Kahdeksankymmentäviisi vuotta sitten, maaliskuun 13. päivänä 1940 klo 11.00 Sallan Paikanselässä ja kaikilla muilla Suomen rintamilla aseet vaikenivat. 105 vuorokautta kestänyt talvisota oli päättynyt, mutta taistelu maamme vapaudesta jatkui.

Iso-Britannia ja Ranska olisivat voineet puuttua siihen, millaiset rauhanehdot Neuvostoliitto ‒ sodan aloittanut osapuoli ‒ saneli Suomelle. Mutta sekä Iso-Britannialla että Ranskalla oli kiire valmistautua ottamaan vastaan Natsi-Saksan hyökkäys, mistä syystä niiden toimet Suomen, Viron, Latvian ja Liettuan hyväksi olivat ponnettomia.

Yhdysvallat puolestaan noudatti vielä tuohon aikaan politiikkaa, jonka päämääränä oli etäisyyden pitäminen Euroopan konflikteihin. Tässä asenteessaan Yhdysvallat oli niin jyrkkä, ettei se hakenut edes Kansainliiton jäsenyyttä.

Vuonna 1933 alkaneen Pohjoismaiden ja Benelux-maiden yhteistyön tavoite oli saada aikaan sotilaallisiin toimenpiteisiin asti ulottunut pienten maiden puolustusvalmius. Tämä tavoite toteutui vain siinä suppeassa aseavussa ja niinä vapaaehtoisina sotilaina, jotka Ruotsi, Norja ja Tanska lähettivät Suomen avuksi talvisodan alettua.

Koska talvisotaan osallistuneet sotaveteraanimme ovat poistuneet viimeiseen iltahuutoon, meillä ei ole enää niin sanottuja kokemusasiantuntijoita keskuudessamme. Meillä ovat vain ne kertomukset, jotka he jättivät perinnöksemme. Kuitenkin voinemme pitää totena, että Euroopan nykyisessä tilanteessa on samoja piirteitä kuin oli Euroopassa ennen vuotta 1939.

24. helmikuuta 2022 Venäjä hyökkäsi Ukrainaan päämääränään syöstä vallasta tuon vuonna 1991 itsenäistyneen maan laillinen hallitus ja asettaa sen tilalle Venäjän tahtoa myötäilevä nukkehallitus.

Ukraina on puolustautunut menestyksekkäästi yli kolme vuotta, osittain sen tuen ansiosta, jonka se on saanut länsivalloilta, mutta suurimmaksi osaksi rohkeutensa, neuvokkuutensa ja päättäväisyytensä ansiosta.

Äskettäin Yhdysvaltain presidentti tyrmistytti Euroopan valtiot ilmoittamalla maansa vetäytyvän tähänastista pienempään rooliin Pohjois-Atlantin liitossa, aloittavan neuvottelut Venäjän kanssa rauhasta Ukrainassa ilman Ukrainan presidentin ja Euroopan johtajien läsnäoloa sekä lopettavan taloudellisen, materiaalisen ja sotilaallisen tukensa Ukrainalle.

Ansioitunut suomalainen diplomaatti Max Jakobson (1923‒2013) luonnehti Natsi-Saksan ja Neuvostoliiton 23. elokuuta 1939 solmimaa Molotov-Ribbentrop -sopimusta seuraavasti: ”Poliittisten aatteiden maailmassa se oli maanjäristys, jonka paineesta harhakuvat särkyivät oikealla ja vasemmalla kuin ikkunaruudut.”

Tuo kahden osapuolen välinen sopimus, joka mahdollisti Euroopan jakamisen etupiireihin, käynnisti toisen maailmansodan. Ja oppi, jonka ihmiskunta sai tuosta kohtalokkaasta sopimuksesta, kantoi tälle vuosi-tuhannelle saakka, kunnes kahden suurvallan johtajat rupesivat taas jakamaan maailmaa kuin saalista.

On olemassa sanonta, jonka mukaan epävarmoina aikoina kannattaa pitää ystävät lähellä ja viholliset kaukana. Toinen sanonta: ”Hädässä ystävä tunnetaan.” puolestaan opastaa valitsemaan liittolaisensa huolella, sillä jonakin päivänä small talk loppuu, naamiot riisutaan ja oletettujen ystävien todelliset tarkoitusperät paljastuvat.

Suomi ja Ruotsi liittyivät pian Ukrainan sodan alkamisen jälkeen Pohjois-Atlantin liittoon eli Natoon. Tämä siirto oli välttämätön Pohjoismaiden yhteistyön näkökulmasta, mutta Venäjä suhtautui siihen kuin kuninkaan uhkaamiseen shakkipelissä.

Vakiintuneet harhakuvat särkyvät paraikaa niin lännessä kuin idässä. Lienee realismia ajatella, ettei meillä ole mahdollisuutta pitää vihollisemme kaukana. Voimme kuitenkin punnita, keihin luotamme ystävinä. Emme esitä uhkauksia ja vaatimuksia kenellekään, mutta meidän on mahdoton hyväksyä simputusta.

Vanhassa Testamentissa sanotaan: ”Häviökseen mies on monien ystävä, mutta on myös ystäviä, veljiäkin uskollisempia.” (Sananl.18:24).

Mikä on totta ihmissuhteissa, pätee myös kansainvälisissä suhteissa. Kun näemme asioiden kehittyvän huonoon suuntaan, meidän pitää rohkaista mielemme ja sanoa ääneen se, minkä tiedämme olevan totta. Osatotuuksien ja suoranaisten valheiden myötäily palvelee vain niitä, jotka toimivat varjoissa.

Uudessa Testamentissa sanotaan: ”Taipukaa [siis] Jumalan alaisuuteen, mutta vastustakaa paholaista, niin se lakkaa ahdistamasta teitä.” (Jaak.4:7). Se vanha vainooja, kavala kauhea voi hyvin maailmassa, joka torjuu Luojansa ja Vapahtajansa. Sen ei tarvitse etsiä, kenet voisi niellä (ks. 1.Piet.5:8), koska saalista on sen ulottuvilla hakemattakin.

Kun pahan valta kasvaa ympärillämme, meidän on seistävä lujina, vyötettävä itsemme totuudella, pukeuduttava vanhurskauden haarniskaan ja sidottava jalkineiksemme alttius julistaa rauhan evankeliumia. Ottakaamme kaikessa suojaksemme uskon kilpi, jolla voimme sammuttaa pahan palavat nuolet. Ottakaamme myös pelastuksen kypärä ja Hengen miekka, Jumalan sana (ks. Ef.6:14-17).

Rukoilemme:

Kaikkivaltias Jumala,
taivaan joukkojen ylipäällikkö,
iankaikkinen Isä.
Me rukoilemme sinua:
Anna totuuden ja oikeudenmukaisuuden voittaa.
Auta, vahvista ja johdata jokaista,
joka huutaa sinua avukseen
ja etsii vanhurskautesi suojaa.
Lannista ne, jotka rakastavat pimeyttä,
tekevät vääryyden tekoja,
käyttävät valtansa pahaan,
pettävät luottamuksen
ja sysäävät vastuun teoistaan muille.
Tätä pyydämme
Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Aamen.