasten valtakunta ylittää ja ohittaa niiden rajat. Kristuksen seurakunta on yksi, pyhä, yhteinen ja apostolinen.

Emme siis opeta ja kehota jokaista ihmistä uskomaan omalla tavallaan vaan sillä yhteisellä tavalla, jolla kirkko on uskonut alkuajoistaan saakka. Yhteinen usko kasvaa pienistä aluista niin kuin Leena Suutarla sanoo:

Herra, sinapinsiemenen loit
ja kylvit sydämeen.
Rukoilen sen tähden:
suo kasvu siemeneen,
suo itsekkyyden kuolla
ja nousta nöyryyden
ja valtakuntasi rauha
suo löytää jokaisen.

*

The mustard plant which Jesus referred to in this parable was probably black mustard (brassica nigra). It was a commonly used spice in the Mediterranean region. When it had the opportunity to grow in good soil, it could reach a height of eight feet. In its pods Brassica nigra produced oil-bearing seeds that were suitable for cooking. Seed-eating birds also desired the yield of black mustard.

Jesus said that the kingdom of heaven is like a mustard seed. A poem written by Leena Suutarla helps understand the meaning of this parable.

Of all kinds of seeds under the sun
a mustard seed is least but not the weakest one.
In good soil it’s buried and disregarded,
and a tree grows up greater than can be imagined.
Of all nations people longing for peace
like birds come to the tree seeking refuge and ease.
As solid rock is shifted by a mustard seed,
a nugget of faith has great power indeed.

The kingdom of heaven has a very small outset, but it collects people from all nations. No campaign or coercive measure or suppression or persecution is able to prevent the Christian Gospel from spreading into all the world.

Another metaphor which Jesus used for to describe the growth of the kingdom of heaven was the Parable of the Leaven. Due to the fact that a small amount of ferment could influence a great quantity of dough, the Jewish people thought that leaven was a symbol of sin and evil.

But Jesus had a way of reversing the conventional meanings of words. He saw that leaven could be also a symbol of goodness, because the kingdom of heaven was capable of penetrating and conquering the empire of evil. The Roman Empire, which exercised all kinds of idolatry and inhumanity, was converted by Christianity in three centuries.

If we can think that the Parable of the Mustard Seed describes the growth of Christianity in the meaning of quantity, then the Parable of the Leaven points to the qualitative changes that Christian faith has brought into the world.

Both parables have their dark sides though. The increase in the memberships of churches can turn to decrease, and the ability to give light to the world, which has been characteristic to Christendom, may turn to inability, if the ones who belong to the Lord live from and for something else than Christ and His Kingdom.

No more faith is needed than as a single mustard seed to move away mountains (see Matt.17:20). But the same mountains fall on those who shift their faith to at each time fashionable isms. Given enough time the leaven of faith takes over the whole world. But only a small portion of lukewarmth can infiltrate the whole Church and make it forget its mission.

The kingdom of heaven is not a human enterprise called Jesus Limited. It can’t be given a start by force, by duty or by persuasion. The kingdom of heaven is present where God is praised as the Father and the Son and the Holy Spirit and where the Gospel of Jesus Christ is proclaimed clearly and where the sacraments are distributed in the right order.

As the leaven is in the dough, so is the kingdom of heaven within the ones who believe in Jesus Christ. As a mustard seed which is sown to good soil becomes a tree that gives shelter to birds of the air, so is the kingdom of heaven developed in and through those who accept the Gospel and are faithful to Christ.

This is why we should not take an attitude of indifference to Christian doctrine, common worship and church membership. Though there are many churches and denominations the kingdom of heaven exceeds and passes their boundaries. The Church of Christ is one, holy, catholic and apostolic.

Therefore we don’t encourage everyone to have an individual creed. Instead we recommend the faith which has been common to the Church from its beginning. The universal faith starts from small outsets as Leena Suutarla puts it:

O Lord, you created the mustard seed
and sowed it in hearts of those who weep.
I'm praying You:
let the kernel breed,
let be fallen self-conceit
and rewarded humility.
Let thy kingdom come
and be found by everyone.