1. paastonajan sunnuntai, Mark.1:12-13, 3. vsk

Mikä on ihmisen suurin kiusaus?

Nykyajan ihminen ei välttämättä edes tajua olevansa kiusattu. Kun hän juoksee erikoistarjousten perässä tai kun hän toimii jossain asiassa niin kuin kaikki muutkin toimivat tai kun hän toteuttaa pelkästään itseään, hän ei mieti, mistä hänen kulloisetkin tarpeensa kumpuavat.

Kun Jeesus valmistautui julkiseen toimintaansa, hän vetäytyi neljäksikymmeneksi vuorokaudeksi autiomaahan. Siellä Jumalan työn vastustaja, saatana ilmestyi hänelle ja koetti erilaisin houkutuksin saada hänet luopumaan tehtävästään.

Toisin kuin Matteus, joka kertoi Jeesuksen kiusaukset yksityiskohtaisesti, Markus antoi tiedon, että Jeesuksen kamppailu sielunvihollisen kanssa kesti neljäkymmentä päivää. Mutta tällä koruttomalla lauseella oli syvällinen merkitys.

Neljäkymmentä päivää, jotka Jeesus vietti autiomaassa, ja hänen sinä aikana kokemansa kiusaukset muistuttivat Israelin kansan erämaavaelluksesta, joka kesti neljäkymmentä vuotta. Jeesuksen koetusaika toi mieleen myös Mooseksen, joka ottaessaan vastaan kymmenen käskyn lain viipyi vuorella Herran luona neljäkymmentä päivää ja yötä syömättä ja juomatta (ks. 2.Moos.34:28).

Jeesus paastosi Mooseksen tavoin neljäkymmentä täyttä vuorokautta, ja hänen tuli nälkä (ks. Matt.4:2). Kestämällä koetuksen hän osoitti olevansa uusi Mooses, jopa enemmän kuin tämä.

Siinä missä Mooses välitti israelilaisille kymmenen käskyn lain, Jeesus avasi koko ihmiskunnalle oven Jumalan yhteyteen. Ja missä Mooses johdatti israelilaiset luvatun maan rajalle, Jeesus kulki voittajana yli elämän ja kuoleman rajan.

Olemme tottuneet ajattelemaan – koska niin meitä on opetettu – että Jeesus voitti kuoleman ylösnousemuksellaan. Mutta toinen puoli hänen voitostaan oli, että hän Jumalan sanan avulla torjui hänet, jonka voimakkain ase kuolema oli.

Markus sanoi myös, että Jeesus eli villieläinten joukossa ja että enkelit pitivät hänestä huolta. Jesajan julistama messiaan ajan tuntomerkki toteutui. Villieläimistä, jotka edustivat ihmiseen kohdistuvaa uhkaa, tuli vaarattomia niin kuin kerran paratiisissa. ”Silloin susi kulkee karitsan kanssa ja pantteri laskeutuu levolle vohlan viereen.” (Jes.11:6).

Tulemme harvoin ajatelleiksi, että kiusaaja on kukistettu. Vaikka sielunvihollinen riehuu ja kulkee ympäriinsä etsien, kenet voisi niellä, Jeesus on murskannut hänen valtansa. Jeesuksen tähden saamme sanoa kiusaajalle niin kuin Martti Luther aikanaan: ”Katsopa, mitä sinulla on niskassasi: Kristuksen jalanjälki.”

Pääsiäistä edeltävä suuri paasto kestää neljäkymmentä vuorokautta sunnuntait pois lukien. Näin ei ole syyttä suotta. Tahdomme noudattaa Jeesuksen esimerkkiä ja luopua turhista ja katoavista asioista, jotta rikastuisimme sanan ja sakramenttien välittämistä ikuisista aarteista.

Kun paastoamme, otamme vakavasti ensimmäisen käskyn: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.” (Vrt. 2.Moos.20:2-3). Jeesus opetti tuon käskyn mukaisesti: ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.” (Matt.6:33).

Mikä ”kaikki tämäkin”? No, kaikki ajalliseen elämään kuuluvat asiat, joita ilman emme tule toimeen tai jotka tuottavat meille iloa ja mielen virkeyttä. Suurin kiusauksemme on arvostaa nämä yli ja ohitse Jumalan ja Luojamme, jolta ne ovat lähtöisin.

Paastonajat ovat kirkkovuoden jaksoja, joiden kuluessa voimme oppia arvostamaan Jumalan sanaa, kastetta ja ehtoollista. Niiden avulla näemme, että elämme oikeastaan kiusausten viidakossa. Mutta niin kuin enkelit palvelivat Jeesusta autiomaassa, samoin Kristus raivaa vapaan tilan kaikille, jotka turvautuvat häneen.