13. sunnuntai helluntaista
Ap.t.3:1‒10
Joh.9:1−7
 

Valistuksen koulukuvat: Jeesus parantaa sairaita.

Luukas kertoo Apostolien teoissa, että Pietari ja Johannes olivat kuulusteltavina sen vuoksi, että he olivat parantaneet ramman miehen Jeesuksen nimessä. Tapaus hätkähdytti juutalaisia, ja varsinkin heidän johtajiaan, jotka luulivat päässensä eroon kiusallisesta Nasaretin miehestä. Ramman parantaminen tapahtui seuraavasti: 

”Pietari ja Johannes menivät temppeliin. Oli rukoushetken aika, yhdeksäs tunti. Silloin sinne kannettiin miestä, joka oli ollut rampa syntymästään saakka. Hänet pantiin joka päivä temppelin niin sanotulle Kauniilleportille, jotta hän voisi kerjätä temppeliin meneviltä. Kun mies näki Pietarin ja Johanneksen menossa temppeliin, hän pyysi heiltä almua. Pietari loi katseensa häneen, samoin Johannes, ja Pietari sanoi: ’Katso meihin.’ Mies katsoi tarkkaavasti odottaen saavansa heiltä jotakin. Mutta Pietari sanoi: ’Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan. Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä: nouse ja kävele.’ Hän tarttui miestä oikeasta kädestä ja auttoi hänet ylös, ja siinä samassa mies sai voimaa jalkoihinsa ja nilkkoihinsa. Hän hypähti pystyyn, seisoi jalkojensa varassa ja käveli, ja hän tuli heidän kanssaan temppeliin, hyppeli kulkiessaan ja ylisti Jumalaa.” (Ap.t.3:1‒8).

Kansa huomasi pian, että rampa kerjäläinen oli muuttunut käveleväksi, ja tuli kysymään parannetulta sekä Pietarilta ja Johannekselta, miten ihme oli tapahtunut. Pietari vastasi:

”Israelilaiset, miksi te tätä ihmettelette? Miksi te tuijotatte meitä aivan kuin me omalla voimallamme tai hurskaudellamme olisimme saaneet tämän miehen kävelemään? Jeesuksen nimi ja usko siihen antoi voimaa tälle miehelle, jonka te näette ja tunnette. Usko, jonka Jeesus antaa, on tehnyt tästä miehestä terveen, niinkuin te kaikki näette.” (Ap.t.3:12,16).

Tieto tapahtuneesta saavutti kohta juutalaisten johtajat. He huolestuivat siitä, mistä apostolit puhuivat kansalle, ja lähettivät temppelivartion pidättämään heidät ja panemaan heidät vankilaan. Seuraavana päivänä ylipapit ja hallitusmiehet kysyivät Pietarilta ja Johannekselta: ”Millä voimalla ja kenen nimessä te tämän teitte?” (Ap.t.4:7).

Pietari vastasi: ”Se tapahtui Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen nimessä. Hänet te ristiinnaulitsitte, mutta Jumala herätti hänet kuolleista. ‒ ‒ ‒ Hän on se kivi, joka ei teille rakentajille kelvannut, mutta josta on tullut kulmakivi. ‒ ‒ ‒ Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla.”

Sillä kerralla kerralla Pietari ja Johannes laskettiin vapaiksi, mutta jälkeenpäin he saivat kokea useasti, että Jeesuksen nimi herätti kiitollisuuden ohella myös vastustusta ja vihaa. Kuinka asia olisi voinutkaan olla toisin? Saihan Jeesus osakseen kärsimyksen ja kuoleman vain siksi, että hän teki hyvää ihmisille, joita ei olisi saanut parantaa. Hän ei tehnyt pahaa kenellekään, mutta totuus, joka oli hänen sanoissaan ja teoissaan, satutti monta itsekästä ja pahaa ihmistä.

Usein kirkolta odotetaan, että se todistaa kristillisen uskon puolesta tekemällä jotakin konkreettista, esimerkiksi jakamalla elintarvikeapua. Jos seurakunnilla jostain syystä on vähän, mitä jakaa, tyytymättömät tunteenpurkaukset nousevat ilmoille. Toisaalta myös silloin, kun jaettavaa on paljon, harva autettu kiittää Jumalaa.

Jumala ei tarkoittanut ketään ihmistä elämään almujen varassa, sillä almut tekevät riippuvaisiksi. Ne alistavat ja kahlitsevat avunsaajat autettavan osaan. Pietari antoi rammalle kerjääjälle paljon enemmän kuin tämä odotti. Hän välitti köyhälle, kurjalle ja kenties katkeroituneelle ihmiselle Kristuksen rakkauden, joka vapautti, paransi ja teki hänet kykeneväksi seisomaan omilla jaloillaan.

Johanneksen evankeliumin mukaan Jeesus paransi miehen, joka oli ollut sokea syntymästään saakka, antamalla hänelle tehtäväksi mennä peseytymään Siloan altaalle. Kyseisen paikan hepreankielinen nimi oli Shiloah, joka oli muotoutunut heprean lähettää-verbistä shalah.

Sananmukaisesti Jeesus lähetti syntymäsokean miehen vesialtaalle, jossa tämä peseytyi ja tuli näkeväksi. Kun mies palasi tuttujensa luo, hänestä tuli todistaja, sillä hän joutui kertomaan sekä uteliaille että epäileville ihmisille, kuinka hän sai näkönsä. Fariseuksille, jotka kuulustelivat häntä, mies vastasi: ”Kaikkihan me tiedämme, että Jumala ei kuuntele syntisiä, mutta sellaista hän kuulee, joka kunnioittaa häntä ja elää hänen tahtonsa mukaisesti. Ikipäivänä ei ole kuultu, että joku olisi avannut sokeana syntyneen silmät. Jos hän ei olisi Jumalan mies, hän ei olisi pystynyt sellaiseen.” (Joh.9:31−34).

Myös me olemme lähetettyjä sanan ja sakramenttien lähteeltä toisten ihmisten keskelle. Saamme kertoa, mitä hyvää Jeesus on tehnyt meille: kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan hän on lunastanut meidät elämään. Nimittäin ehtoollisjumalanpalvelusta tarkoittava sana messu tule latinankielisistä sanoista ITE MISSA EST, jotka vanhan kirkon aikana lausuttiin seurakunnalle jumalanpalveluksen lopussa. ”Ite, missa est.” tarkoittaa: ”Menkää, olette lähetetyt.”