Mikkelinpäivä, Matt.18:1−6

Jeesuksen sana: ”Ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.” on helposti käsitettävä mutta vaikeasti toteutettava ohje. Useimmat aikuisikään ehtineistä ihmisistä ovat tietoisia kanssaihmistensä raadollisuudesta ja petollisuudesta, mistä syystä he eivät luota jokaiseen kohtaamaansa ihmiseen.

Tällainen varautuneisuus ei ole pahasta, sanoihan Jeesus: ”Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia.” (Matt.7:15).

Pelkkä epäluulo vieraita oppeja ja opettajia kohtaan ei kuitenkaan riitä. Kristityn on osattava erottaa hyvä ja paha toisistaan. Kuinka se on mahdollista? Siihen Jeesus sanoi: ”Hedelmistään te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita.” (Matt.7:16). Tämä koskee myös meitä itseämme kristittyinä: laajeneeko yhteinen hyvä meidän kauttamme, vai olemmeko lähimmäisillemme piikkisiä kuin ohdakkeet ja orjantappurat?

Kun Jeesus asetti lapsen esikuvaksi aikuisille oppilailleen, hän ei tehnyt niin siksi, että lapset olisivat synnittömiä. Lapsen esikuvallisuus johtui kyvystä ottaa vastaan ja uskoa Jumalan sana.

Kun joku luotettava aikuinen lukee lapselle vaikkapa Lasten Raamattua, lapsi omaksuu kuulemansa. Jokaisen kristityn vanhemman velvollisuus on opettaa lapsilleen turvallinen luottamus Jeesukseen.

Monet nykyajan vanhemmat ovat kuitenkin vieraantuneet kirkon uskosta, vaikka he ovat muodollisesti kirkon jäseniä. He eivät enää pidä tärkeänä tuoda lapsensa kastettaviksi ja antaa heille kristillinen kasvatus. Miksi he ovat näin välinpitämättömiä? Siksi, että he luulevat siten takaavansa lapsilleen mahdollisuuden joskus myöhemmin valita vapaasti oma maailmankatsomuksensa.

Tämän ajattelutavan ongelma on kristillisestä näkökulmasta se, että kristillistä uskoa ei voi valita. Ihmisellä ei ole sellaista vapaata ratkaisuvaltaa, että hän voi tehdä itsestään kristityn. Sanoihan Jeesus oppilailleen: ”Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät.” (Joh.15:16).

Kun meidät kastettiin lapsina, Jeesus käytti vanhempiamme kutsuakseen ja valitakseen meidät osallisiksi iankaikkisesta elämästä. Kun vanhempamme kasvattivat meidät kristillisesti ja opettivat meidät tietämään, mikä on Jumalan sanan mukaan hyvää, totta ja oikein, he tekivät niin kuin Jeesus opetti: ”Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä.” (Mark.10:14).

Maailmankatsomukset eivät ole siinä mielessä tasaveroisia, että jokainen niistä johtaa iankaikkiseen elämään. Tie Jumalan luo kulkee Jeesuksen Kristuksen kautta, ja hänet kohdataan sanassa ja sakramenteissa ‒ ei missään omissa fantasioissa.