1. adventtisunnuntai, Luuk.19:28-40, 3. vsk

"Bonus vir semper tiro – hyvä mies on aina vasta-alkaja", väitti roomalainen runoilija Martialis. Sittemmin tuosta sutkauksesta kehittyi länsimaisessa kirjallisuudessa usein käytetty sananlasku, joka tarkoitti, että kenenkään ei kannattanut olla sinisilmäisen hyväntahtoinen, sillä hyväntahtoiset ihmiset joutuivat kerta toisensa jälkeen petetyiksi.

Martialiksen ajatus on hyvinkin tosi ihmisten maailmassa. Kun Jeesus ratsasti aasinvarsalla Jerusalemiin, hän toimi maallisen järjen mukaan kaikkea muuta kuin viisaasti. Kansa tiesi pyhien kirjoitusten perusteella, mitä aasilla ratsastaminen merkitsi. Olihan profeetta Sakarja ennustanut:

"Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa." (Sak.9:9).

Jeesus ei olisi voinut antaa ystävilleen selvempää merkkiä, että hän oli kauan odotettu messias. He riemuitsivat Hänen ympärillään ja levittivät vaatteitaan hänen eteensä tielle. Jeesuksen vihamiehet seisoivat taaempana raivosta mykkinä, sillä hekin käsittivät, mitä tämä julkinen esiintyminen tarkoitti. Oli selvä asia, että heidän oli ryhdyttävä vastatoimiin.

Jeesuksen aikomukset olivat kuitenkin aivan toiset kuin, mitä hänen seuraajansa tai vastustajansa osasivat odottaa. Kansa toivoi poliittista vapauttajaa, mutta Jeesus kieltäytyi maallisesta kunniasta. Hänen ohjelmansa oli hengellinen. Siihen kuului itsensä alttiiksi antaminen toisten puolesta, niin kuin Paavali sanoi kirjeessään filippiläisille:

"Hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti." (Fil.2:8).

Jeesuksen tapa toimia Vapahtajana, käänsi maalliset arvojärjestykset päälaelleen. Valitsemalla heikkouden, tappion ja kuoleman tarjolla olleiden voiman, suuruuden ja kunnian sijaan, hän saavutti sellaista, mitä ei ole annettu kenellekään toiselle ihmiselle:

"Jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: 'Jeesus Kristus on Herra." (Fil:2:11).

Jumala on asettanut Jeesuksen mittapuuksi kaikille ihmisille. Emme voi voittaa häntä nöyryydessä ja uskollisuudessa. Siksi meidän on nöyrryttävä hänen edessään.

Eräs iäkäs kristitty antoi minulle vuosia sitten arvokkaan hengellisen neuvon. Hän kertoi elämästään: "Vanhetessani olen tullut kömpelöksi ja osaamattomaksi kuin lapsi. Mutta olen joutunut huomaamaan itseni myös ansiottomaksi kuin lapsi. Siitä, että olen ollut koko ikäni uskossa, ei ole minulle mitään hyötyä. Minun täytyy joka päivä tulla uudelleen uskoon."

Kun aloitame uutta kirkkovuotta ja valmistaudumme viettämään Jumalan Pojan ihmiseksi tulemisen juhlaa, meidänkin on hyvä muistaa, ettemme voi lukea ansioksemme sitä, jos olemme jo kauan vaeltaneet uskossa. Kristus ja hänen armonsa kohdataan joka päivä uusina. Olemme aina vasta-alkajia.