Itsenäisyyspäivä
Joh.8:31−36


Kuva:    Anniina Mikama / Kirkon kuvapankki / kirkkohallitus
 

Millainen oli tilanne ja ympäristö, jossa Jeesus puhui näin: ”Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani. Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita.” Evankelista kertoo hänen opettaneen kansaa Jerusalemin temppelin uhriarkun luona lehtimajanjuhlan aikoihin (ks. Joh.7:17; 8:20).

Temppelin esipihasta pääsi pyhäkköön kolmentoista portin kautta. Jokaisen portin sisäpuolella oli varainkeruuseen tarkoitettu arkku, johon juutalaiset voivat antaa uhrilahjansa. Pakanoilla ei ollut lupa astua noista porteista sisään.

Jeesus puhui siis oman kansansa miehille ja naisille paikassa, jonka kautta useimmat juutalaiset kulkivat temppeliin ja temppelistä ulos. Jeesuksen sanoma koski hänen messiaanista tehtäväänsä – ei kuitenkaan siinä mielessä kuin juutalaiset käsittivät messias-toivonsa, vaan syntien sovittamisen ja ihmiskunnan Jumalalle lunastamisen merkityksessä.

Juutalaiset kuuntelivat Jeesusta, mutta vain harvat heistä käsittivät, että hän puhui maallista elämää suuremmista asioista. ”Me olemme Abrahamin jälkeläisiä, emme ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka voit sanoa, että meistä tulee vapaita?” Jeesukselta kysyttiin.

Kyllä Abrahamin jälkeläiset olivat olleet vailla vapautta, orjinakin. Mitä muuta nimittäin oli heidän pakkotyönsä Egyptin faraoiden alaisuudessa kuin orjuutta? Tai mistä muusta oli kysymys Israelin ja Juudan pakkosiirtolaisuudessa kuin itsenäisyyden menetyksestä? Eikä Jeesuksen ajan juutalaisillakaan ollut omaa valtiota, vaan heitä hallitsi Rooman keisari.

Sanomansa puolesta Jeesus ei poikennut paljon Johannes Kastajasta, joka oli julistanut: ”Tehkää hedelmää, jossa kääntymyksenne näkyy! Älkää luulko, että voitte ajatella: ’Olemmehan me Abrahamin lapsia.’ Minä sanon teille: Jumala pystyy herättämään Abrahamille lapsia vaikka näistä kivistä.” (Matt.3:8−9).

Juutalaiskansa oli vailla poliittista vapautta. Mutta enemmän kuin itsemääräämisoikeutta se olisi tarvinnut vapautusta synneistään. Toki juutalaiset tulivat temppeliin hakemaan sovitusta synteihinsä, asuivatpa he lähellä tai kaukana. Mutta he lähtivät epävanhurskaina, koska he luottivat temppelin laitosmaisiin uhreihin enemmän kuin elävään Jumalaan ja hänen sanaansa.

Ihminen ei voi päästä synnin orjuudesta minkään eikä kenenkään muun kuin Kristuksen avulla. Hän on ainoa Jumalalle kelpaava uhri, sillä hänestä sanotaan:

”Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman. Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: Jeesus Kristus on Herra.” (Fil.2:6−11).

Kun nostamme salkoon Suomen lipun, muistamme syyn, miksi sininen risti valkoisella pohjalla on vapautemme vertauskuva: kansakuntamme on maksanut kalliin hinnan itsenäisyydestään. Mutta myös Jumala on ostanut meidät omikseen kalliilla hinnalla, Poikansa Jeesuksen Kristuksen ristillä vuotaneen veren kautta (ks. 1.Kor.7:23). Kasteessa hän antoi meille taivaan valtakunnan kansalaisuuden.

Mutta sellainen kansalaisuus, josta puuttuu isänmaanrakkaus, on nimellistä kansalaisuutta. Se ei pelasta, vaan synnyttää harhakuvitelman, että asiamme ovat kunnossa. Suomalaiset ovat toki isänmaallisia, mutta kristittyinä meidän tulee kysyä itseltämme, rakastammeko myös taivaallista Isän maatamme.

Se miten rakastamme tämän maailman keskellä Kristusta ja hänen valtakuntaansa, vaikuttaa siihen, tunteeko Kristus meidät omikseen, kun lähdemme tästä maailmasta. Jeesuksen tarjoama vapaus on siis hänelle omistautumista ja sitoutumista hänen sanaansa.

Omistautuneisuus ja sitoutuneisuus eivät ole välttämättä yhteensopivia arvoja modernin individualismin kanssa. Kun aikamme tiedostavat ihmiset rimpuilevat eroon heidän yksilöllistä vapauttaan vähentävistä tavoista ja rakenteista, he päätyvät riippuvuussuhteisiin, jotka ovat paljon sitovampia kuin ne perinteet, jotka he hylkäävät.

Tasavaltamme presidentti Kyösti Kallio lausui 6.12.1939 Nivalan kirkossa seuraavan rukouksen:

Taivaallinen Isämme, katso armossasi kansamme puoleen. Sinä olet luonut sen ja rakastat sitä. Sinä näet, että se on mitä suurimmassa vaarassa. Siksi rukoilemme sinua Herra, auta meitä hädässämme äläkä anna meidän hukkua. Lahjoita kääntymys synnin ja laittomuuden teiltä, jotka johtavat kansamme tuhoon. Herra, armahda meitä.

Herra Jeesus Kristus, ilman sinua olemme voimattomia hävittäviä voimia vastaan, jotka tulvivat kansamme yli ja myrkyttävät sen. Siksi me kerskaamme Sinun voitostasi pahuuden henkivaltoja vastaan, joiden vaikutukset ovat joka päivä sanoin ja kuvin julkisuudessa nähtävissä. Herra, Sinä olet Golgatan ristillä voittanut pimeyden vallat. Niiden täytyy väistyä myös tänään, koska ylistämme Sinun nimeäsi niiden ylitse. Tähän me uskomme, sillä Sinä voit myös meidän aikanamme varjella ihmiset saatanalliselta eksytykseltä. Herra armahda meitä.

Auta meitä Pyhän Henkesi kautta ryhtymään omassa elämässämme taisteluun syntiä vastaan ja olemaan kestäviä loppuun asti. Tee meidät kansamme keskellä merkiksi Sinun vapauttavasta armostasi. Täytä meidät niin Sinun rakkaudellasi, että tulemme kuuliaisiksi Sinun käskyillesi. Rakkautesi olkoon meissä se voima, joka voittaa pimeyden vallat kansassamme. Herra Jeesus Kristus, kaiken voimme sinun kauttasi. Siihen me uskomme. Armahda meitä. Amen.

Tuolloin ei vain itsenäisyytemme vaan myös olemassa olomme kansakuntana oli uhattuna. Valtiomme päämies ei empinyt huutaa Korkeinta Suomen avuksi, ja se rukous tuli kuulluksi. Ne, jotka ovat tästä asiasta toista mieltä, eivät ole ottaneet korviinsa talvisodan veteraanien todistuksia siitä, kuinka ylivoimaisen vihollisen edessä suomalaiset olivat ja kuinka loppuun ajettuja olivat sotilaamme, kun talvisota päättyi. Kuitenkin Suomi ja suomalaiset selviytyivät. Siihen vaikuttaneita sattumia oli niin monta, että on vaikea olla näkemättä niissä Korkeimman johdatusta.

Apostoli Johannes sanoo: ”Me olemme nähneet, että Isä on lähettänyt Poikansa maailmaan pelastajaksi, ja siitä me todistamme. Joka tunnustaa Jeesuksen Jumalan Pojaksi, hänessä Jumala pysyy, ja hän pysyy Jumalassa. Me olemme oppineet tuntemaan Jumalan rakkauden kaikkia meitä kohtaan ja uskomme siihen. Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. – – –. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon.” (1.Joh.4:14−16,17b).