Jouluaamu, Luuk.2:1–20

Erään alakoulun opettajat ja oppilaat valmistelivat ja toteuttivat hienon joulukuvaelman. Kaikki luokat ensimmäisestä kuudenteen vastasivat jostakin evankeliumikuvaelman osasta. Oppilaat lauloivat, soittivat ja näyttelivät niin hyvin, että yleisönä olleiden vanhempien silmät kostuivat liikutuksesta. Opettajat saivat monet kiitokset työstään ja vaivannäöstään. Siihen tunnelmaan oli hyvä päättää lukukausi.

Mutta jotkut vanhemmista käyttivät heti koulun kuusijuhlan jälkeen väenkokousta hyväkseen ja alkoivat kerätä nimiä adressiin, jossa moitittiin koulurakennuksen ahtautta ja suurta oppilasmäärää sekä vaadittiin luokkatilojen laajentamista. Nimenkerääjien asia oli varmaan ihan oikeutettu. Kuitenkin sen esille tuominen siinä yhteydessä rikkoi hartaan ilmapiirin.

Koska olin läsnä tuossa tilaisuudessa, jäin miettimään lasten eläytymiskykyä ja joidenkin aikuisten mielikuvituksettomuutta. Lapset elivät todeksi evankeliumin, kun taas aikuiset eläytyivät lähinnä lastensa roolisuorituksiin. Kaiketi tästä syystä nimenkerääjät siirtyivät niin helposti asiasta toiseen. He eivät tajunneet, että evankeliumikuvaelman tarkoitus oli tuottaa hyvä joulumieli niin lapsille kuin aikuisille.

*

On sanottu, että evankeliumien kirjoittajien näkökulma ei ollut ensisijaisesti historiallinen, vaan he pyrkivät herättämään uskoa Jeesukseen Jumalan Poikana. Silti evankelistat halusivat kertoa tosiasiat niin tarkasti kuin oli mahdollista silloisten lähteiden perusteella.

Luukkaan mukaan Jumalan Pojan maailmaan tuleminen tapahtui, kun Augustus oli Rooman keisari ja Quirinius oli Syyrian käskynhaltija ja kun Rooman valtakunnassa toimitettiin verollepano. Vaikka nämä tiedot ovat keskenään jossain määrin ristiriidassa, niiden avulla voidaan ajoittaa Jeesuksen syntymä vuosien 7–6 paikkeille ennen ajanlaskumme alkua.

Matteuksen mukaan Jeesus syntyi kuningas Herodes Suuren hallitusajan lopulla. Herodes, joka käski surmata kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat poikalapset Betlehemistä, kuoli noin vuonna 4 eKr. Jeesus oli Herodeksen kuollessa enintään kaksivuotias, joten hänen syntymänsä ajoittui vuosiin 6–4 ennen ajanlaskumme alkua.

Luukkaan ja Matteuksen käsitykset Jeesuksen syntymävuodesta ovat siis lähellä toisiaan. Meidän käytössämme oleva ajanlaskun nollavuosi on kuitenkin neljästä seitsemään vuotta myöhempi kuin Luukkaan tai Matteuksen ilmoittama Jeesuksen raamatullinen syntymävuosi.

Miksi niin? Siksi, että nykyinen ajanlaskumme luotiin yli viisi vuosisataa Luukkaan ja Matteuksen raportoimien tapahtumien jälkeen. Munkki Dionysios Exiguus (n. 470 – n. 544), joka laati taulukot pääsiäisen ajankohdan määrittämiseksi, laski myös Kristuksen syntymävuoden.

Koska kuudennella vuosisadalla oletettiin, että maailmankaikkeus oli maakeskeinen, tähtitieteellisiä ilmiöitä ei osattu laskea tarkasti. Myös juliaaninen kalenteri, joka oli silloin käytössä, oli hivenen epätarkka. Niinpä Dionysioksen laskelmiin tuli heittoa muutaman vuoden verran.

Tähtieteilijä Johannes Kepler (1571–1630) laski 1600-luvun alussa, että planeetat Jupiter ja Saturnus olivat kolme kertaa vuoden 7 eKr. aikana niin lähekkäin, että ne näyttivät yhdeltä kirkkaalta tähdeltä. Planeetat kohtasivat Kalojen tähtikuviossa.

Nykyään Keplerin laskelman voi tarkistaa tietokoneohjelmalla, joka mallintaa taivaankappaleiden liikkeitä. Kepler osui hämmästyttävän hyvin oikeaan, vaikka hänen aikanaan ei vielä tunnettu tähtitieteessä välttämätöntä differentiaalilaskentaa.

Toisaalta tietokoneavusteisella laskennalla voidaan osoittaa, että Jupiter ja Venus kohtasivat Leijonan tähdistössä vuonna 3 eKr. ja Neitsyen tähdistössä vuonna 2 eKr. Planeettakonjunktiot olivat erityisen kirkkaat, ja ne näkyivät auringonlaskun jälkeen lännessä.

En väitä varmana tosiasiana, mutta pidän mahdollisena, että vuosina 7, 3 ja 2 eKr. tapahtuneet planeettojen kohtaamiset olivat se tähti, joka sai Matteuksen evankeliumissa mainitut itämaan tietäjät lähtemään liikkeelle ja etsimään äsken syntynyttä juutalaisten kuningasta. Evankelistat Matteus ja Luukas eivät siis erehtyneet suurestikaan määrittäessään Jeesuksen syntymän ajankohtaa.

**

Joku voi huomauttaa silti, etteivät Raamatun kertomukset ole kyllin tarkkoja ollakseen vakuuttavia. Tässä tulemme juuri ajattelutavan eroon, joka on lasten ja aikuisten välillä. Evankeliumin todeksi kokeminen vaatii aikuiselta, että hän taivuttaa järkensä hyväksymään sen, minkä hän olisi valmis uskomaan sydämellään. Siinä missä lapset ja lapsenmieliset matkustavat uskon avulla Jeesuksen seimen luo, järkeilyyn tottuneet aikuiset kompastuvat kirjoitusten epätarkkuuteen.

Luukas kertoo, että Betlehemin paimenet ilahtuivat ilmoituksesta, jonka enkeli toi heille: ”Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” (Luuk.2:11–12).

”Nyt Betlehemiin!” he sanoivat, ”Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.” (Luuk.2:15).

Mutta jos paimenet olisivat ajatelleet niin kuin nykyajan ihmisillä on tapana, he olisivat kysyneet epäillen:

– Ei kai kuninkaallista lasta panna eläinten syöttökaukaloon?

Niinpä niin. Pieni pyhäkoululainen kuuli kosmonautista, joka avaruudessa käytyään ei ollut nähnyt Jumalaa ja oli sen vuoksi vahvistunut käsityksessään, ettei Jumalaa ole. Pyhäkoululainen kysyi:

– Oliko sillä kosmonautilla puhdas sydän?

Pyhäkoululainen oli näet vastikään oppinut ulkoa Jeesuksen sanan: ”Autuaita ovat puhdassydämiset. He saavat nähdä Jumalan.” (Matt.5:8).