4. sunnuntai helluntaista, Luuk.15:1‒10, 1. vsk.

1276971583_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Jotkut ovat eksyksissä, koska heille ei ole neuvottu oikeaa tietä. Jotkut toiset ovat eksyksissä, vaikka heille on neuvottu oikea tie. Jotkut kolmannet ovat eksyksissä, koska he ovat valinneet väärän tien. Jotkut neljännet ovat eksyksissä, koska he eivät halua tietää mitään mistään tiestä.

Kun Jeesus kutsui publikaaneja ja porttoja Jumalan valtakuntaan, hän antoi eksyneille mahdollisuuden, jonka vallitseva kulttuuri oli sulkenut heiltä pois. Armon ovi oli auki yhtälailla niille, jotka tunsivat kirjoitukset ja elivät niiden mukaan, kuin niille, jotka eivät osanneet noudattaa pyhiä kirjoituksia.

On kuitenkin todennäköistä, etteivät kaikki portot ja publikaanit ihastuneet Jeesuksen sanomaan. Jeesuksen ennakkoluulottomuus vetosi Magdalan Mariaan, Matteukseen ja Sakkeukseen niin, että heistä tuli Jeesuksen seuraajia.

Mutta oli myös niitä, jotka halusivat mieluummin saada Jeesukselta almun kuin syntinsä anteeksi. Jos joku ruokki nämä ihmiset päivästä toiseen niin, ettei heidän tarvinnut nähdä nälkää, se sopi heille hyvin. Mutta he eivät kaivanneet Vapahtajaa.

Miksi ihmiset eivät aina halua päästä eroon asioista, jotka sitovat heidät ala-arvoiseen elämään? Yksi syy on siinä, että tarpeeksi alas vajottuaan ihmiset alkavat pitää kurjuutta kohtalonaan. Toinen syy on kurjuuden ekonomia: ei kannata kuluttaa energiaa kuopasta nousemiseen, jos ponnistelu vain syventää kuoppaa.

Kolmas ja harvemmin tunnistettu syy on siinä, että ihmiset viihtyvät ala-arvoisuudessaan. Keskimäärin yksi sadasta kuuntelee Hyvän Paimenen ääntä ja vastaa siihen. Muut yhdeksänkymmentäyhdeksän ovat välinpitämättömiä tai suorastaan vihamielisiä Jeesusta kohtaan.

Usein väitetään, että jumalanpalvelus on hyviä ihmisiä varten. ”Ei sinne ole syntisillä asiaa”, kuuluu sanonta. Kuinka sellainen väite voisi olla tosi, kun jumalanpalveluksiin osallistuu vain noin yksi ihminen sadasta? Onko yksi prosentti seurakunnan jäsenistä hyviä ihmisiä ja loput yhdeksänkymmentä yhdeksän prosenttia syntisiä?

Ei se niin ole; vaan ne, jotka osallistuvat jumalanpalveluksiin, tietävät olevansa syntisiä. He tulevat sanan ja sakramentin ääreen, koska he tarvitsevat niistä välittyvää Jumalan armoa elämänsä voimaksi. Jumalanpalvelus on Jumalan kansan juhla siitä syystä, että taivaassa riemuitaan jokaisesta syntisestä, joka saa syntinsä anteeksi Jeesuksen tähden.

Me olemme siis lampaita, jotka Hyvä Paimen on etsinyt, löytänyt ja kantanut lammastarhaansa. Se, että olemme tulleet osallisiksi tällaisesta armosta, ei anna meille oikeutta ylpeyteen. Armosta Jumala on meidät pelastanut antamalla meille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin meistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu omiin tekoihimme, jotta emme voisi ylpeillä. (Vrt. Ef.2:8‒9).

Mehän olemme tehneet syntiä ja ajaneet itsemme eksyksiin. Mutta Kristus on osoittanut meille uskollisuutensa ja tuonut meidät laumaansa. Tämä tosiasia tekee meidät pieniksi, muttei yksinäisiksi ja onnettomiksi. Päinvastoin olemme ystävien ympäröimiä. ”Olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.” (Ef.2.10).

Sen vuoksi virren 294 sanat puhuvat meistä ja meille:

Ihminen, synnissänsä kauan maannut,

jo äänen ylhäältä on kuulla saanut:

Nyt herää, nouse, katso, päivä koittaa.

Se lohduttaa ja kaikki varjot voittaa.

Oi ennustettu valkeuden voitto,

oi Kristus, aurinko ja aamun koitto!

Etsimään saavuit eksyneitä,

saattamaan taivaan valtakuntaan meitä.

Oi Jeesus Kristus, riennä avukseni,

kun synti tahtoo voittaa sydämeni.

Kiusaaja väijyy, pysy vierelläni.

Voimani ainut olet, elämäni.