20. sunnuntai helluntaista

Lumihiutaleissa vesi kiteytyy aina jonkin aloituskohdan ympärille. Taivaalta vapaina putoavien lumihiutaleiden ytiminä on pölyhiukkasia. Mitä pidemmän ajan kuluessa lumihiutale muodostuu, sitä monitahoisempi ja ilmavampi siitä tulee. Tästä syystä vesitykkien laskettelurinteille kehittämä lumi on tiiviimpää kuin luonnon lumi.

Vähälumisten talvien ja keinotekoisten lumiolojen vuoksi nykyajan ihmiset ovat alkaneet unohtaa, mitä tarkoittavat sellaiset lumen synonyymit kuin hauhto, härmä, höty, höytyvä, kierä, kiti, kuura, nattura, nuoska, nöyhtä, siite, takkala, tykky, uppura, utu ja viti. Aikana, jolloin talvi teki maaston kuljettavaksi, kaikilla näillä sanoilla oli tärkeä merkitys.

*

Sanojen oikeiden merkitysten tutkiminen ei ole saivartelua. Tämän tästä ihmiset luulevat siteeraavansa Raamattua, kun he sanovat: ”Jokainen tulkoon autuaaksi omalla tavallaan.” Todellisuudessa tuon ajatuksen keksi Preussin hallitsija Fredrik Suuri, joka vuonna 1740 vastasi kysymykseen katolisten ja protestanttien suhteista sanoen: ”Hier muss ein jeder nach seiner Fasson selig werden.”

Silloisessa Euroopassa vallitsi periaate: ”cuius regio, eius religio – kenen maa, sen uskonto.” Vuonna 1555 solmitusta Augsburgin uskonrauhasta lähtien hallitsijalla oli oikeus määrätä alamaistensa uskonto. Fredrik Suuri osoitti valtioviisautta, kun hän ei suosinut protestantteja ohi katolisten eikä katolisia ohi protestanttien.

Tällainen positiivinen uskonnonvapaus on tietysti edelleenkin hyödyllinen, sillä uskontojen määrä on kasvamaan päin nyky-Euroopassa. Ketään ei voi käskeä uskomaan jollakin tietyllä tavalla tai olemaan uskomatta sitä, mitä hän haluaa uskoa.

**

Kristilliset kirkot kuitenkin sitoutuvat yhteen uskon lähteeseen, Kristukseen. Jeesuksen, Jumalan Pojan evankeliumi on kristittyjen yhteinen aarre. Raamatun sanan, joka jotenkin muistuttaa Fredrik Suuren lausahdusta, voi löytää Paavalin kirjeestä roomalaisille:

”Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille. Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: 'Uskosta vanhurskas saa elää.” (Room.1:16–17).

Mutta siinä, missä Fredrik Suuri pyöristi autuuden tilaksi, jonka jokainen voi saavuttaa omalla tavallaan, Paavali luopui tekojen vanhurskaudesta ja keskitti uskonsa Kristukseen. Tästä asiasta puhui myös apostoli Johannes monin tavoin. Nykyaikaan sopivin lienee seuraava kohta:

”Monet Jeesuksen opetuslapset vetäytyivät tämän jälkeen joukosta eivätkä enää kulkeneet hänen mukanaan. Jeesus kysyi niiltä kahdeltatoista: 'Aiotteko tekin lähteä?' Simon Pietari vastasi hänelle: 'Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat. Me uskomme ja tiedämme, että sinä olet Jumalan Pyhä.” (Joh.6:66–69).

Ilman Kristuksen evankeliumia, ei ole uskoa. Ja ilman uskoa Kristukseen, ei tulla autuaiksi.