Juhannuspäivä
Joh.1:1–28


 

On alkukesä. Hilla ja mustikka kukkivat, perunat on istutettu. Osa kesän hyvistä antimista on kerättävissä jo nyt. Tämä kaikki tuo mieleeni Johanneksen evankeliumin alkusanat: ”Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo.” (Joh.1:1–2).

Juhannuksen alusviikkoina voin tehdä tuoreen vastan ja läiskyttää sitä saunan lämmössä koivun tuoksusta nauttien tai kiivetä tunturiin ihailemaan yöttömän yön aurinkoa tai kuljeskella kankailla korvasieniä etsien. Jouluna sitten otan pakastimesta säilötyt korvasienet ja koivuvastan, saunon ja makustelen korvasienikastiketta saunan jälkeen.

Tavat, joilla vietämme juhannusta ja joulua, muistuttavat toisiaan. Se kertoo, että nämä juhlat kuuluvat yhteen, vaikka ne ovat toisilleen vastakkaisina vuodenaikoina.

Miksi juhannus ja joulu ovat juuri niissä kohdissa vuotta, joissa niitä vietetään? Muinoin Rooman valtakunnassa oli vuoden pimeimpänä aikana riemukas saturnalia-juhla. Kristityksi kääntynyt keisari Konstantinus Suuri halusi antaa vuoden pimeimmän ajan juhlalle uuden merkityksen. Konstantinus määräsi, että koko valtakunnassa tuli viettää saturnalian sijasta Kristuksen, maailman valon, syntymäjuhlaa. Näin joulu sai sen paikan kalenterissa, joka sillä on vielä nykyäänkin.

Juhannuksen paikka johtuu puolestaan siitä, että Luukkaan evankeliumi kertoo Johannes Kastajan syntyneen puoli vuotta ennen Jeesusta (ks. Luuk.1:35‒36). Apostoli Johannes kuvaa Johannes Kastajan suhdetta Jeesukseen: "Johannes todisti hänestä ja huusi: 'Hän on se, josta sanoin: Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua." (Joh.1:15).

Kun kristinusko levittäytyi kaikkiin Rooman valtakunnan osiin, myös kesäpäivänseisauksena vietettyjen pakanallisten juhlien tilalle tuli kristillinen juhla. Johannes Kastajan muistopäivä sopi tähän kohtaan, sillä Johannes oli Jeesuksen airut, joka valmisti ihmisiä ottamaan vastaan maailman Vapahtajan.

Suomalaiseen juhannuksen ja joulun viettoon kuuluu tapoja, jotka periytyvät kristillisen ajan alusta mutta myös pakanuuden ajalta. Kristilliset tavat, esimerkiksi juhla-aikojen pyhittäminen Jumalan sanan ja perheyhteyden vaalimista varten, kantavat eteenpäin tietoa kristillisistä arvoista. Ne ovat kulttuurimme perusta ja niin keskeinen osa identiteettiämme, ettemme välttämättä huomaa edes ajatella niitä.

Kun läiskytämme juhannussaunassa tuoretta vastaa tai kiipeämme tunturiin ihailemaan yöttömän yön aurinkoa tai kuljemme kankailla korvasieniä etsien, meidän on hyvä pitää mielessämme, että valo, lämpö ja luonnon antimet muistuttavat iankaikkisesta elämästä, jonka ihmiseksi tullut Jumalan Sana, Jeesus Kristus on hankkinut meille.

Ja kun läiskytämme joulusaunassa pakastimesta otettua vastaa tai sytytämme haudoille kynttilöitä tai valamme kinkun päälle korvasienikastiketta, niin talven pimeys, kylmyys ja vähäiset antimet muistuttavat meitä siitä, että meillä on Kristuksen tähden toivo elämästä, joka ei koskaan katoa.

Ai, niin, melkein unohdin mainita: korvasienet pitää ryöpätä kolme kertaa vaihtaen keitinvesi jokaisen ryöppäämisen jälkeen. Kolmesti ryöpätyt korvasienet kannattaa vielä kuivattaa.