Uskonpuhdistuksen muistopäivä, Matt.5:13−16, 3. vsk

 

 Kuva: Pentti Lyyra, Pyhä Pietari Paanajärvellä. Käylän kirkon taidekokoelma.

Syksyinen siianpyynti on rentouttavaa puuhaa. Verkkoja käsitellessä, venettä ohjaillessa ja kaloja peratessa virkamiehen huolet ja kiireet unohtuvat. ”Kyllä se eukkonsa elättää, joka kalalle haisee”, sanoo suomalainen sananlasku.

Erään kerran olin veljeni kanssa laskemassa siikaverkkoja syyskuun viimeisenä päivänä iltamyöhällä. Koska järvellä ei voinut nähdä eteensä lyhyttäkään matkaa, emme tienneet, mihin verkot oli paras laskea. Myös verkkojen käsittely oli pimeässä hankalaa.

Ratkaisimme ongelman siten, että asensimme veneen keskelle maston, jonka päähän kiinnitimme halogeenilampun luomaan valopiirin veneen ympärille. Lamppu sai sähkövirran pienestä aggregaatista, jonka panimme hurisemaan veneen pohjalle. Pysyäksemme tietoisina ilmansuunnista, sytytimme venerantaan vielä myrskylyhdyn.

Verkonlasku onnistui hyvin, ja aamun valjettua saimme nostaa, perata ja suolata mukavan saaliin. Työ sujui hymy suupielissä. Mutta jos meiltä olisi puuttunut valo ja suola, kalastus ei olisi tuottanut kummallekaan meistä iloa vaan pikemminkin harmistuneen ja turhautuneen mielen.

*

Uskonpuhdistuksen muistopäivän evankeliumissa Jeesus puhuu kahdesta asiasta, joiden tulee kuulua hänen seuraajiensa elämään. Hän sanoo: ”Te olette maan suola.” ja ”Te olette maailman valo.”

Mitä nämä vertauskuvat tarkoittavat? Kuinka ne liittyvät Jeesuksen seuraajiin? Tiedämme, että suola puhdistaa, säilyttää ja antaa makua. Tiedämme myös, että valo tekee näkemisen mahdolliseksi.

On erikoista, että Jeesus toteaa oppilaidensa olevan suola ja valo sen sijaan, että hän käskisi heidän olla suolana ja valona. Hän ei myöskään ennusta, että heistä tulee suola ja valo, vaan hän sanoo, että he ovat sitä. Oleminen tarkoittaa tässä samaa kuin Jeesuksen sanoissa: ”Jumalan valtakunta on sisäisesti teissä.” (Luuk.17:21; KR 1938).

On myös huomion arvoista, että Uudessa Testamentissa Jeesus sanoo itsestään: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh.8:12). Vaikkei Jeesus sanokaan olevansa maailman suola, on johdonmukaista ajatella, että myös suolaisuus tulee häneltä.

Tämä lähestymistapa tekee ymmärrettäväksi lauseen: ”Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi?” Suola maistuu kyllä aina suolalta. Mutta huonosti suolattu elintarvike pilaantuu. Jos kristityissä on niin vähän Jeesus-suolaa, ettei kukaan tunnista heitä Jeesuksen omiksi, silloin he eivät poikkea mitenkään niistä, jotka menevät kadotukseen.

Samoin voimme käsittää vertaukset vuorella olevasta kaupungista ja sytytetystä lampusta: jos ne eivät erotu taustastaan, silloin jokin on pielessä. Kaupunki taitaa olla naamioitu, ja lamppu lienee peitetty himmentimellä.

Jeesuksen seuraajat on kutsuttu sellaiseen avoimuuteen, jossa heidän valonsa lähde tulee näkyväksi kaikille. Apostoli Pietari on puhunut tästä sanoen: ”Pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu. Mutta vastatkaa sävyisästi ja kunnioittavasti ja säilyttäkää omatuntonne puhtaana.” (1.Piet.3:15–16).

 **

Tavallinen kirkossa kävijä pitää riittävänä, että sananjulistajat hoitavat työnsä. Saarnaaminen ja opettaminen kuuluvat kirkon virkaan, huolehtikoot siis papit saarnaamisesta. Mutta miten me kristityt, olimmepa kirkon virassa tai emme, todistamme Kristuksesta elämällämme? Herran Jeesuksen pitäisi olla meissä niin, että hänen läsnäolonsa tuntuisi ja näkyisi. Siinä on melkoinen haaste!

Mitä meidän siis pitää tehdä? Teoissahan usko tulee näkyväksi. Tekoja ei voi kuitenkaan tuottaa tyhjästä. Ensin on oltava usko, sitten kuuliaisuus, sitten teot. Suolana ja valona oleminen tarkoittaa, että noudatamme Jeesuksen opetusta silloinkin, kun se ei miellytä ympärillämme olevaa maailmaa. Jos olemme uskollisia Jumalan sanalle, Sana tekee työnsä meissä ja meidän kauttamme.

Olemme Jeesuksen omia, kun pyhitämme Herran Kristuksen sydämessämme. Kristinopin ensimmäisessä kohdassa sama asia sanotaan näin: ”Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme kallein asia.”

On siis hyvä muistaa, että edes kaikessa anteeksi antavaisuudessaan Herramme ei hyväksy sellaista vaihtoehtoa, että rakastamme häntä puolella sydämellä. Se merkitsisi samaa kuin, jos laskisimme verkkomme pyytämään Jumalan valtakunnan saalista ajattelematta, mitä teemme ja kenen veneessä istumme.