Palmusunnuntai, Matt.21:12-22, 3. vsk

1238944177_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ensimmäisessä Samuelin kirjassa kerrotaan muinaisten israelilaisten palvelleen Jumalaa Silon pyhäkössä, jota johti Aaronin sukuun kuulunut pappi Eeli. Tällä oli apulaisinaan kaksi poikaansa, Hofni ja Pinehas, jotka olivat ”kelvottomia miehiä eivätkä välittäneet Herrasta.” (1.Sam.2:12).

Hofnin ja Pinehaksen synnit olivat ahneus ja hillittömyys. He suututtivat Herran ottamalla itselleen osia pyhäkköön tuoduista uhreista ennen kuin ne oli ehditty pyhittää Herralle. Eeli ei ryhtynyt toimiin poikiensa rankaisemiseksi, vaan kuittasi asian lempeillä nuhteilla, jotka eivät merkinneet mitään paatuneille pojille. Siksi Jumala antoi Eelin suvun kuihtua sodissa, joita israelilaiset kävivät filistealaisten kanssa. (Ks. 1.Sam.2:1317; 2225; 2734).

Kuningas Salomon aikana Eelin pappissuvun tilalle nousi Saadokista alkanut suku, joka hallinnoi Jerusalemin ensimmäistä temppeliä sekä toista, pakkosiirtolaisuuden jälkeen rakennettua Serubbaabelin temppeliä. Eelin suku ei sammunut kokonaan, mutta se menetti pappisoikeutensa. (Ks. 1.Kun.2:1235).

Herodes Suuri, joka laajensi ja kaunisti Jerusalemin toisen temppelin, tapatti saadokilaisen pappissuvun viimeiset edustajat ja asetti ylipapeiksi omia suosikkejaan. Jeesuksen aikana ylipapit eivät siis enää olleet saadokilaisia, vaikka he kutsuivat itseään saddukeuksiksi. Myös alempi papisto eli leeviläiset kadotti Herodes-kuninkaiden aikana yhteyden alkuperäänsä.

On kiinnostava seikka, että Jeesuksen aikana juutalaisten keskuudessa oli liike, joka oli tyytymätön siihen, että Saadokin sukuun kuulumaton Joonatan Makkabilainen oli nimitetty ylimmäiseksi papiksi vuonna 153 e.Kr. Tämä essealaisina tunnettu ryhmä perusti Kuolleenmeren lähelle Qumraniin yhdyskunnan, jossa se valmisti paastoten ja rukoillen tietä Herralle. Essealaisten tarkoituksena oli elää erakkoina messiaan tulemiseen saakka.

Riippumatta siitä, olivatko Jerusalemin papit ylipappeja vai leeviläisiä, essealaiset kutsuivat heitä Eelin pojiksi. Tämä halveksuva nimitys ei johtunut pelkästään siitä, että temppelin papit olivat joutuneet seka-avioliittojen kautta oikean Israelin ulkopuolelle, vaan myös siitä, että he eivät toteuttaneet aidosti Jumalan tahtoa.

Kun Jeesus kohtasi ylipapit ja lainopettajat, hän oli tietoinen siitä, että nämä johtivat pyhättöä kuin liikelaitosta. Hän tiesi myös, millaisia messias-toiveita kansalla oli. Ajamalla ulos temppelistä rahanvaihtajat ja uhrieläinten myyjät Jeesus osoitti olevansa Daavidin Poika ja Vapahtaja.

Mutta Jeesus ei esittänyt poliittista ohjelmajulistusta. Pikemminkin hän antoi ymmärtää olevansa se, josta Jumala oli kauan sitten puhunut pappi Eelille:

”Minä asetan itselleni papin, joka on minulle uskollinen ja toimii tahtoni ja mieleni mukaisesti. Hänestä luon pysyvän pappissuvun, joka saa aina toimittaa virkaa minun voideltuni edessä. Ne, jotka ovat jäljellä sinun suvustasi, tulevat nöyrästi pyytämään häneltä kolikkoa ja leipää sanoen: ’Anna minun avustaa jossakin papin tehtävässä, jotta saisin edes leipäpalan ruuakseni.” (1.Sam.2:3536).

Matteus kertoo, että sokeat ja rammat tulivat temppeliin jonne heitä ei yleensä päästetty ja Jeesus paransi heidät. Myös lapset, jotka olivat seuranneet Jeesusta kaupungin portilta temppeliin, alkoivat laulaa spontaanisti kuninkaallisen psalmin sanoin:

Hoosianna!

Herra, anna meille apusi!

Oi Herra, anna menestys!

Siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimessä.

Herran huoneesta teidät siunataan.

(Ps.118:2526).

Ylipapit ja lainopettajat ärsyyntyivät tavattomasti kaikesta näkemästään ja kuulemastaan, sillä he käsittivät, että heidän oikeutta virkoihinsa ja etuihinsa horjutettiin nyt kohtalokkaasti. He olisivat halunneet kiistellä Jeesuksen kanssa, mutta Jeesus jätti heidät siihen ja poistui kaupungista.

Kun Jeesus palasi seuraavana päivänä Jerusalemiin, hänen tuli nälkä, ja hän etsi tien vierellä olleesta viikunapuusta hedelmiä. Kun hän ei löytänyt niitä, hän kirosi viikunapuun. Siinä samassa koko puu kuivettui.

Ehkä tämä teko näytti aiheettomalta purkaukselta, mikä se ei ollut. Viikunapuun kiroaminen oli vertaus, joka kuvasi Eelin poikia, toisin sanoen temppelin silloisia paimenia ja vartijoita. Koska nämä eivät tuottaneet vanhurskauden hedelmää, Jumala hylkäsi heidät, ja he hävisivät temppelinsä mukana.

Jeesus antoi valvoville kristityille esikuvan, miten pitää menetellä, kun hengelliset johtajat tekevät vääriä ratkaisuja ihmisten enemmistöä tai vallanpitäjiä miellyttääkseen. Vääryys on kohdattava ja torjuttava Jumalan sanan avulla. ”Ettekö koskaan ole lukeneet tätä sanaa?” on tehokkaampi vaikuttamisen tapa kuin keskustelun lopettaminen, vetäytyminen sisäpiireihin ja eristäytyminen.

Kirkkomme tarvitsee juuri nyt sellaisia palvelijoita, jotka julistavat selkeästi Raamatun profeetallisten ja apostolisten kirjoitusten pohjalta, mikä on oikein ja mikä väärin. Kun ihmiset tietävät Jumalan käskyt ja huomaavat, etteivät he pysty täyttämään niitä, he voivat myös tulla käsittämään, miksi he tarvitsevat Jumalan armoa Kristuksessa. Mutta jos ihmiset eivät tunne lakia, he eivät myöskään osaa pitää arvossa armoa.

Aikakautemme suuri virhepäätelmä on, että Raamattu on elähtänyt ja vanhakantainen teos. Tämä oletus johtuu kahden tulkintaperiaatteen kamppailusta: yhtäältä kirjaimellinen tulkinta yrittää muuttaa ulkoisen todellisuuden Raamatun mukaiseksi, toisaalta vapaamielinen tulkinta yrittää muuttaa Raamatun sisällön ulkoisen todellisuuden mukaiseksi. Kummankin tulkintaperiaatteen edustajat ovat kaivaneet poteronsa syviksi ja linnoittaneet ne hyvin.

Koska nämä tulkintaperiaatteet ovat saaneet osakseen paljon huomiota, Martti Lutherin ja monen muun hengellisesti valveutuneen ihmisen edustama Kristus-keskeinen raamatuntulkinta on jäänyt rintamien väliin ei-kenenkään-maalle. Kun Jeesus toimi maanmiestensä keskuudessa, hänen oli käytettävä hyväksi tuota ahdasta ja epämiellyttävää sosiaalista lokeroa. Jos olemme hänen todellisia seuraajiaan, samoin on meidänkin tehtävä.