1. adventtisunnuntai
Luuk.19:28−40

 

 

Roomalaiselta runoilija Marcus Valerius Martialikselta (40−104) on peräisin sanonta: ”Bonus vir semper tiro – hyvä mies on aina vasta-alkaja.” Se tarkoittaa, että kenenkään ei kannata olla sinisilmäisen hyväntahtoinen, sillä hyväntahtoiset ihmiset joutuvat kerta toisensa jälkeen petetyiksi.

 

Martialiksen ajatus on tosi ihmisten maailmassa, mutta ei Jumalan valtakunnassa. Kun Jeesus ratsasti aasinvarsalla Jerusalemiin, hän toimi maallisen järjen mukaan kaikkea muuta kuin viisaasti. Kansa tiesi pyhien kirjoitusten perusteella, mitä aasilla ratsastaminen merkitsi. Olihan profeetta Sakarja ennustanut:

 

”Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.” (Sak.9:9).

 

Jeesus ei olisi voinut antaa ystävilleen selvempää merkkiä, että hän oli kauan odotettu messias. He riemuitsivat hänen ympärillään ja levittivät vaatteitaan hänen eteensä tielle. Jeesuksen vihamiehet seisoivat taaempana raivosta kalpeina ja mykkinä; sillä hekin käsittivät, mitä tämä julkinen esiintyminen tarkoitti. Oli selvä asia, että heidän oli ryhdyttävä vastatoimiin.

 

Jeesuksen aikomukset olivat kuitenkin aivan toiset kuin mitä hänen seuraajansa tai vastustajansa osasivat odottaa. Kansa toivoi poliittista vapauttajaa, mutta Jeesus kieltäytyi maallisesta kunniasta. Hänen ohjelmansa oli hengellinen. Siihen kuului itsensä alttiiksi antaminen toisten puolesta, niin kuin Paavali sanoi kirjeessään filippiläisille: ”Hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.” (Fil.2:8).

 

Jeesuksen tapa toimia vapahtajana, käänsi maalliset arvojärjestykset päälaelleen. Valitsemalla heikkouden, tappion ja kuoleman tarjolla olleiden voiman, suuruuden ja kunnian sijaan, hän saavutti sellaista, mitä ei ole annettu kenellekään toiselle ihmiselle: ”Jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: ’Jeesus Kristus on Herra’.” (Fil:2:11).

 

Jumala on asettanut Jeesuksen mittapuuksi kaikille ihmisille. Emme voi voittaa häntä nöyryydessä ja uskollisuudessa. Siksi meidän on nöyrryttävä hänen edessään. Eräs iäkäs kristitty antoi minulle kauan sitten arvokkaan hengellisen neuvon. Hän sanoi:

 

–   Vanhetessani olen tullut kömpelöksi ja osaamattomaksi kuin lapsi. Mutta olen joutunut huomaamaan itseni myös ansiottomaksi kuin lapsi. Siitä, että olen ollut koko ikäni uskossa, ei ole minulle mitään hyötyä. Minun täytyy joka päivä tulla uudelleen uskoon.

 

Saksalainen pastori Jörg Zink on todennut saman asian eräässä rukouksessaan:

 

Ensimmäisen askelen

kuljen takanasi, Herra,

nähdäkseni, mitä sinä teet.

Sinä et halunnut valtaa,

et rikkautta

etkä suosiota.

 

Sinä otit ihmisen muodon

yhtenä vähäisimmistä,

väärin ymmärrettynä ja halveksittuna.

Ihmiset pudistivat sinulle päätään,

sinusta kuiskuteltiin selän takana.

Sinua pidettiin vaarallisena

ja sinut raahattiin tuomarin eteen.

Sinua lyötiin ja häväistiin

ja sinut surmattiin.

 

Herra, minun kunniani

on epäsovun alku

minun ja ihmisten välillä.

Minun ylpeyteni on vihan alku.

Mutta sinä tulet nöyränä luokseni,

puhdistat minut ja teet minut vapaaksi.

Sen vuoksi Jumala on korottanut sinut

ja asettanut sinut mittapuuksi kaikille ihmisille.

 

Minä olen aivan alussa

ja opettelen ensimmäistä askelta.

Olen huolissani siitä,

mitä tuon askelen matkalla voin menettää.

Astu tämä askel kanssani,

jotta pääsisin peloistani.

Sinä, Herra, nöyrryt edessäni.

Minä nöyrryn sinun rakkautesi

suuren salaisuuden edessä.

(Jörg Zink, Rukouksen tie).