6. sunnuntai pääsiäisestä, Ap.t.1:12-14, 2. vsk

 

Jeesuksen taivaaseenastumisen jälkeen Pietari, Johannes, Jaakob, Andreas, Filippus, Tuomas, Bartolomeus, Matteus, Jaakob Alfeuksenpoika, Simon Kiivailija ja Juudas Jaakobinpoika palasivat Jerusalemiin ja kokoontuivat siellä säännöllisesti rukoilemaan joukkoonsa kuuluneiden naisten sekä Jeesuksen äidin ja veljien kanssa.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Jeesuksen oppilaat eivät olleet vielä vastaanottaneet Pyhää Henkeä, mutta he odottivat, että Hengen vuodattamista koskeva lupaus toteutuisi. Kun sitten koitti helluntaipäivä, ja he olivat kaikki yhdessä koolla, Pyhä Henki tuli kuin voimakas tuuli siihen taloon, jossa he olivat, ja he saivat häneltä rohkeuden mennä jerusalemilaisten eteen todistamaan Jeesuksesta. Sinä päivänä uskovien joukko kasvoi noin kolmellatuhannella jäsenellä.

On suorastaan liikuttavaa lukea Apostolien teoista, että Jeesuksen oppilaat pitivät yhtä sen sijaan, että he olisivat jokainen rakentaneet kirkkoa oman näkemyksensä mukaan. Apostolien teoissa sanotaan: "Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat." (Ap.t.2:42).

Eikö alkuseurakunnassa sitten ollut erimielisyyksiä? Kyllä oli. Esimerkiksi Apostolien teoissa kerrotaan pakanalähtöisten kristittyjen ympärileikkausta koskeneesta kiistasta: "Juudeasta tuli Antiokian seurakuntaan eräitä, jotka opettivat: 'Ellette anna ympärileikata itseänne, niin kuin Mooses on säätänyt, ette voi pelastua.' Paavali ja Barnabas asettuivat vastustamaan heitä, ja asiasta käytiin kiivasta väittelyä." (Ap.t.15:1-2).

Tilanne uhkasi kehittyä kirkkoa repiväksi kiistaksi, mistä syystä Paavali ja Barnabas veivät asian apostolien kokoukseen. Apostolit lähettivät pakanuudesta kääntyneille Antiokian, Syyrian ja Kilikian veljille sanan:

"Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän kannettavaksenne pidä panna mitään taakkaa. Annamme ainoastaan nämä välttämättömät ohjeet: karttakaa epäjumalille uhrattua lihaa, samoin verta ja sellaista lihaa, josta, josta ei ole verta laskettu, sekä haureutta." (Ap.t.15:28-29).

Ratkaisu oli kompromissi kahden, toisistaan kaukana olleen näkemyksen välillä, mutta sen avulla saatiin aikaan rauha. Merkittävä esikuvakin se oli, sillä apostolit pitivät yksimielisyyden perustana Jumalan sanaa. Tämän perustan voi tunnistaa Jaakobin puheenvuorosta:

"Veljet, kuulkaa, mitä sanon. Simon kertoi, kuinka Jumala ensi kerran lähestyi pakanoita ottaakseen heistä itselleen oman kansan. Tämä käy yksiin sen kanssa, mitä profeetat ovat kirjoituksissa sanoneet: 'Sen jälkeen minä palaan ja rakennan jälleen Daavidin sortuneen majan. Raunioista minä sen taas rakennan, minä pystytän sen uudelleen, jotta kaikki muutkin ihmiset etsisivät Herraa, kaikki kansat, jotka olen omikseni ottanut.' Näin sanoo Herra, joka on antanut tästä tiedon jo ammoin. Tästä syystä ei mielestäni pidä hankaloittaa niiden elämää, jotka vieraista kansoista kääntyvät Jumalan puoleen." (Ap.t.15:13-19).

Seikka, että apostolit käyttivät sanontaa 'Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi', osoittaa, että Pyhä Henki on ajatteleva persoona. Toisaalta tämä sanonta puhuu sen puolesta, että ihmiset voivat päästä Pyhän Hengen avulla yhteisymmärrykseen vaikeissakin kysymyksissä.

Kun Pyhä Henki opastaa seurakuntaa Jumalan tahdon mukaisiin ratkaisuihin, hänen opastuksensa on aina linjassa Raamatun profeetallisten ja apostolisten kirjoitusten kanssa. Kirjoitusten tulkitseminen on kylläkin vaativa laji, sillä mitä pidemmälle kirkon historia etenee, sitä  kaukaisemmilta tuntuvat apostolien ajatukset ja puheet.

Ei pidä kuitenkaan luulla, että pyhät kirjoitukset olivat syntyaikanaan helposti ymmärrettäviä. Jeesus sanoi maanmiehistään: "Minä puhun heille vertauksin, koska he näkevät eivätkä kuitenkaan näe ja kuulevat eivätkä kuitenkaan kuule eivätkä ymmärrä. Heissä käy toteen tämä Jesajan ennustus: Kuulemalla kuulkaa älkääkä käsittäkö. Katsomalla katsokaa älkääkä nähkö." (Matt.13:13).

Apostoli Pietari puolestaan antoi Paavalin kirjeistä seuraavan lausunnon: "Rakas veljemme Paavali on hänelle annetun viisauden mukaisesti teille kirjoittanut. Samaa hän sanoo kaikissa kirjeissään, joissa puhuu näistä asioista. Niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, mitä tietämättömät ja haihattelevat ihmiset omaksi tuhokseen vääristelevät niin kuin kaikkia muitakin pyhiä kirjoituksia." (2.Piet.3:15-16).

Meille on muodostunut käsitys, että Jumalan sana on Raamatussa ja Raamattu on Jumalan sana. Mutta tarkasti ottaen Jumalan sana on yhtä kuin ilmoitus; ja Raamatussa olevat pyhät kirjoitukset ovat ilmoituksen välineitä. Jumala on ilmoittanut itsensä myös luomakunnassaan ja ennen kaikkea Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa.

Sen vuoksi kun luemme Raamattua, emme tulkitse sitä kirjaimellisesti ja sovella sitä yksioikoisesti, vaan kysymme, mitä mikin kirjoitus merkitsi omana aikanaan ja mitä kirjoitukset voivat merkitä meidän aikanamme.

Ymmärrämme myös, että Raamatussa Jumalan sana ja ihmissana ovat keskenään samankaltaisessa suhteessa kuin Kristuksen jumalallinen ja inhimillinen luonto: niitä ei pidä sekoittaa toisiinsa, mutta niitä ei myöskään saa erottaa toisistaan. Niinpä Pyhä Henki ohjaa meitä ottamaan vastaan Jumalan Sanan ja etsimään sekä yksityisessä että yhteisessä elämässämme sitä, mikä kirkastaa Kristusta.

Ristillä kärsivä Kristus kertoo meille, millaisia olisimme, jos Jumala ottaisi meiltä pois siunauksensa. Aineellisuuden rajoista vapaa Ylösnoussut Herra muistuttaa meitä siitä, millaisiksi saamme tulla, kun uskomme häneen. Ihmisen Poika, joka saapuu kunniassa ja voimassa, osoittaa meille ja kaikille muille, kuka on A ja W, ensimmäinen ja viimeinen.

Kaikki muu kuin tämä on toissijaista.