1. adventtisunnuntai
Matt.21:1−9


Valistuksen koulukuvat: Jeesus ratsastaa Jerusalemiin

”Nyt, reppu, jupiset riimisi rupiset, tai katkon sinulta nyörit.” laulaa Martti Syrjä, tunnetuimman Suomi-rock -yhtyeen solisti. Minunkin tekee mieleni hieman jupista, vaikka siinä on riski, että saan poskisolistin maineen. Ehkä minulla jo on sellainen kunnia.

Ensimmäisen adventtisunnuntain saarnaa synnyttäessäni sain korvamadon. Se ei ollut tuo ’Nyt, reppu, jupiset’ eikä muukaan Eppu Normaalin biisi. Yllättävää kyllä, päässäni soi Lasse Mårtensonin säveltämä ja Solja Tuulen sanoittama kappale 1960-luvulta: ’Jumala rakastaa maailmaa’.

Korvamadot ovat siitä erikoisia, että niistä ei tiedä, mistä ne tulevat ja minne ne menevät. Tämän korvamadon otin kuitenkin vakavasti ja katsoin vanhasta Nuoren seurakunnan veisukirjasta, millaiset olivatkaan tuon laulun sanat.

Ensimmäisessä säkeistössä kysyttiin ja vastattiin: ”Kuinka kukaan, kukaan rakastaa voisi kurjaa maailmaa? Kuinka kukaan koskaan voisi uudistaa pimeyden maailmaa? Jumala voi aina rakastaa pimeää, kurjaa maailmaa. Hengellään hän voi johdattaa joka päivä meitä.”

Laulun melodia jää helposti mieleen ja tukee hyvin sanoja. Mutta mikä on laulun sanoma? Se on, että vain Jumala voi parantaa kurjan maailmamme. Tästä olen samaa mieltä laulun tekijöiden kanssa.

Kuitenkin kyseisestä laulusta puuttuu jokin tai joku. Laulun ensimmäinen säkeistö puhuu Jumalasta Pyhänä Henkenä, ja laulun neljäs säkeistö puhuu Jumalasta Isänä. Mutta mikään säkeistö ei puhu Jumalasta Poikana. Laulun toinen säkeistö puhuu Jumalasta Herrana. Mutta missään säkeistössä ei mainita nimeä Jeesus, eikä missään säkeistössä ole hänen arvonimeään Kristus.

Olen kuulevinani vastajupinaa:

−   Tarvitseeko jokaisen hengellisen laulun kertoa Jeesuksesta?
−   Eikö riitä, että laulu ohjaa ajatukset Jumalaan?

Mikä kohta Raamatussa sanoo, että Jumala rakastaa maailmaa? Jokainen rippikoulussa ulkoläksynsä suorittanut luterilainen kristitty tietää, että se on Johanneksen evankeliumin 3. luvun jae 16. ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh.3:16).

Raamattu sanoo myös: ”Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan antamaan meille elämän.” (1.Joh.4:9). Jumala voi kyllä parantaa kurjan maailmamme. Mutta hän tekee sen vain ja ainoastaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta.

Tarkoitukseni ei ole iskeä lyttyyn Solja Tuulen ja Lasse Mårtensonin hienoa laulua. Haluan vain osoittaa, kuinka helposti kadotamme kristillisen uskon varsinaisen sanoman, jos emme tarkista Raamatun avulla sitä, mitä olemme kuulleet, ja sitä, mitä meille on opetettu.

Kuinka tämä sitten liittyy adventtiin? No, aasinsilta on seuraavanlainen. Jos hukkaamme hengellisistä lauluista Jeesuksen, pukkaamme hänet pihalle myös hänen syntymäpäiväjuhlastaan. Ja jos alamme viettää Jeesuksen syntymäjuhlaa pelkkänä jouluna sen sijaan, että vietämme sitä Kristus-messuna kadotamme myös ajatuksen Vapahtajamme tulemisen odottamisesta, jota adventti tarkoittaa.

Vuonna 1954 Kari Suomalainen julkaisi Helsingin Sanomissa pilapiirroksen Joulukatu, jossa Jeesus on kuokkavieraana syntymäpäiväjuhlassaan. Sittemmin maallinen ja kaupallinen joulu on täyttänyt marraskuun ja joulukuun niin, että ei ainoastaan Jeesus vaan myös kirkkovuoden loppu ja uuden kirkkovuoden alku ovat jääneet sen jalkoihin.

Jos Haluatko miljonääriksi? -tietokilpailussa kysyttäisiin, missä virressä lauletaan: ”Siunattu olkoon hän, ken meille tuo elämän”, suurin osa kilpailijoista veikkaisi virttä numero 1 eli Hoosianna-virttä. Mutta se olisi väärä vastaus.

En paljasta, missä virressä ovat nuo sanat. Mutta annan vihjeen. Juuri siihen virteen liittyy sanonta: ”Me siitä viis veisaamme”.