Apostolien päivä
2.Tim.3:14−17


Kuusamon_kirkko_apostolien_kuvat_leiska.

Apostolien kuvat Kuusamon kirkon lehterissä.

Monet meistä muistavat sellaisia hengellisiä opettajia, jotka puhuivat lempeästi ja ystävällisesti ja joiden olemuksesta paistoi Kristuksen rauha niin voimakkaasti, ettei heidän sanojaan voinut torjua. Näiden veljien ja sisarten muistoa me siunaamme ja kaipaamme päästä siihen kotiin, johon he ovat menneet edeltämme.

Jotkut puolestaan muistavat opettajia, jotka puhuivat ankarasti ja jotka synnyttivät kuulijoissaan pelkoa. Jotkut heräsivät näiden saarnaajien vaikutuksesta, mutta toiset lukitsivat uhmakkaasti sydämensä. Kuitenkin myös nämä opettajat tarkoittivat hyvää.

Kansakoulussa minulla oli opettaja, joka määräsi minut jälki-istuntoon, koska hän luuli minun osallistuneen kahden pojan väliseen tappeluun, vaikka olin yrittänyt pitää tappelijat erillään. Silti tuo opettaja oli yksi parhaista, joka minulla on koskaan ollut, sillä hän opetti Raamatun kertomukset tavalla, josta huokui kunnioitus Jumalan sanaa kohtaan.

Muistan myös rippikouluopettajani, ja kunnioitan häntä sitä enemmän mitä enemmän minulle karttuu ikää; sillä hän sai minut ymmärtämään, että Raamattu ei ole ainoastaan historiallista Jumalan sanaa, vaan se on Jumalan sanaa ihmiskunnan historiassa.

Jumala puhuu meille tänään sen sanan kautta, jonka hän antoi kauan sitten profeetoilleen, jonka hän lähetti luoksemme Pojassaan ja jonka hän luovutti apostoleille. Jos Jumala olisi tyytynyt viestittämään meille sillä kielellä, jolla hänen kolme persoonaansa puhuvat keskenään, emme käsittäisi siitä mitään. Emme edes tajuaisi, että hänellä on sanoma meille.

Päivän epistolassa Paavali sanoi työnsä jatkajalle nuorelle Timoteukselle: ”Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut. Sinähän olet siitä varma, koska tiedät keiltä olet sen oppinut.”

Seikka josta Timoteus pystyi olemaan varma, oli se, että Paavali oli opettanut hänelle kaikki ne asiat, jotka Jeesus oli opettanut niille kahdelletoista, jotka hän kutsui opetuslapsikseen ja jotka hän lähetti julistamaan evankeliumia kaikille luoduille.

Paavali olisi voinut sanoa Timoteukselle: ”Sinähän olet siitä varma, koska tiedät, keneltä olet sen oppinut.” Mutta silloin Paavali olisi ottanut omakseen kunnian siitä, että Jeesuksen Kristuksen oppi oli siirtynyt Timoteukselle.

Mutta Paavali ei halunnut sellaista kunniaa; vaan hän muistutti Timoteusta siitä, että tämä sai olla jatkumossa, joka alkoi Jeesuksesta ja kulki Jeesuksen valitsemien apostolien kautta Paavaliin ja edelleen monille muille.

Apostolien päivänä muistamme niitä ihmisiä, joista kerrotaan Uudessa Testamentissa, että heidät nimitettiin Jeesuksen lähettiläiksi. Jos he olisivat julistaneet jotain muuta oppia kuin sitä, jonka Jeesus käski heidän julistaa, kristillinen kirkko olisi jäänyt syntymättä.

Mutta yhtä tärkeä kuin oli apostolien tehtävä, oli se tehtävä, jonka apostolit luovuttivat seuraajilleen ja nämä edelleen seuraajilleen pitkässä ketjussa nykyaikaan asti. Sillä jos tuo ketju olisi katkennut jossakin kohdassa, emme tietäisi, mikä on oikeasti kristillistä.

Tosin nykyinen tilanne on ainakin vanhassa kristikunnassa sellainen, että yhä harvempi haluaa tietää, mitä Jeesus, apostolit ja kirkkoisät opettivat. Sen sijaan suuri joukko ihmisiä viehättyy ajatuksista, jotka on todettu kristinuskon historiassa jo kertaalleen harhaopeiksi tai vähintään virheellisiksi tulkinnoiksi siitä, miten alkuseurakunta käsitti uskonsa.

Tästä syystä on hyvin tärkeää, että muistamme myös niitä ihmisiä, jotka luovuttivat meille kristillisen opin palavana soihtuna. He vaalivat sitä tulta, jonka he olivat saaneet edeltäjiltään, sillä he tiesivät, että soihtu ilman tulta on tyhjän arvoinen.

Kristikunnassa on kuitenkin paljon sellaisia viestinviejiä, jotka rientävät eteenpäin sammuneiden soihtujensa kanssa. Miksi he tekevät niin, sitä ei kannata ihmetellä. Maailmassa on aina tilaus opeille, jotka tekevät ihmisestä oman pelastajansa.

Toisaalta ihmisillä on syntiinlankeemuksensa vuoksi ainainen halu vaihtaa Jumalan sanan totuus oman järkensä tai sydämensä ilmoittamaan totuuteen. Ne jotka tekevät näin, olettavat, että heidän älynsä tai tunteensa soihtu valaisee kirkkaammin ja kauemmin kuin Jumalan sana.

Jeesus lupasi seuraajilleen, että hän on heidän kanssaan kaikki päivät maailman loppuun asti (ks. Matt.28:20). Jos haluamme, että tämä lupaus koskee myös meitä, silloin meidän on pidettävä kiinni raamatullisesta ja apostolisesta uskosta.