Isänpäivä, Joh.6:37‒38

Miten pitäisi vastata, kun kouluikäinen lapsi arvuuttelee: ”Mitä yhteistä on kepillä?” Pitäisikö sanoa: ”Haa, tiedän tuon jutun, opin sen jo ala-asteella”? Vai olisiko parempi sanoa: ”En tiedä.” ja antaa lapsen vastata: ”Se on yhtä pitkä”? Sillä kokemuksella, joka minulla on isyydestä, valitsisin jälkimmäisen vaihtoehdon.

Mitä yhteistä on sitten isällä? Kysymys kuulostaa koululaishuumorilta, mutta ei ole sitä. Isä on yhtaikaa lapsensa isä ja isänsä lapsi. Perinteinen suomalaisten miesten isiksi kasvamisen linja on kulkenut kodin, koulun ja armeijan kautta yhteiskuntaan. Se on opettanut heidät tuntemaan ja kantamaan vastuuta, olemaan kuuliaisia ja ahkeria sekä asettamaan toisten hyvinvointi oman hyvinvointinsa edelle.

Nykyään tuo linja ei enää tuota kelpo isiä niin kuin ennen, koska yhteiskunta on muuttunut ja muuttanut kaikkia sosiaalisia rakenteita. Sukupolvien väliin on syntynyt kuilu niin, että pojat seuraavat vain harvoin ammatillisesti isiään.

Aikana, jona isät ja pojat tekivät samaa työtä, isänä olemisen malli siirtyi luontevasti eteenpäin toiminnan kautta. Nykyaikana, jona pojat tekevät eri työtä kuin isät tai ovat vailla työtä, nuorten miesten on keksittävä itse sellaiset isänä olemisen tavat, jotka voivat toimia. Tämä haaste on monille ylivoimainen.

Ei ole helppoa olla sellainen isä, jonka antaman kasvatuksen jälkeläiset muistavat kiitollisina. Mutta se ei ole mahdotontakaan. Se onnistuu niiltä isiltä, jotka muistavat, että he ovat isiensä poikia. Sitä, mikä oli omassa isässä hyvää, kannattaa vaalia isänä olemisessaan. Ja mitä virheitä oma isä tuli tehneeksi, niitä kannattaa välttää, kun on itsekin isä.

Uuden Testamentin mukaan Jumala on Isä. Hän rakasti ihmisiä niin paljon, että lähetti ainoan Poikansa heidän luokseen, jotta jokaisella, joka uskoi Poikaa, oli pääsy Jumalan luo. Jumala lähetti Jeesuksen luoksemme, jotta kipeä suhteemme Jumalaan tulisi korjatuksi. Me olimme kääntäneet selkämme Jumalalle, mutta Jumala ei kääntänyt selkäänsä meille.

Tämä käy ilmi Jeesuksen sanoista: ”Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois. Enhän ole tullut taivaasta tekemään oman tahtoni mukaan, vaan täyttämään lähettäjäni tahdon.”

Olemme Jumalan lapsia, kun tunnustamme Jeesuksen Kristuksen Herraksemme. Ja Jeesuksen tähden taivaallisella Isällämme on aikaa meille niin paljon, että hän on jatkuvasti valmis kuuntelemaan meitä ja vastaamaan kysymyksiimme. Siksi myös tahdomme olla kuuliaisia hänen sanalleen. Emme pelosta vaan kiintymyksestä.

Rukous:

Taivaallinen Isä,
en aina tiedä, miten olisin hyvä isä.
Sinä yksin olet täydellinen isyydessä.
Vapauta minut tarpeesta verrata itseäni muihin ihmisiin.
Kiitos kaikesta hyvästä,
jonka olen saanut oman isäni kautta.
Kiitos myös vaikeista muistoista.
Ne auttavat minua välttämään isyyden karikot.
Anna minulle
lujuutta,
selkeyttä,
johdonmukaisuutta,
kärsivällisyyttä,
lämpöä,
lempeyttä
ja taivasnäkyä.
Lapseni eivät ole voineet valita minua isäkseen.
Sinä olet antanut minut heille
ja heidät minulle.
Auta minua olemaan heille isä,
jota he muistavat kiitollisina.
Aamen.