2. sunnuntai pääsiäisestä, Joh.21:15‒19, 2. vsk

1304778919_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Valistuksen koulukuvat: Simon Joonanpoika, rakastatko minua?

Quasimodogeniti-sunnuntain nimi on suomeksi ’Kuin vastasyntyneet’. Nimi juontuu ensimmäisen Pietarin kirjeen sanoista: ”Niin kuin vastasyntyneet lapset tavoitelkaa puhdasta sanan maitoa, jotta sen ravitsemina kasvaisitte pelastukseen.” (1.Piet.2:2).

Tällaiseksi vastasyntyneeksi lapseksi tunsi itsensä Jeesuksen puhuttelussa Pietari, joka oli opetuslapsista itsevarmin ja rohkein. Pietari oli näet ennen ristin pääsiäistä kolmesti kieltänyt Jeesuksen ylimmäisen papin asunnon pihalla. Ja kun Jeesus nyt uudelleen ja uudelleen kysyi Pietarilta: ”Rakastatko sinä minua?” Pietari kävi aina vain epävarmemmaksi. Lopulta hän ei enää uskaltanut sanoa muuta kuin: ”Herra sinä tiedät kaikki. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.”

Pietarin oli pakko myöntää, ettei hänestä itsestään ollut mihinkään ilman hänen Herransa jatkuvaa läsnäoloa ja ystävyyttä. Hänen oli palattava uskon koulun alkeisluokalle. Hänen oli tunnettava itsensä avuttomaksi kuin pikkulapsi.

On kuitenkin merkillistä, että vaikka Pietari joutui vastasyntyneen lapsen asemaan eli kasvamaan ”sanan väärentämättömällä maidolla”, Jeesus antoi hänelle tehtävän: ”Kaitse ja ruoki minun lampaitani.” Se tarkoitti:

‒ Sinä, joka elät minun sanani varassa, paimenna ja ruoki sanallani laumaani.

Pietari sai uuden kutsumuksen saman järven rannalla ja saman arkisen työn äärellä kuin hän oli sen kerran aikaisemmin ottanut vastaan. Mutta nyt tästä kalliomiehestä oli jäljellä enää sorakasa. Hän oli epäonnistunut perusteellisesti ja menettänyt kaiken itseluottamuksensa.

Jeesus ei kuitenkaan menettänyt luottamustaan Pietariin, sillä Jeesus tiesi tämän: kaikki usko, jota ihminen pystyy osoittamaan, on Jumalan armon takaisin heijastumista vajavaisesta ja kuolevaisesta olennosta. Johannes sanoo:

”Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan antamaan meille elämän. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntien sovitukseksi.” (1.Joh.4:9‒10).

Minkälainen olisi kertomuksen loppu, jos Jeesus olisi suhtautunut Pietarin kieltämisiin siten kuin ihmiset yleensä suhtautuvat ystävyyden rikkomiseen? Kaiketi hän olisi sanonut hänelle:

–  Kun Jumalan valtakunta näytti tulevan kunniassa, sinä olit miestä ja uhosit taistelutahtoa. Vaan pitihän se arvata millainen pelkuri sinä hädän hetkellä kuitenkin olit.

Tällaiset sanat eivät olisi auttaneet Pietaria, vaan hän olisi vajonnut aina vain syvempään häpeään. Kenties hän olisi tehnyt henkensä pitimiksi kalastajan työtä, mutta siinä työssä ei olisi ollut siunausta. Suurten kalasaaliiden mies olisi unohtunut jälkipolvilta.

Mutta Jeesus toimi ja toimii eri tavalla kuin ihmiset yleensä. Hän antoi Pietarille takaisin hänen omanarvontuntonsa ja hänen apostoliset valtuutensa. Tosin Pietari sai kannettavakseen Kristuksen ikeen. Jeesus sanoi hänelle:

–  Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo.

Pietari sai kirkastaa Kristusta kuolemalla samalla tavalla kuin Jeesus. Perimätiedon mukaan hän kärsi marttyyrikuoleman keisari Neron toimeen panemissa vainoissa Roomassa vuonna 67. Sama perimätieto mainitsee Pietarin kuolleen pää alaspäin ristiin naulittuna, sillä hän ei pitänyt itseään arvollisena kuolemaan pää pystyssä niin kuin Jeesus.

Herra Jeesus Kristus rakentaa seurakuntansa kivistä, jotka ovat heikkoja ja murtuneita. Hän sanoo:

”Tulkaa hänen luokseen, elävän kiven luo, jonka ihmiset ovat hylänneet mutta joka on Jumalan valitsema ja hänen silmissään kallisarvoinen. Ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi rakennukseksi, pyhäksi papistoksi, toimittaaksenne hengellisiä uhreja, jotka ovat Jumalalle otollisia Jeesuksen Kristuksen tähden.” (1.Piet.2:4‒5).

Tämä on yksi Jumalan valtakunnan suurista salaisuuksista.