2. adventtisunnuntai
Luuk.21:25−33

 

linnunrata_mets%C3%A4n_yll%C3%A4_jpg.jpg

1990-luvun puolivälissä tiedotusvälineissä julkaistiin Hubblen parannetulla satelliittikaukoputkella otettuja kuvia Kaksosten tähtiryhmässä olevista kaasu- ja pölymuodostumista. Tiedemiesten mukaan nuo suunnattoman suuret avaruuden pilvet olivat ainetta, josta syntyi uusia tähtiä. Sellainen löytö oli paitsi mielenkiintoinen myös siihen saakka ainutlaatuinen. Hubblen putkella oli mahdollista nähdä miljoonien valovuosien päässä olevan linnunradan synty.

Hubblella otetut kuvat saivat erikoislaatuisuutensa vuoksi laajasti julkisuutta. Jotkut ihmiset uskoivat näkevänsä niissä kuvion, joka muistutti Jeesuksen kasvoja. Pian monet muutkin alkoivat nähdä saman. Tiedemiehet vakuuttelivat yleisölle, että kuvissa näkyi ainoastaan tähtiä ja avaruuden kaasuja. Mutta sellainen puhe oli turhaa rauhoittelua niille, joiden mielestä taivaalle oli ilmestynyt Ihmisen Pojan merkki.


Useissa suomalaisissakin lehdissä julkaistiin värikuva Kaksosten tähdistössä olevasta tähtisumusta. Tutkin kuvaa huolella, mutten hahmottanut siitä minkäänlaisia ihmiskasvoja. Olin ehkä asenteeltani valmiiksi epäileväinen. Mieltäni jäi kyllä kiehtomaan ajatus, että ihmiskunta voi ensimmäistä kertaa historiansa aikana seurata luomistapahtumaa.

Tosin sillä määrällä tulevaisuutta, joka ihmiskunnalla on nykykäsityksen mukaan, ihmiset ehtivät nähdä vain pienen osan tuosta luomisnäytelmästä. Linnunratajärjestelmän syntyyn menee tuhansia miljoonia vuosia. On laskettu, että aurinkomme laajenee viiden miljoonan vuoden kuluessa niin suureksi, että se nielee maapallon. Siihen ihmiskunnan historia päättyy, ellei se sitten jatku jollain toisella planeetalla jossain toisessa aurinkokunnassa.

Maailmankaikkeuden mittasuhteet ovat sekä etäisyyksien että ajan puolesta käsittämättömän suuret. Koska uskomme, että Jumala on luonut kaikkeuden, meidän täytyy ajatella, että hän on luomustaan suurempi. Toisin sanoen hän on ääretön ja ajaton. Ihminen sen sijaan on maailmankaikkeuden mittakaavassa pienempi kuin tomuhiukkanen.

Kuitenkin ihminen on älyllinen olento. Raamattu kutsuu ihmistä peräti Jumalan kuvaksi. Se, että ihminen kykenee katsomaan avaruuteen, osaa päätellä maailmankaikkeuden laajuuden ja siinä olevan aineen määrän ja kykenee vähä vähältä avaamaan luomakunnan salaisuuksia, vain vahvistaa Raamatun sanan − olivatpa epäilijät mitä mieltä tahansa Raamatusta ja luomisesta.

Kolmekymmentä vuotta sitten englantilainen matemaatikko ja teoreettisen fysiikan professori Stephen W. Hawking (8.1.1942−14.3.2018) julkaisi kirjan Ajan lyhyt historia, jossa hän pohdiskeli Albert Einsteinin kysymystä: ”Oliko Jumalalla mitään osuutta maailmankaikkeuden syntyyn?”

Hawking sanoi: ”Maailmankaikkeus on suljettu järjestelmä, joka ei ole vuorovaikutuksessa minkään ulkopuolisen kanssa. Siksi sitä ei voi luoda eikä tuhota. Se on yksinkertaisesti vain olemassa.” ja ”Luoja voidaan olettaa tarpeelliseksi niin kauan kuin uskomme, että kaikella on ollut jokin alku. Jos maailmankaikkeus on täysin suljettu ja reunaton, sillä ei ole sen enempää alkua kuin loppuakaan. Mihin silloin enää Luojaa tarvitaan?” (Ajan lyhyt historia, s. 137, 142).

Esittäessään tällaisia ajatuksia Hawking ei ottanut huomioon, että vaikka maailmankaikkeus on aluton ja loputon, ihmiskunnalla kuitenkin on alku ja loppu. Hawking piti matemaattisesti ja fysikaalisesti erittäin epätodennäköisenä sellaista kehityslinjaa, joka on tuottanut maailmankaikkeuteen ihmisen kaltaisia älyllisiä olentoja.

Vuonna 2010 Hawking julkaisi aikaisemmasta käsityksestään poikkeavan lausunnon, joka perustui siihen, että linnunratamme toisista aurinkokunnista oli löydetty useita planeettoja, joista jotkut voivat olla asumiskelpoisia ihmisille. Hän piti todennäköisenä, että älyllistä elämää oli muuallakin maailmankaikkeudessa kuin tällä pallolla, jota me ihmiset kansoitamme. Ihmiskunnan tulevaisuuteen hän suhtautui yhtäältä pessimistisesti ja toisaalta optimistisesti. Hän arvioi ihmisten tuhoavan elämänsä edellytykset maapallolla, mutta myös perustavan siirtokuntia toisille planeetoille ja jatkavan olemassa oloaan siellä.

Ajatus kyvykkäimpien ihmisten muuttamisesta toisille taivaankappaleille samaan aikaan, kun muut ihmiset tuhoavat toisensa ja maapallon, on minulle vastenmielinen. Se pakottaa tekemään ainakin seuraavat kysymykset:

Eikö kaikki se äly ja kaikki ne taloudelliset resurssit, jotka tarvitaan siirtokuntien perustamiseen toisille taivaankappaleille, olisi parempi käyttää niiden ongelmien ratkaisemiseen, jotka uhkaavat ihmiskunnan tulevaisuutta maapallolla?


Millä perusteella ihmiskunnan keskuudesta valikoitaisiin ne, jotka saisivat muuttaa avaruuden siirtokuntiin?

Millä perusteilla muilta ihmiskunnan jäseniltä kiellettäisiin osallistuminen näihin taivaallisiin muutto-ohjelmiin?

Miten avaruuden siirtokuntiin muuttajat voisivat olla varmoja siitä, että he pääsisivät koskaan perille?

Hawking katsoi myös, että maailmankaikkeuden ajalla on suunta, joka kulkee menneisyydestä tulevaisuuteen. Ajan suunta määräytyy maailmankaikkeuden liikkeen perusteella. Kaukana menneisyydessä kaikkeus oli kasassa, nyt se on hajallaan, ja tulevaisuudessa se on vielä enemmän hajallaan. Tämä laajeneva liike antaa elämälle pienen mahdollisuuden syntyä. Mutta jos liikkeen suunta muuttuu, kaikkeus alkaa kutistua ja elämä sammuu.

Stephen Hawking kuoli 14.3.2018. Hän oli yksi aikakautemme huomattavimmista tiedemiehistä, mistä syystä hänet haudattiin Lontoon Westminster Abbey -kirkkoon Isaac Newtonin viereen. Niin kuin jokainen luonnontutkija Hawking seisoi luomakunnan suuruuden edessä koettaen ymmärtää siitä jotakin. Hänessä oli jotain samaa kuin Havukka-ahon ajattelijassa, joka sanoi, että maailman rannat oli ajateltava selviksi. Hawking halusi ajatella selviksi universumin rannat.

Se mitä Hawking ei käsittänyt, tai mikä ei mahtunut hänen tapaansa hahmottaa todellisuus, on Jumalan läsnäolo kaikkialla ja kaikessa. Jumala ei joudu pois viralta, vaikka maailmankaikkeus on aluton ja loputon.

Luominen, lunastus ja uusi luominen ovat tapahtumia, joita ihminen ei voi ymmärtää edes parhaalla järjellään. Mutta sen me voimme ymmärtää, että maailmankaikkeus on suuressa mittakaavassa Jumalan kuva, samoin kuin ihminen on Jumalan kuva pienessä mittakaavassa. Kaikkeuden jokaisessa osassa toistuu se kauneus ja tarkoitus, jonka Luoja on sille antanut. Ainoastaan ihminen ylpeydessään kiistää tämän tarkoituksen.

Raamatussa ei sanota suotta: ”Mieletön se, joka ajattelee: ’Ei Jumalaa ole.” (Ps.14:1; 53:2). Kyllä Jumala on. Hänestä saadaan pitävä todiste viimeistään silloin, kun hän kääntää ajan suunnan. Sinä päivänä taivaiden voimat järkkyvät ja ihmiset lamaantuvat pelosta odottaessaan sitä, mikä heitä on kohtaava. Mutta Jeesuksen ystävät saavat nostaa päänsä, sillä heidän toivonsa täyttymys on lähellä.