1. adventtisunnuntai, Mark:11:1‒10, Sak.9:9‒10, 2. vsk

 

1290963534_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Markuksen evankeliumissa kerrotaan, että Jeesuksen ratsastaessa aasinvarsalla Jerusalemiin, monet levittivät vaatteitaan hänen kulkutielleen, toiset taas lehviä, joita he katkoivat tienvarresta, ja häntä tervehdittiin hoosianna-huudoin. Sillä tavalla kansa osoitti Jeesukselle kuninkaallista arvonantoa.

Mistä Jeesuksen ylenpalttinen suosio johtui? Siitä, että hän oli tehnyt Galileassa, Samariassa ja Juudeassa sellaisia tunnustekoja, joiden vuoksi hyvin monet uskoivat hänen olevan messias. Kun hän nyt lähestyi Jerusalemia Öljymäen suunnasta ratsastaen aasinvarsalla, kansa muisti profeetta Sakarjan sanat:

”Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.” (Sak.9:9) ja: ”Hän seisoo sinä päivänä Öljymäellä, joka kohoaa Jerusalemin itäpuolella.” (Sak.14:4).

On erikoista, että evankelistat Markus, Matteus ja Luukas kertovat tielle levitetyistä vaatteista tai lehvistä, kun taas evankelista Johannes puhuu palmunoksista (ks. Joh.12:13). Tämä yksityiskohta antaa syyn olettaa, että Sakarjan kirja on Johannekselle läheisempi kuin hänen kolmelle kollegalleen. Palmunoksat nimittäin liittyvät juutalaisessa perinteessä lehtimajanjuhlaan, josta Herra on sanonut Mooseksen kautta:

”Seitsemännen kuun viidentenätoista päivänä, kun olette korjanneet sadon talteen, ryhtykää viettämään seitsenpäiväistä Herran juhlaa. Juhlan ensimmäinen päivä on lepopäivä, samoin kahdeksas päivä. Kootkaa ensimmäisenä päivänä hedelmäpuiden parhaita hedelmiä, palmunlehviä ja puiden lehteviä oksia sekä pajuja purojen varsilta ja viettäkää iloista juhlaa seitsemän päivän ajan Herran, Jumalanne edessä. ‒ ‒ ‒. Kaikkien israelilaisten tulee silloin asua lehtimajoissa seitsemän päivää, jotta tulevatkin sukupolvet muistaisivat, että minä annoin israelilaisten asua lehtimajoissa, kun toin heidät pois Egyptistä.” (3.Moos.23:39‒40,42‒43).

Mooses oli israelilaisten ensimmäinen vapaustaistelija, johtaja ja lainantaja. Sakarjan ennustama Vapahtaja tuli olemaan Mooseksen veroinen ja jopa suurempi kuin hän, sillä Sakarja sanoi:

”Kaikki jäljellä olevat niistä kansoista, jotka ovat hyökänneet Jerusalemia vastaan, tulevat nyt sinne vuosi vuodelta kumartaen rukoilemaan Kuningasta, Herraa Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa.” (Sak.14:16).

Kun Jeesus ratsasti Jerusalemiin, lehtimajanjuhlaan oli vielä useita kuukausia. Mutta pääsiäinen oli lähellä. Oliko hänen ajoituksensa tai tulkintansa Sakarjan profetiasta virheellinen? Ei, vaan Sakarjakin tiesi ennalta Vapahtajan kärsimyksen ja kuoleman sanoessaan:

”Niin he antoivat minulle palkaksi vaivaiset kolmekymmentä hopearahaa. Herra sanoi minulle: ’Vie ne temppeliin ja viskaa metallinsulattajalle. Näin korkean hinnan arvoisena he minua pitävät!” (Sak.11:12‒13).

Juudas Iskariot toteutti tämän ennustuksen, kun hän kavalsi Jeesuksen. Mutta niin piti tapahtua, jotta Jumalan vanhurskas tahto täyttyisi. Suostumalla sovitusuhriksi ja kuolemalla syyttömästi Vapahtaja voitti kuoleman (vrt. Jes.53:10‒12).

Kansa, joka tervehti Jeesusta poliittisena vapahtajana, ei ymmärtänyt tästä mitään. Mutta kun Jeesus nousi kuolleista ja ilmestyi oppilailleen, Sakarjan ja muiden profeettojen sanat loksahtivat paikalleen. Iloinen lehtimajanjuhla olikin edessäpäin Jumalan valtakunnan hääjuhlana. Johannes puhui siitä Ilmestyskirjassa sanoen:

”Tämän jälkeen näin suuren kansanjoukon, niin suuren, ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan. Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista, ja he puhuivat kaikkia kieliä. He seisoivat valtaistuimen ja Karitsan edessä yllään valkeat vaatteet ja kädessään palmunoksa ja huusivat kovalla äänellä: ’Pelastuksen tuo meidän Jumalamme, hän, joka istuu valtaistuimella, hän ja Karitsa!” (Ilm.7:9‒10).

Huomaamme, että monet Vanhassa Testamentissa kerrotut asiat ovat esikuvia sille, mitä Jumala on tehnyt ja tulee tekemään ihmiskunnan hyväksi Kristuksen kautta. Kun aloitamme uutta kirkkovuotta, on hyvä muistaa, että kristillinen seurakunta elää odotuksessa. Kristus on kanssamme jo nyt sanassaan ja sakramenteissaan. Mutta hän tulee myös kunniassa ja kirkkaudessa antaakseen ikuisen valtakunnan niille, jotka uskovat häneen.

”Sinä päivänä ei ole hellettä, ei pakkasta eikä jäätä. Kerran tulee aika ‒ milloin, sen Herra tietää ‒ jolloin yö on kirkas kuin päivä eikä ilta enää pimene. ‒ ‒ ‒. Sinä päivänä Herra on oleva koko maanpiirin kuningas. Hän on oleva yksi ja ainoa Jumala ja hänen nimensä ainoa, jota avuksi huudetaan.” (Sak.14:6‒7,9).