Miksi ihmiset ja kansakunnat - myös me suomalaiset - toistavat samoja käyttäytymisen malleja sukupolvesta toiseen?
Kun kovien kokemustensa viisastuttamat vanhukset eivät ole enää neuvomassa nuorempiaan maltillisuuteen, kärsivällisyyteen ja tahdikkuuteen toisia kohtaan, käy niin kuin kerrotaan Vanhassa Testamentissa:
"Niin Egyptiin tuli uusi kuningas, joka ei Joosefista mitään tiennyt. Tämä sanoi kansallensa: 'Katso, israelilaisten kansa on suurempi ja väkevämpi kuin me.' Tulkaa, menetelkäämme siis viisaasti heitä kohtaan, että he eivät lisääntyisi eivätkä, jos sota syttyisi, liittyisi hekin vihollisiimme ja sotisi meitä vastaan ja lähtisi maasta pois." (2.Moos.1:8-10).
Egyptiin siis tuli uusi farao, joka ei tiennyt tai halunnut tietää mitään Joosefin hyvistä palveluksista edelliselle faraolle ja jota vaivasi epäluulo Joosefin kansaa kohtaan. Uusi farao aloitti ajanlaskunsa nollasta ja päätti yhtenäistää valtakuntansa rautaisella kädellä.
Epäluulo syntyy käsittelemättömistä peloista, selvittämättömistä rikoksista ja oikaisemattomista valheista. Se tarttuu helposti ihmisestä toiseen, koska turvallisuuden tarve on yksi suurimmista tarpeistamme ja koska kollektiivista turvallisuutta on helppo horjuttaa.
Jeesuksen oppilaat joutuivat kerran tilanteeseen, jossa he eivät kyenneet auttamaan poikaa, joka kaatuili, milloin tuleen, milloin veteen. Jeesus käski pahan hengen poistua pojasta, ja siitä lähtien poika oli terve.
Tilanteen ja sen aiheuttaman hälinän mentyä ohi oppilaat kysyivät Mestarilta: "Miksi me emme kyenneet ajamaan sitä henkeä pojasta?" Jeesus vastasi: "Koska teillä on niin vähän uskoa. Totisesti: jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, te voisitte sanoa tälle vuorelle: 'Siirry täältä tuonne', ja se siirtyisi. Mikään ei olisi teille mahdotonta. Tämä laji ei lähde muulla kuin rukouksella ja paastolla." (Matt.17:20-21).
Epäluulon demoni ei lähde kansakunnista julkilausumien, pakotteiden ja voimankäytön avulla. Se ei jätä rauhaan myöskään meitä, vaikka etsimme suojaa suuresta laumasta. Päinvastoin epäluulomme aiheet - mitkä ne sitten ovatkin - saavat suuressa laumassa vahvistuksen.
Epäluulon demoni lähtee kansakunnista vain rukouksella ja paastolla. Tätä ihmiset eivät ole valmiit tekemään luonnostaan, koska he rukoilevat mieluummin idoleita kuin elävää Jumalaa ja koska paastoaminen eli omien tarpeidensa vähentäminen on kiusallisen epämukavaa.
"Teillä on vähän uskoa", sanoi Jeesus oppilailleen. Sama koskee meitä. Uskohan ei ole sitä, että taivutamme Jumalan täyttämään tahtomme; vaan se on sitä, että taivutamme itsemme täyttämään Jumalan tahdon.
Ei ole olemassa uskossa kasvamisen pikatietä. On vain rukouksen ja paaston tie. Pitäkäämme tämä mielessämme, kun rukoilemme maailmanrauhan puolesta.
Kun kovien kokemustensa viisastuttamat vanhukset eivät ole enää neuvomassa nuorempiaan maltillisuuteen, kärsivällisyyteen ja tahdikkuuteen toisia kohtaan, käy niin kuin kerrotaan Vanhassa Testamentissa:
"Niin Egyptiin tuli uusi kuningas, joka ei Joosefista mitään tiennyt. Tämä sanoi kansallensa: 'Katso, israelilaisten kansa on suurempi ja väkevämpi kuin me.' Tulkaa, menetelkäämme siis viisaasti heitä kohtaan, että he eivät lisääntyisi eivätkä, jos sota syttyisi, liittyisi hekin vihollisiimme ja sotisi meitä vastaan ja lähtisi maasta pois." (2.Moos.1:8-10).
Egyptiin siis tuli uusi farao, joka ei tiennyt tai halunnut tietää mitään Joosefin hyvistä palveluksista edelliselle faraolle ja jota vaivasi epäluulo Joosefin kansaa kohtaan. Uusi farao aloitti ajanlaskunsa nollasta ja päätti yhtenäistää valtakuntansa rautaisella kädellä.
Epäluulo syntyy käsittelemättömistä peloista, selvittämättömistä rikoksista ja oikaisemattomista valheista. Se tarttuu helposti ihmisestä toiseen, koska turvallisuuden tarve on yksi suurimmista tarpeistamme ja koska kollektiivista turvallisuutta on helppo horjuttaa.
Jeesuksen oppilaat joutuivat kerran tilanteeseen, jossa he eivät kyenneet auttamaan poikaa, joka kaatuili, milloin tuleen, milloin veteen. Jeesus käski pahan hengen poistua pojasta, ja siitä lähtien poika oli terve.
Tilanteen ja sen aiheuttaman hälinän mentyä ohi oppilaat kysyivät Mestarilta: "Miksi me emme kyenneet ajamaan sitä henkeä pojasta?" Jeesus vastasi: "Koska teillä on niin vähän uskoa. Totisesti: jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, te voisitte sanoa tälle vuorelle: 'Siirry täältä tuonne', ja se siirtyisi. Mikään ei olisi teille mahdotonta. Tämä laji ei lähde muulla kuin rukouksella ja paastolla." (Matt.17:20-21).
Epäluulon demoni ei lähde kansakunnista julkilausumien, pakotteiden ja voimankäytön avulla. Se ei jätä rauhaan myöskään meitä, vaikka etsimme suojaa suuresta laumasta. Päinvastoin epäluulomme aiheet - mitkä ne sitten ovatkin - saavat suuressa laumassa vahvistuksen.
Epäluulon demoni lähtee kansakunnista vain rukouksella ja paastolla. Tätä ihmiset eivät ole valmiit tekemään luonnostaan, koska he rukoilevat mieluummin idoleita kuin elävää Jumalaa ja koska paastoaminen eli omien tarpeidensa vähentäminen on kiusallisen epämukavaa.
"Teillä on vähän uskoa", sanoi Jeesus oppilailleen. Sama koskee meitä. Uskohan ei ole sitä, että taivutamme Jumalan täyttämään tahtomme; vaan se on sitä, että taivutamme itsemme täyttämään Jumalan tahdon.
Ei ole olemassa uskossa kasvamisen pikatietä. On vain rukouksen ja paaston tie. Pitäkäämme tämä mielessämme, kun rukoilemme maailmanrauhan puolesta.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.