Hyökkäyssota alkaa paljon ennen aseiden käyttöä
erinäisten leimojen iskemisellä vastapuolen edustajiin,
heidän kunniansa tarkoituksellisilla loukkaamisilla sekä
heidän ihmisyytensä kyseenalaistamisella.

Samanaikaisesti tämän prosessin kanssa
hyökkäyssodan suunnittelijat motivoivat omia joukkojaan
kertomuksilla sankarillisista taisteluistaan pahaa vastaan
sekä pyhästä velvollisuudestaan suojella oikeamielisiä.

Kun sotakoneisto on sitten saatettu valmiuteen
ja hyökkäyskäsky on annettu,
kohteeksi valitun osapuolen on pakko puolustautua.
Taistelu on molemmin puolin julma ja armoton.

Puolustautujien on mahdoton toimia niin,
ettei hyökkääjä saa heidän teoistaan perusteita
sodan jatkamiselle koston ja hävityksen merkeissä.
Siksi taistelu käydään katkeraan loppuun asti.

Sodan kokenut edesmennyt tasavallan presidenttimme
Mauno Henrik Koivisto (1923–2017) sanoi:
”Kun provosoidaan, ei pidä provosoitua.”
Tätä ohjetta hän sovelsi sekä sisä- että ulkopolitiikassa.

Näet, puolustussotakin alkaa paljon ennen aseiden käyttöä
erinäisten leimojen iskemisellä vastapuolen edustajiin,
heidän kunniansa tarkoituksellisilla loukkaamisilla sekä
heidän ihmisyytensä kyseenalaistamisella.

Samanaikaisesti tämän prosessin kanssa
puolustussodan suunnittelijat motivoivat omia joukkojaan
kertomuksilla sankarillisista taisteluistaan pahaa vastaan
sekä pyhästä velvollisuudestaan suojella oikeamielisiä.

Suomen ja Ruotsin varautumisessa
Itämeren alueen ja Euroopan turvallisuuden heikkenemiseen
ei ole kysymys provosoimisesta tai provosoitumisesta.
Niin ainakin haluamme kaikkien uskovan.

Siksi meidän ei kannata vastata
huuteluihin huutamalla takaisin,
herjoihin solvaamalla puolta pahemmin ja
syytöksiin niitäkin terävämmillä vastasyytöksillä.

Suukopu ja riita nimittäin ovat juuri sitä,
mitä hyökkäyksen valmistelija haluaa saada aikaan
voidakseen oikeuttaa tulevat sotatoimensa.

Meidän ei kannata myöskään iloita siitä,
että aggressori saa niin sanotusti maistaa omaa lääkettään.

Rauhasta meidän pitää iloita ja sen puolesta rukoilla, sillä
”Autuaita ovat rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen.” (Matt.5:9).

P.S.
Jos nyt joku provosoituu
ja kaivaa esiin Mauno Koiviston lausunnoista
tai minun lausumistani jotain,

joka on ristiriidassa edellä kertomieni asioiden kanssa,
provosoituja muistuttakoon itseään tosiasiasta,
että ei ole olemassa yhtäkään täydellistä ihmistä.
Viisaat ajatukset eivät menetä arvoaan,
sanoipa ne kuka tahansa.