Joulupäivä, Joh.1:1–14

1293288922_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Monet suomalaiset kokoontuvat laulaamaan joululauluja jo ennen kuin joulu on alkanutkaan. Sitten kun joulu koittaa, harva viitsii niitä enää lauleskella. Jos käytämme adventtiajan siihen, mihin se on tarkoitettu, eli itsetutkiskeluun ja Jumalan sanan kuulemiseen, myös varsinainen jouluaika avautuu meille sellaisena kuin se on tarkoitettu.

Suositussa joululaulussa on kertosäe, jossa sanotaan:

Näin sydämeeni joulun teen, /ja mieleen hiljaiseen/ taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.

Joka tuntee tuon laulun, tietää, että siinä on kaunis sävel ja että useat taiteilijat ovat antaneet sille loistavan tulkinnan. Kuitenkin juuri tuossa kertosäkeessä on jotain, josta tunnen olevani eri mieltä kuin laulun sanoittaja. Teenkö minä sisimpääni joulun, vai saanko minäkin ottaa joulun vastaan? Syntyykö Jeesus uudelleen tähän maailmaan; vai muuttaako Jeesus minua niin, että saan uudistua sisäisesti?

Johanneksen evankeliumissa sanotaan Jeesuksesta: "Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta."

Jumala lähetti ikuisen Sanansa aikaan ja paikkaan ihmisten maailmassa. Jumala omaksui ihmisyyden neitsyt Marian kohdussa, ja hän syntyi ihmiseksi Juudean Betlehemissä aikana, jolloin Quirinius oli Syyrian käskynhaltija (ks. Luuk.2:1–7).

Raamattu ei kerro mitään siitä, kuinka Jumala omaksui ihmisyyden. Jotkut viisastelijat väittävät, että Jumala tarvitsi ihmiseksi tulemiseensa ainakin Marian munasolun. Mutta Raamatun vastaus tällaisiin puheisiin on, että Jumala tarvitsi ihmiseksi tulemiseen vain Sanansa eli Viisauden, jolla hän loi alussa maailmankaikkeuden.

Sananlaskujen kirjassa Viisaus kertoo itsestään:

"Minut Herra loi ennen kaikkea muuta, luomisensa esikoisena, ennen taivasta ja maata. Iankaikkisuudesta minä sain alkuni, kaiken alussa, ennen kuin maata oli. Kun synnyin, ei syvyyksiä vielä ollut, ei lähteitä tuomaan niiden vettä. Ennen kuin vuoret pantiin sijalleen, ennen kuin oli kukkuloita, minä synnyin. Ennen kuin hän teki maat ja mannut, ennen kuin oli hiekan jyvääkään. Olin läsnä, kun hän pani taivaat paikoilleen ja asetti maanpiirin syvyyksien ylle, kun hän korkeuksissa teki taivaan pilvet ja sai syvyyden lähteet kumpuamaan." (Sananl.8:22–28).

Koska Jumala tarvitsi kaiken näkyvän ja näkymättömän luomiseen vain Viisautensa, ei ole syytä olettaa, että hän tarvitsi ihmiseksi tulemiseensa muuta kuin Sanansa. Ja koska ihmiseksi tuleminen kuului Jumalan suunnitelmaan siitä alkaen, kun ensimmäiset ihmiset lankesivat syntiin (ks. 1.Moos.3:15), voimme vain ihmetellä ja ihastella Jumalan sanan kauaskantoisuutta.

Vaikka aloittaisimme jouluun valmistautumisemme marraskuussa, lähettäisimme joulupostia ympäri maailman, hankkisimme lahjoja sadoilla tai jopa tuhansilla euroilla, koristelisimme asuntomme sisältä ja ulkoa, laittaisimme pöytään kaikki perinteiset jouluherkut, ottaisimme vastaan vieraita ja tilaisimme tiernapojat kotiimme laulamaan, emme voisi näillä teoilla hankkia oikeaa joulua.

Asia on niin, että kukaan ihminen ei voi tehdä joulua. Vapahtajan syntymä on Jumalan hyvä teko ja lahja ihmisiä kohtaan. Hän rakasti meitä ihmisiä niin paljon, että hän lähetti ainoan Poikansa antamaan itsensä uhriksi puolestamme, jotta jokainen, joka häneen uskoo, saisi iankaikkisen elämän (ks. Joh.3:16). Jumalihminen, Jeesus Kristus otti tehtäväkseen maksaa meidän syntivelkamme.

Jeesus-lapsi ei synny jouluisin uudelleen. Hänen ainutkertainen elämänsä, ristinkuolemansa, ylösnousemisensa ja taivaaseen astumisensa merkitsevät, että ne, jotka kuulevat ja uskovat evankeliumin, saavat syntyä uudesti Jumalan Hengen voimasta. Kun käsitämme, että olemme osallisia näin suuresta armosta, sisimpäämme tulee ilo, jota mikään maailmassa oleva asia ei voi viedä pois.

Toki tarvitsemme joululauluja. Parhaimpia ovat sellaiset laulut, jotka auttavat meitä löytämään ilon Vapahtajassamme Jeesuksessa Kristuksessa, esimerkiksi tiernapoikalaulu, jossa sanotaan:

Maan päällä, metelin alla/ se kansa, kansa soitti,/ vaan Piltin hartioilla se herruus lepäilevi./ Hän on sen ylhäisen koitto,/ mi maailmaa valaisevi,/ vaan ehkä hänen soittons’/ maan ympär’ kajahtavi.