Kun Jeesus oli kuollut ristillä ja kun Joosef Arimatialainen oli huolehtinut hänen hautaamisestaan ja kun sapatti oli mennyt ohi, kaksi Jeesuksen oppilasta kulki Jerusalemista Emmaus-nimiseen kylään.

Kävellessään he keskustelivat kaikesta siitä, mitä oli tapahtunut. "Heidän siinä puhellessaan ja pohdiskellessaan Jeesus itse liittyi heidän seuraansa ja kulki heidän kanssaan. He eivät kuitenkaan tunteneet häntä, sillä heidän silmänsä olivat kuin sokaistut." (Luuk.24:15-16).

Tuo vieras mutta tutun oloinen matkakumppani auttoi nuo kaksi oppilasta ymmärtämään, mitä kaikissa kirjoituksissa Mooseksesta profeettoihin oli sanottu Messiaasta. Koska opetus rohkaisi heidän mieltään ja lohdutti heidän sydäntään, he sanoivat hänelle: "Jää meidän luoksemme. Päivä on jo kääntymässä iltaan." (Luuk.24:29).

Niin Jeesus meni heidän luokseen ja aterioi heidän kanssaan. Hän otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja antoi sen heille; mutta samassa hän oli jo poissa heidän näkyvistään. He sanoivat toisilleen: "Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän kulkiessamme puhui meille ja opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset?" (Luuk.24:32).

He lähtivät heti paikalla yötä vasten takaisin Jerusalemiin kertoakseen apostoleille, kuinka he olivat kohdanneet Jeesuksen ylösnousseena. Tämä heidän todistuksensa kulkee edelleenkin eteenpäin ihmiskunnan yössä antaen valoa ja toivoa eksyneille ja eksytetyille. Se on kristinuskon suurenmoinen kertomus.

Suuret kertomukset ovat kuin henkiä, jotka hallitsevat kansakuntia. Jokaisella kansakunnalla on suuri kertomuksensa eli sukupolvien yli ulottuva narratiivinsa, jonka sisältö vaikuttaa siihen, kuinka kansakunta määrittelee 
- itsensä, 
- toiset,
- suhteensa toisiin ja
- toisten suhteen itseensä.

Kristillinen usko on vaikuttanut Suomen kansaan yli tuhat vuotta. Siksi useimmat meistä ovat kuulleet ainakin kerran elämässään Jeesuksen opetuksen: "Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu" (Matt.26:52).  Me ymmärrämme tämän opetuksen niin, että on parempi olla hidas vihaan kuin nopea pahaan.

Me suomalaiset olemme olleet aina pieni kansakunta. Jo 1000-luvun alkupuolella lännen ja idän silloiset suurvallat ja kirkot kilpailivat Suomen alueen ja suomalaisten sielujen hallinnasta. Ulkopuoliset tahot ovat tuoneet meille järjestyksen, sivistyksen ja Herran pelon. Kuitenkin meistä on tullut sivistynyt ja vapaa kansa, joka kunnioittaa perinteitään.

Tuossa sanassa 'kuitenkin' näen Kaikkivaltiaan ihmeellisen johdatuksen. Viha, vaino ja väkivalta saavat meidät pelkäämään, ja pelko kääntää katseemme pois Kristuksesta niin, ettemme tunne häntä, vaikka hän kulkee aina kanssamme. Kun näemme silmitöntä väkivaltaa ja sen seurauksia maailmassa, vaivumme pessimismiin ja unohdamme Herramme sanat: "Älkää pelätö!" (Matt.28:10) ja "Rauha teille." (Luuk.24:36).

Venäjä on kärsinyt kauan ja kärsii edelleen kovakouraisista johtajista. Nämä ovat kehitelleet itselleen suuruuden narratiivin, se on: tisleen, johon on lisätty mausteiksi isänmaallisuudeksi naamioitua imperialismia, kaitsennaksi puettua holhoamista ja lähetystehtäväksi naamioitua maailman valloitusta.

Ukraina on kärsinyt ja kärsii Venäjän johtajien takia. Mutta "Nyt kysytään pyhiltä kestävyyttä ja uskoa." (Ilm.13:10) ja "Tässä tarvitaan ymmärrystä ja viisautta." (Ilm.17:9).

On helppo osoittaa sormella yhteen ilmansuuntaan ja sanoa: "Tuolla se peto on!" Mutta on vaikea huomata, että peto syntyy sellaisesta maallisen vallan ja hengellisen vallan yhdistelmästä, jossa maallinen ja hengellinen ovat yksi ja sama. Ei peto nouse vain idästä. Se on noussut ja voi nousta, mistä ilmansuunnasta tahansa. 

Täällä ajassa olemme Emmauksentien kulkijoita. Ne hetket ovat harvat, joina saamme tuntea Herramme käsin kosketeltavaa läheisyyttä. Kuitenkin hän on niiden kanssa, jotka pelkäävät, itkevät ja huutavat avukseen hänen pyhää nimeänsä. Hän on läsnä, vaikka hän salaa kunniansa ja kirkkautensa.

Siksi on hyvä ja oikein rukoilla aamuin ja illoin Kaikkivaltiasta Isää hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimessä, että hän tuo valtakuntansa ja rauhansa maan päälle. Apostoli Paavali sanoo:

"Saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa." (Fil.4:6-7).